Soldatov, Andrei & Borogan, Irina: Uusi yläluokka. Putin ja Venäjän todelliset vallanpitäjät [The New Nobility. The Restoration of Russia´s Security State and the Enduring Legacy of the KGB]. Käännös: Kirsi Luoma. Like Kustannus Oy, 2012. 324 sivua. ISBN 978-952-01-0704-8.
Nuori toimittajakaksikko, Andrei Soldatov ja Irina Borogan edustavat kriittisen opposition lahjakasta kärkikaartia. He ovat tutkivia journalisteja maassa, jossa tuon ammatin harjoittaminen saattaa olla kuolemanvaarallista. Soldatov ja Borogan ovat työskennelleet myös Novaja Gazetassa ja perustaneet sittemmin nimenomaan turvallisuuspalvelu FSB:n edesottamuksia ruotivan verkkolehden – www.agentura.ru
Uusi yläluokka -kirjan hätkähdyttävin johtopäätös kuuluu: FSB on paljon pelottavampi ja tehokkaampi järjestö kuin neuvostoajan KGB. Se on myös julkisuudessa näkyvämpi ja kiillottaa kilpeään aina sopivin väliajoin. Esimerkiksi juuri presidentinvaalien edellä, helmikuun 2012 lopulla FSB ilmoitti näyttävästi paljastaneensa tsetseenisalaliiton Vladimir Putinin murhaamiseksi. Ajoitus ei olisi voinut olla Putinin kannalta parempi. Se oli suoraa mainosta tulevalle presidentille.
Soldatov ja Borogan käyvät kirjassaan läpi Neuvostoliiton hajoamista (1991) seuranneet turvallisuuspalvelujen rakennemuutokset. KGB:n valta mureni jo Mihail Gorbatshovin perestroika-kaudella (1985-91), mutta Boris Jeltsinin Venäjällä 1990-luvulla saavutettiin lopulta se moraalisen rappeutumisen aallonpohja, joka johti uudenlaisen FSB:n muodostumiseen. Avainhenkilö tässä salaisen poiisin voimien keruussa ja kehityksessä oli muuan Saksassakin pitkään työskennellyt KGB-vakooja – FSB-johtaja nimeltä Vladimir Putin. Hän myös osasi yhdistää valtiovallan, virkamiesten, talouselämän ja turvallisuuselinten edut uudella tavalla. Usein keinoja kaihtamatta, lakeja kiertäen.
Uusi yläluokka esittelee luku luvulta ne keskeiset operaatiot, joissa FSB on sekä möhlinyt että osoittanut voimansa ja valtansa: Tsetsenian sodat, Moskovan kerrostalojen räjäytykset, terrori-iskut Budjonnovskin sairaalaan, Tsetsenian naapuritasavaltoihin ja Moskovan metroon, Nord-Ost-teatterin panttivankikriisin, Beslanin koulutragedian, teloitukset ja salamurhat lännessä ja niin edelleen. Näistä tapahtumista ja FSB:n roolista niissä tihkuu koko ajan uutta informaatiota, josta lännen mediassa harvemmin puhutaan. Toisaalta, välillä toimittajien kriittinen asenne nimenomaan turvallisuuspalvelun möhläyksiin ja ylilyönteihin saa sellaiset mittasuhteet, että esimerkiksi terroristien teot ja terrorismin – vaikkapa Beslanin – siviili- ja lapsiuhrit melkein unohtuvat.
Valitettavasti (ja ymmärrettävistä syistä) toimittajat eivät ole päässeet turvallisuuspalvelujen arkistoihin, mutta kylläkin hyödyntäneet hyvin muut tietolähteet, myös haastatelleet sisäpiirin FSB-agentteja. Näin muodostuu moniulotteinen ja kattava kuva FSB:n roolista nimenomaan uusien vallanpitäjien ja erityisesti Vladimir Putinin henkilökohtaisena turvallisuuspalveluna. Eri asia on kuitenkin se, onko FSB venäläisessä yhteiskunnassa jo todellakin siinä asemassa, että voidaan puhua ”uudesta yläluokasta”? Nimiä ja osastoja tekstissä vilisee sellainen joukko, että mahtia ja henkilökuntaa kyllä riittää alamaisia tarkkailemaan. Kirsi Luoman suomennos tässä nimi- ja termiviidakossa on hyvin sujuvaa.