Historia ei sellaisenaan laukaise konflikteja mutta on kylläkin käytettävissä pönkittämään niitä. Etelä-Venäjä on keskiajalta lähtein ollut klaanien, pikkuruhtinaiden ja nousuhakuisten yhtenäisvaltioiden taistelutanner, jolla myös historiapolitiikkaa on käytetty taistelun voimavarana. Historiankirjoittajat ovat Ukrainassa ja Venäjällä auliisti ottaneet poliittisen roolin ja sen avulla raivanneet menneisyydestä tulevaisuuden lähtökohtia. 2000-luvun itä- ja etelä-Venäjällä erityisiä valtiollisia kollektiivisen muistin instituutteja on valjastettu käyttämään historiaa uusnationalististen skenaarioiden levittämiseen. Historian totuudellinen käyttö edellyttää kuitenkin historiatiedon luonteen mukaista dialogista kerrontaa.
Kansainvälinen yhteisö on Ukrainan hyökkäyssodan jälkeen ymmällään. Onko Venäjä julma Leviathan vai arvaamattomien johtajiensa uhri? Kaksi suhteellisen tuoretta historiateosta, Antony Beevorin Russia: Revolution and Civil War 1917–1921 (2022) ja Vladislav Zubokin Collapse: The Fall of the Soviet Union (2021) etsivät vastausta Venäjän 1900-luvun käänteentekevistä kumouksista. Beevor on tuottelias sotahistorian kirjoittaja ja Zubok London School of Economicsin tutkija. […]
Pietari Suuren ratsastajapatsaan vaiherikas matka alkoi Latvian pääkaupungin Riian paraatipaikalta 1910. Brittiläinen sukellusvene torpedoi sen merten syvyyksiin. Patsas nostettiin ylös parinkymmenen vuoden kuluttua. Se unohdettiin varastoon kymmeniksi vuosiksi, kunnes se restauroitiin ja sai viettää hetken puistossa, josta se karkotettiin parkkipaikan vahdiksi. Äskettäin se ylennettiin Jurmalan huvilan talonmieheksi. Sillä on jopa Venäjän presidentillisen kongressipalatsin edessä ratsastava kaksoisolento, jonka tehtävä on manifestoida Venäjän imperiumin suuruutta, aivan kuten alkuperäiselläkin patsaalla oli 1910-luvun Riiassa.
Vuonna 2014 Angela Merkel tavattuaan Vladimir Putinin totesi hämmentyneenä Vladimir Putinin mielen liikkuneen ikään kuin muissa maailmoissa. Merkel oli odottanut kahden reaalipoliitikon järkeen käypää keskustelua Euroopan politiikasta, mutta sai yrittää seurata lähes metafyysistä keskustelua. Charles Clover, Financial Times-lehden Moskovan kirjeenvaihtaja vuosilta 2008–2013, paneutuu kirjassaan Black Wind, White Snow – Russia´s New Nationalism (2016) venäläiseen mielenmaisemaan. […]
Vladimir Putinin puhe lokakuun lopulla Valdai-klubin tilaisuudessa oli yllättävä. Hän esitti suurta närkästyjää ja väitti, että koko venäläistä kulttuuria häväistään ja sen upeita suorituksia halutaan suorastaan kieltää ns. cancel-kulttuurin merkeissä. Putin ei suinkaan pahastunut ortodoksisen uskontonsa tai venäläisen korkeakulttuurin puolesta, vaan siksi, että hänen klaaniaan oli häväisty, kun sitä ei otettu mukaan lännen herrakerhoihin kirjoittaa Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen emeritus professori Timo Vihavainen.
Vladimir Putinin esittämässä narratiivissa Venäjän ja lännen suhteista erottuu kaksi toistuvaa teemaa: Neuvostoliiton romahdus oli 1900-luvun suurin geopoliittinen katastrofi ja lännen pyrkimys on alistaa ja nöyryyttää Venäjää. Venäjän näkökulmasta Ukrainan konflikti on Yhdysvaltojen ja Venäjän välinen. Se haluaa sodan varjolla haastaa Yhdysvallat ja sivuuttaa myös EU:n Euroopassa.
