Kolme matkaa EU:n takapihoille

Uuden Euroopan raunioilla on mielenkiintoinen sekoitus historiaa, yhteiskuntaa ja matkakirjaa. Sipola tarjoaa lukijalle kolme nojatuolimatkaa: Barentsin alueelle, Puolaan ja sen ympärysmaihin sekä sloveenien asuinsijoille Keski-Euroopan ja Balkanin välimaastoon. Näiden alueiden valintaan olisi toivonut kirjailijalta lisävalaistusta. Millä perusteella nämä kolme aluetta on valittu satojen muiden eurooppalaisten alueiden, tai kymmenien muiden raja-alueiden joukosta? Entä haastateltavat ihmiset? Perustelut käytettävän ”materiaalin” esiin nostamiselle olisivat tuoneet vielä yhden uuden ulottuvuuden ansiokkaan käsittelyn ja kuvailun tueksi.

Sipolan lähestymistapa on raikas ja herättää lukijassa ajatuksia. Euroopasta on kirjoitettu paljon mutta yleensä tarkastelu lähtee maanosan valtakeskittymien ja valtaapitävien näkökulmasta, Lontoosta, Pariisista ja Berliinistä. Sipolan fokuksessa ovat raja-alueet ja periferiat, yhteiskuntiemme toimijat, jotka edustavat pikemminkin historiankirjoituksen häviäjiä tai ainakin ”pientä ihmistä”, eivät kuningashuoneiden ja valtiosalien valtaapitäviä.

Siinä missä Erkki Toivanen yritti hahmottaa Eurooppa-nimisen toimijan hahmoa EU:n perustajaisien, ideologioiden ja politiikan näkökulmasta, Sipola marssittaa esiin saamelaiset poromiehet ja uskonnonopetuksen puolalaisissa kouluissa. Siinä missä Niall Ferguson kirjoittaa Euroopasta kummunneen länsimaisen sivilisaation 500-vuotisesta voittokulusta maailmantaloudessa ja -politiikassa, Sipola kuvailee tuon hegemonian takapihaa ja arkipäivän mikrotasoja.

Onko EU todella näin paha ja virkamies näin saamaton?

Muutamassa kohdassa lukijan niskakarvat meinaavat nousta pystyyn. Harvinaisen selväksi tulee Sipolan mielipide virkamiesten tehottomuudesta ja erilaisten ohjelmien, erityisesti EU-ohjelmien hyödyttömyydestä. Esimerkkejä on lukuisia, tässä niistä yksi:

”EU uskoo auttavansa ihmisiä, kun se antaa aluetukia Puolaan ja sen itäisille naapureille. Niiden avulla on määrä luoda työpaikkoja. Mutta mitä tuilla on konkreettisesti saatu aikaan? Ainakin mittava byrokratia. Kehittämishankkeet tulevat ja menevät, niiden vaikutus on harvoin pysyvä. Se on nähty esimerkiksi Suomen itärajan EU-hankkeissa.” (s. 268)

Toistuva ja perustelematon EU-kritiikki pistää pakostakin silmään. Vaihtoehdoksi EU-tuille ja ohjelmille Sipola ehdottaa mm. rajakaupan lisäämistä ja viisumipolitiikan löysäämistä esim. Valko-Venäjän kanssa. Vaikeita asioita Euroopan viimeisen diktatuurin kanssa sovittavaksi.

Entä mitä mieltä pitäisi olla Varsovan vanhan basaarin purkamisesta:

”Väitetään, että basaarista saattoi ostaa myös aseita, kuten vaikkapa käytetyn AK-47-rynnäkkökiväärin.

 – – –

Viranomaiset katsoivat osin sormien läpi sitä, että toreilla myytiin merkkituotteiden kopioita, ja sitä, etteivät kauppiaat maksaneet veroja. EU-jäsenyys toi muutoksen: harmaa talous joutui huonoon valoon. Ja vuoden 2012 jalkapallon EM-kisat sinetöivät Kymmenennen vuosipäivän stadionin kohtalon. Stadionin tilalle piti kisoja varten rakentaa uusi urheilupyhättö. Se on sääli.” (s. 291-292)

Mikä on sääli? Laittoman asekaupan ja harmaan talouden kitkeminen? Vai Puolan EU-jäsenyys ja paluu takaisin länsimaisten demokratioiden pariin? Demagoginen ote syö ajoittain Sipolan uskottavuutta. Kärjistäminen ja provosointi lienevät olleet jonkunlainen kirjoittamisprosessin lähtökohta, mutta ne ovat mitä suurimmassa määrin herkkiä taitolajeja.

Tiivistämisen jalo taito

Sipolan teos on melko pitkä, melkein 450 sivua. Paikoittain erittäin yksityiskohtainen käsittely olisi ansainnut kirjan loppuun yhteenvedon, analyysin. Kirja on ajatuksia herättävä puheenvuoro Eurooppaa ja eurooppalaisuutta käsittelevään keskusteluumme. Tiivistäminen olisi tuonut kirjan vahvuuksia vielä paremmin esiin.

Arvostelussa mainitut Fergusonin ja Toivasen teokset:

– Ferguson, Niall: Civilization. The West and the Rest. Allan Lane 2011.

– Toivanen, Erkki: Eurooppalaisuuden rajoilla. Seven/Otava 2007.

Arvostelusta on julkaistu versio myös Kanava-lehden numerossa 8/2012, s. 69.