Filosofia lienee kaikesta päättäen voimissaan Suomessa. Ainakin klassikkokäännöksiä väsätään. Platonin teokset ovat olleet saatavilla jo hyvän aikaa – ja ilmeisesti ne ovat lukijansa löytäneet, päätellen siitä, että niistä on otettu pehmeäkantisia uusintapainoksia. Aristoteleen teoksista ainakin filosofisesti tärkeimmät ilmestyvät myös suomeksi, vaikka niistä ymmärrettävistä syistä tuskin tulee yhtä suosittuja kuin Platonin dialogeista muiden kuin tutkijoiden keskuudessa. Vastikään ilmestyi Diogenes Laertios mainiona suomennoksena, René Descartesin Teosten suomennostyö on saatu päätökseen (neljäs ja viimeinen osa on jo tätä kirjoitettaessa ilmestynyt), ja viimein saamme myös Michel de Montaignen esseet kokonaisuudessaan suomeksi.
Tämän kirjoittajan toivomus on, että myös Nietzschen teokset käännetään mitä pikimmiten yhtenäisenä, kriittisenä laitoksena suomeksi – esimerkiksi länsinaapurissa ruotsinnostyö on hyvässä vauhdissa, jos ei jo päätöksessä. Tosin ruotsalaiset saavat vielä odotella Platonin dialogien uusien käännösten valmistumista, ja käytössä olevat Aristoteles-käännökset ovat myös harvassa. Montaignen esseet on saatu ruotsiksi jo 1980-luvulla.
Descartesin teosten osaan III sisältyvät laajan "Filosofian periaatteet" -teoksen (Principia philosophiae) lisäksi dialogi "Totuuden tutkimus luonnollisella valolla" (La Recheche de la Verité par la Lumière naturelle), "Huomautuksia erääseen ohjelmanjulistukseen" (Notae in Programma quoddam) sekä valikoima kirjeitä vuosilta 1641-1645.
"Filosofian periaatteet" oli Descartesin pääteos, mutta nykyään vain harvat ovat lukeneet sen kannesta kanteen. Syy tähän on selvä. Descartesin aikaan kaiken tieteellisen tiedon saatettiin vielä ajatella olevan yhden ainoan ihmisen hallittavissa. "Filosofian periaatteet" on Descartesin yleisesitys paitsi filosofiasta myös kaikesta, mikä "filosofia" -otsikon alle laskettiin. Suurin osa teoksesta kuuluu luonnontieteen historiaan, ja osa epäilemättä kuului sinne jo melkein heti kirjan ilmestyttyä. Perusteellisena miehenä Descartes hakee vastauksia niin tähtitieteen kuin fysiikankin kysymyksiin – pari mielivaltaisesti valittua esimerkkiä: "Miksi yhdeltä navalta tulevat uurteiset hiukkaset eivät kulje samojen tiehyiden läpi kuin toiselta tulevat" (III, CVII); "Miksi kynttilän liekki on teräväkärkinen ja miksi siitä tulee savua" (IV, XCVII).
"Filosofian periaatteet" ei kuitenkaan ole pelkkä kuriositeetti. Yhdyn Mikko Yrjönsaaren johdannossa esittämään huomautukseen, jonka mukaan "Descartes oli huono fyysikko, mutta erinomainen filosofi". Erityisesti teoksen ensimmäinen osa on filosofisesti painavaa tekstiä, joka ajattelun historiasta ja Descartesin metafysiikasta kiinnostuneen on ilman muuta luettava.
"Totuuden tutkimus luonnollisella valolla" on Platonin esikuvan mukainen dialogi tiedosta – lähinnä mieleen tulee "Theaitetos". On epävarmaa, koska Descartes dialogin kirjoitti: monet pitävät sitä kirjoittajan nuoruudenteoksena, mutta kääntäjä Sami Janssonin mukaan Ernst Cassirer piti sitä Ruotsissa kirjoitettuna Descartesin viimeisenä teoksena.
"Huomautuksia erääseen ohjelmanjulistukseen" on Descartesin vastaus hollantilaiselle lääketieteen professorille Henricus Regiukselle, jonka Descartes katsoi vääristelleen oppejaan. Polttopisteessä ovat sielun ja mielen käsitteet sekä uskonnollisen tiedon (tieto Jumalasta) mahdollisuus.
Muutamia varauksia lukuun ottamatta (näistä lyhyesti alempana) pidän Descartesin Teosten suomennostyötä erittäin hyvänä. Sanomattakin pitäisi olla selvää, että projekti jo sinänsä ansaitsee kaiken kehun.
Nyt klassikoita siis suomennetaan – toivottavasti tämä ei tapahdu liian myöhään. Sukupolvi sukupolven jälkeen on lukenut esimerkiksi ranskan- tai latinankieliset klassikot ensin saksaksi, sitten englanniksi, joku lienee koettanut saada selvää alkukielisistäkin. Väitöskirjojen kieleksi on vakiintunut mieluummin bad english kuin hyvä suomi (argumentti: näin kirjoituksesi tavoittaa laajemman yleisön, mikä on useimmissa tapauksissa täyttä puppua). Kenties juuri tällaisista seikoista johtuen suomen kieleen pesiytyy kummallisuuksia, kuten verbi "eksistoida". Ilmeisesti ajatus on, että "olla olemassa" on jotenkin epätarkka ilmaus – mutta maallikolle tulee mieleen, että kääntäjällä lienee kotonaan elektrisiteetillä fungeeraava kompuutteri. Eikä tämä koske pelkästään käännöksiä: olen lukenut myös suomeksi kirjoitettuja kirjoituksia, joissa verbiä käytetään
Myös puheena oleva suomennos herättää muutamia kysymyksiä. Otetaan esimerkiksi juuri tuo "eksistoida": sivulla 359 (Descartesin kirjeessä Mersennelle) Descartes moittii Mersennea: "[E]sitätte minun aksioomakseni, että ’kaikki, minkä käsitämme selvästi, on tai eksistoi’." Sivulla 364 (myös kirje Mersennelle) puolestaan todetaan: "kaikki, mikä on tai on olemassa, pysyy aina siinä tilassa, missä se on". Minulla ei ole alkuperäisiä latinankielisiä kirjeitä vertailukohtana, joten en voi lausua kohdista minkäänlaista tuomiota. Kysyn vain, onko "eksistoida" suomea?