Jyväskylän yliopiston historian ja etnologian laitoksen Kriisit uudelleenmääriteltynä -tutkimuskeskittymä järjesti avoimen yleisöluennon Putinin sota – Putinin historia. Tilaisuudesta luotu tallenne on nyt katsottavissa.
Venäjän vallankumouksesta on kirjoitettu hyllymetreittäin. Monarkian kaataneesta helmikuun vallankumouksesta ja bolševikit valtaan nostaneesta lokakuun vallankumouksesta sekä niiden taustoista, syistä ja seurauksista on voinut lukea esimerkiksi Richard Pipesin, Sheila Fitzpatrickin, Richard Stitesin, Boris Kolonitskyn, Alan Woodin ja Orlando Figesin teoksista. Venäjän historiaan ja viktoriaanisen ajan naishistoriaan erikoistunut brittiläinen tietokirjailija Helen Rappaport on löytänyt tähän paljon tutkittuun […]
Sosiaalinen media on valitettavasti hämärtänyt kuvaamme todellisuudesta. Verkossa pääsevät temmeltämään niin Venäjän trollit kuin ryssänvihaajatkin ilman tarpeellista kontrollia. Siksi on hyödyllistä, että suurta naapuriamme hyvin tunteva journalisti Arvo Tuominen on kirjoittanut yksiin kansiin painetun, kelvollisen läpileikkauksen kansojemme suhteista. Itse hän kertoo tislanneensa tapahtumia ja ihmiskohtaloita samalla otteella kuin pontikankeittäjä. Vertaus osuu kohdalleen myös siksi, että […]
Pietarissa on poistettu talojen seiniin kiinnitettyjä Stalinin vainojen uhreista kertovia muistolaattoja. Niitä on kiinnitetty eri puolilla Venäjällä talojen seiniin vuodesta 2015 lähtien ”Viimeinen osoite” -projektin toimesta. Laattojen avulla on haluttu kunnioittaa Stalinin vainoissa menehtyneiden tavallisten ihmisten muistoa.
Osuvasti nimetty tietoteos Stalinin lavastukset on julman pelottavaa aikalaishistoriaa. Niin sanottujen “oikeusistuntojen” syytöstekstit ja “tunnustukset” voisivat naurattaa nykylukijaa elleivät olisi johtaneet kymmenien näkyvien puoluejohtajien ja armeijakenraalien teloituksiin. Käytännössä Stalinin terrori vei hautaan paitsi vähintäänkin miljoonia viattomia tavallisia kansalaisia myös näytösoikeudenkäynneissä kymmenittäin vanhoja Leninin uskottuja bolshevikkeja ja taitavia puna-armeijan kenraaleja. Armeijan johdon likvidoinnilla oli vaikutuksensa myös […]
Erkki Vettenniemen teos Suomi terrorin tukikohtana jakautuu kolmeen osaan. Kaksi ensimmäistä ovat kirjan kiinnostavinta antia, kertovathan ne Suomesta käsin toimineen, vähän tunnetun venäläisen vallankumouksellisen terrorin ”kulta-ajasta” (jos moista ilmaisua voi käyttää) vuosina 1905-08, ja sen kukistaneesta Pjotr Stolypinin (1862-1911) terrorisminvastaisesta sodasta. Vuoden 1905 vallankumouksen tultua kukistetuksi kumoukselliset pakenivat Suomeen, jossa venäläisellä poliisilla ei ollut toimintavaltuuksia. […]
Arvo Tuomisen uusi tietokirja Vladimir Putin. Koko tarina on toisenlainen elämäkerta, analyysi joka pyörii ehkä vähemmän päähenkilön yksityiselämän ympärillä kuin monet nykyiset yli-intiimit henkilöhistoriat. Vladimir Putinin valtaannousuun vuonna 2000 ei liity muutenkaan sellaisia juonitteluja ja liittoumia kuin Stalinin diktatuurin pystyttämiseen. Putinin vallankäytössä on kuitenkin samoja piirteitä kuin Stalinin. Hädän, sodan ja kriisien aikana Venäjällä korostuvat […]
