Mediakulttuurin tutkija Kaarina Nikusen väitöskirja Faniuden aika – Kolme tapausta televisio-ohjelmien faniudesta vuosituhannen taitteen Suomessa käsittelee populaarikulttuurin alueelle kuuluvaa mielenkiintoista ilmiötä. Tarkastelumateriaalina on ollut kolme televisiosarjaa ja niihin liittyvä fanikäyttäytyminen; fantasiasarja Xena, urakeskeisiä, trendimenestyjiä kuvaava Ally McBeal sekä musiikkivisailu Bumtsibum, erityisesti ohjelman juontajan Marco Bjurströmin kautta.

Kulttuurintutkimuksen, naistutkimuksen ja tiedotusopin teorioita yhdistelevän tutkimuksen aineisto koostuu fanihaastatteluista, -kirjeistä, internet-sivustoista, keskustelupalstoista sekä lehtiaineistoista. Väitöskirja etsii televisiosarjoihin liittyviä faniuden piirteitä Suomessa. Tämä rajaus televisioon on erityisen tärkeä. Mielestäni rajaus hieman häiritsee tutkimuksen uskottavuutta, sillä ottamalla mukaan jonkin perinteisemmän fanikulttuurin alueen esim. musiikkiin tai elokuvaan liittyvän faniuden tutkija olisi saanut ehkä esiin toisenlaista aineistoa ja fanikäyttäytymistä. Toisaalta tutkimuksen tarkoituksena ei ollutkaan kartoittaa faniuden koko kuvaa. Materiaalin valinnan ymmärtää tutkijan oman erityisalan, kiinnostuksen ja aiempien tutkimusten myötä muotoutuneeksi.

Väittelijä on määritellyt faniuden intermediaaliseksi, aktiiviseksi ja affektiiviseksi suhteeksi mediaan. Faniutta ohjailevat tuotantoyhtiöt, kulttuuriset arvohierarkiat sekä julkisuus. Mediajulkisuus vaikuttaa fanikulttuurin ilmenemismuotoon sekä faniuden kokemiseen. Fanikäyttäytymisessä uudet ja vanhat käytännöt elävät rinnakkain: fanikirjeitä kirjoitetaan ruutupaperille ja samalla tietoa haetaan internetistä. Nykyajan faneille luonteva kohtaamispaikka on internetin tarjoama maailmanlaajuinen faniympäristö, missä voi kokea yhteisöllisyyttä muiden fanien kanssa. Televisioon liittyvä fanikulttuuri on lisääntynyt 1990-luvulta lähtien ja sen ovat tunnistaneet myös tuottajat ja tv-kanavat. Itse suhtaudun kriittisesti tv-yhtiöiden ja faniuden sidonnaisuuteen. Fanin kannalta liitto on huono, sillä tv-kulttuuriin liittyvä nopea vaihtuvuus ja aikaan sidonnaisuus tekee faniuden välillä vaikeaksi. Fanius kun ei välttämättä sammu samaan aikaan kuin televisioyhtiön kiinnostus lähetysten jatkamiseen.

Median on arveltu heikentävän sosiaalisia suhteita, mutta laajempi fanitutkimus osoittaa median myös luovan uusia sosiaalisia suhteita. Sosiaalinen yhteisö on keskeinen faniutta ylläpitävä voima. Faniyhteisö hälventää faniuden negatiivista leimaa ja tarjoaa mahdollisuuden kokemuksen jakamiseen. Yksinäiset fanit suhtautuvat varauksellisesti fani-leimaan. Television keskeinen rooli tutkimusaineistossa on huolestuttava myös sosiaalisesta näkökulmasta. Televisiosarjoihin liittyvään faniuteen kuuluu paljon yksinäistä tai passiivista ihailua, mikä kuuluu fanikäyttäytymisen reuna-aluelle.

Kaarina Nikusen tutkimus tarkastelee faniutta erityisesti kolmen tv-sarjan välityksellä. Havaintojensa perusteella hän jakaa fanit kolmeen erilaiseen tyyppiin, joita ovat kultti-, trendi- sekä tähtifanius. Xena-fanius osoittautuu tutkimuksessa kulttifaniudeksi, jonka Nikunen määrittää tiiviin faniyhteisön ympärille rakentuneeksi, aktiiviseksi ja erityisesti internetissä vahvasti eläväksi faniudeksi. Xenaan liittyvä julkisuus on vaihtoehtoista, pitkälti fanien itsensä tuottamaa julkisuutta, joka ei juuri valtakulttuurissa näy. Intensiiviselle kulttifaniudelle on tyypillistä tiivis yhteisö, joka on omiaan vahvistamaan fani-identiteettiä.

Ally McBeal -faniutta luonnehditaan trendifaniudeksi, jolle on leimallista hetkellisyys, muodikkuus ja ajankohtaisuus. Ally McBeal nousi tv-sarjana iltapäivälehtien lööppeihin edustaen uudentyyppistä tv-sarjajournalismia. Näkyvyydestä ja tuotantoyhtiön sekä kanavan yrityksistä huolimatta sarjalle ei muodostunut tiivistä faniyhteisöä.

Bumtsibumin juontajaan, Marco Bjurströmiin kytkeytyvää faniutta luonnehditaan tutkimuksessa tähtifaniudeksi, jossa faniuden kohteena on tv-esiintyjän oma persoona. Tähtifaniuden kohde on laajasti esillä julkisuudessa, mikä tarjoaa myös fanitietoa. Nikusen tutkimusmateriaalina olleet Bjurströmin saamat fanikirjeet kertovat yleisemminkin idolien merkityksestä unelmien kohteena. Iloisuutta ja positiivisuutta edustava Bjurström tarjoaa faneilleen näkemyksen paremmasta maailmasta. Bjurströmiin liittyvä fanityyppi on lähellä perinteisempää, populaarikulttuuriin liittyvää fanikäyttäytymistä.

Kyseessä on ensimmäinen väitöstason tutkimus televisioon liittyvästä faniudesta Suomessa. Se valottaa erityisesti eri viestintävälineiden keskinäistä vuorovaikutusta sekä vaikutusta faniyleisöön. Koska julkaisu on tarkoitettu myös johdatukseksi fanitutkimukseen sekä oppikirjaksi mediakulttuurin opiskelijoille, sen kieli on käyttötarkoitusta tukevaa. Väitös kartoittaa myös aiempaa tutkimusta helppotajuisesti ja tiivistäen. Tutkimus on väitöskirjaksi helppolukuista ja -tajuista. Voisikin ajatella sen olevan jonkinlainen myönnytys tutkimuskohteille ja populaarikulttuurille. Tämä ei kuitenkaan ole moite, vaan iloinen yllätys! Mielestäni ilmaisun selkeys kertoo jotain myös ajatuksen selkeydestä. Aihe voi olla helppo tai kuljettava polku hankala, taito on esittää se ymmärrettävästi.