Keittiössä setämäinen minähahmo odottaa vierasta, tarjoiluajatuksenaan muhevat herkut. Setä ryhtyy kokkaamaan, ja valmisteluissa on mukana pikkuotuksia, jotka auttavat, sotkevat ja ärsyttävät inttäessään omiaan. Niiden nimet kertovat ominaislaadusta, esimerkiksi Riikkinen, Tarmo ja Puhti. Sitten on yksi kiusankappale, jonka kanssa kinataan magiasta ja luonnontieteiden tavasta selittää maailmaa. Joukossa on myös parviälyn ilmentymä.

Parituntisen leipomisen aikana keittiössä sekoitellaan, maistellaan, tunnustellaan ja kuumennetaan. Ihmetellään muutoksia ja käännetään niitä luonnontieteiden ilmaisuiksi ja käsitteiksi, joita kirjassa on kymmeniä. Tutustutaan esimerkiksi happamiin ja emäksisiin aineisiin sekä selitetään aineenvaihduntaa ruoho—lehmä -ketjun avulla, muiden eliöiden ”maitoon” koukaten. Muinaiset kreikkalaisetkin ikiaikaisine kultahaaveineen vilahtavat joukossa.

Keittiössä kun ollaan, on tarjolla tekemistä. Omalla kirjasimellaan erottuvat pienimuotoiset mutta reaktoiltaan havainnolliset kokeet, joihin innostetaan imperatiivein: katsokaa, kokeilkaa, päätelkää. Mukana on myös muutamia helppoja ruokareseptejä.

Loppua kohti tarina odottaa täyttymystään, mutta pikemminkin lukijassa herää kysymyksiä ja odotuksia. Tuskinpa tämä on kirjasarjan viimeinen teos. Ovatkohan otukset tulossa teini-ikään?

Herkullista kuvitusta ja huumoria

Mari Luoman ilmeikkäissä kuvissa pörhistelee otuksia, taustanaan keittiövälineitä ja elintarvikkeita marjoista jauhoihin. Osa kohteista on nimetty, osa jätetty lukijan omien hoksottimien varaan, löytämisen ilon mahdollistaen. Joukossa taitaa vilahtaa myös kirjailijan alter ego.

Matemaatikko-kirjailija Jukka Laajarinteen ilmaisuvoimainen kieli ja huumori kukoistavat pitkin matkaa, kuten aiemmissakin teoksissa. Niinpä kultasormuksisen otuksen tallatessa naapurinsa varpaille kuullaan kuvaava kiljaisu ‒ ja taas opittiin eräs luonnontieteellinen pikkutieto. Sirpaleisuudesta ei kuitenkaan ole kyse, vaan pysytään tiukasti kulloinkin käsiteltävän reaktion vanavedessä. Teksti pelaa yhteen kuvituksen kanssa, esimerkiksi muistutus suojavaatteiden tärkeydestä jää kuvan ja sanan yhteisjännitteenä kyllä mieleen.

Tekijät ovat malttaneet pysyä rajaamassaan kemian ja läheisen kierrätyksen aiheessa, vaikka houkutuksia rönsyilyyn olisikin. Esimerkiksi kasviksissa, elintarvikkeissa ja työvälineissä pitäydytään välttämättömimmässä ja annetaan tilaa keskeiselle asiasisällölle.

Kemian maailmaan yhdessä lapsen kanssa

Kirja sopii alakoululaiselle, mutta yhtä hyvin aikuisesta on mukavaa verrytellä latentteja kemiantietojaan keskeisine käsitteineen käyttövalmiuteen. Reaktioita sopii kokeilla yhdessä kirjan ohjeiden avulla, ja teemoihin voi palata keittiöaskareissa, pohtia esimerkiksi taikinan kohoamisen muutoksia.

Kommelluksia keittössä kuuluu Helsingin yliopiston tiedekasvatuksen ideoimiin matematiikan ja luonnontieteiden kirjoihin, jotka on suunnattu lapsille, perheille ja opettajille. Sarjassa on alkuvuoteen 2024 mennessä ilmestynyt tämän kemia-kirjan lisäksi 4 muuta, itsenäistä teosta, joissa käsitellään matematiikkaa, luonnon monimuotoisuutta, tiedon luotettavuutta ja energiaa. Kiehtova luonnontieteellinen ajattelutapa ansaitsee sijansa lasten maailmassa.

***

Arvostelu on julkaistu alunperin arvostelijan blogissa: https://kirjala.wordpress.com/2024/04/05/kemian-keitoksia-lapsille-ja-aikuisille/