Luiden tie – Gulagin jäljillä on liki neljäsataasivuinen kuvaus vankileirien saariston jäljistä ja muistosta nyky-Venäjällä. Teos käsittelee kattavasti myös leirijärjestelmän syntyä, kehitystä ennen ja jälkeen Stalinin kuoleman, sekä sen merkitystä koko neuvostoyhteiskunnalle. Matkallaan kirjoittajat kohtaavat toisiaan muistuttavia vankileirien jäänteitä läpi arktisen alueen ja Siperian aina Venäjän Kaukoitään saakka. Venäjällä kuulee usein puhuttavan, kuinka suuri isänmaallinen […]
Kansainvälisen rikollisuuden ja Venäjän turvallisuuskysymysten asiantuntija Mark Galeotti toimii tutkijana Prahassa ja Lontoossa. Hän on työskennellyt useiden maiden viranomaisten neuvonantajana. Asiantuntijuus käy ilmi tästä teoksesta, joka on nyt käännetty suomeksi. On heti kiitettävä kääntäjä Hannu Tervaharjua siitä, että venäläiset ja muita kansallisuuksia edustavat nimet on translitteroitu kunnolla suomeksi. Aivan liikaa joutuu monesti lehdistä tavaamaan englannin- […]
Kahden maan kansalainen, professori Anne Applebaum (s.1964) asuu Englannissa ja Puolassa ja on erikoistunut Itä-Euroopan historiaan. Vuonna 2003 ilmestynyt Gulag. A History. kertoi Neuvostoliiton vankileireistä ja vuonna 2012 julkaistu Iron Curtain: The Crushing of Eastern Europe, 1944-1956. Itä-Euroopan neuvostovallasta toisen maailmansodan jälkeen. Applebaum on arvostettu kolumnisti muun muassa Washington Post -lehdessä. Siltalan vuonna 2018 julkaisema […]
Päivälleen sata vuotta sitten Venäjän viimeinen keisariperhe lähimpine palvelijoineen joutui Tšekan eli Neuvosto-Venäjän salaisen poliisin teloitusryhmän eteen Jekaterinburgissa Ipatjevin talon kellarissa. Sieltä ruumiit kuljetettiin salaisiin paikkoihin kaupungin laitamilla, missä ne yritettiin hävittää ja haudattiin. Tätä poliittista murhaa verhonnut mysteeri alkoi hitaasti ratketa vuonna 1979, kun historianharrastajien ryhmä löysi metsiköstä joukkohaudan mutta pysyi asiasta vaiti aina […]
Brittihistorioitsija Simon Sebag Montefiore, joka kirjoitti muutama vuosi sitten erinomaisen Jerusalemin historian, kirjoitti jo vuonna 2000 mielenkiintoisen 640-sivuisen elämäkertateoksen Ruhtinas Potemkin ja Katariina Suuri (suom. Ari P. Koskinen, 2006) Alkuteos Potemkin – Prince of Princes, 2000). Kirjassa on mustavalkoisia kuvaliitteitä ja kartta, henkilö- ja lähdeluettelo, mutta ei hakemistoa ja numeroidut lähdeviitteet (alkuteoksen s. 512-592) täytyy […]
Mihail Gorbatshov (s. 1931) on kirjoittanut elämästään ja myös toimistaan Venäjän kohtalon vuosina ennenkin. Näin sen muistan on silti häneltä kattavin omaelämäkertateos. Muistelmat ulottuvat varhaislapsuudesta aina vuoteen 1991, jolloin Neuvostoliitto hajosi. Imperiumin romahdus on usein kirjattu juuri Gorbatshovin nimiin, mutta totuus näyttäytyy hänen muistelmissaan toisenlaiselta. Mihail ja Raisa Muistelmat alkavat poikkeuksellisella esipuheella. Siinä Gorbatshov palaa […]
Arvostelu
Nuori toimittajakaksikko, Andrei Soldatov ja Irina Borogan edustavat kriittisen opposition lahjakasta kärkikaartia. He ovat tutkivia journalisteja maassa, jossa tuon ammatin harjoittaminen saattaa olla kuolemanvaarallista. Soldatov ja Borogan ovat työskennelleet myös Novaja Gazetassa ja perustaneet sittemmin nimenomaan turvallisuuspalvelu FSB:n edesottamuksia ruotivan verkkolehden – www.agentura.ru Uusi yläluokka -kirjan hätkähdyttävin johtopäätös kuuluu: FSB on paljon pelottavampi ja tehokkaampi […]