Odotin kovasti Johanna Isosävin ja Camilla Lindholmin Väitöksen jälkeen. Opas akateemiselle uralle -kirjan lukemista. Kuten varmasti moni muukin aikanaan itsenäisesti tutkimusmaailman käytänteitä oppinut, minäkin olisin kaivannut tällaista opasta oman väitökseni jälkeen. Itse asiassa tämä opas olisi paras lukea jo ennen väitöstä, jotta siitä saisi parhaimman hyödyn. Nostan seuraavaksi esiin joitakin kohtia kirjasta, jotka koin erityisen tärkeiksi.

Aluksi on sanottava, että Isosävin ja Lindholmin kirjassa pureudutaan ansiokkaasti tutkijan moniin eri osaamisalueisiin aina tutkimusaiheiden ideoinnista tutkimusrahoituksen hakemiseen, tutkimusjulkaisuihin, opetukseen ja niihin lukuisiin taitoihin, joita tutkijoilla tänä päivänä oletetaan olevan. Erittäin tärkeä kappale kirjassa on ”Viesti ja vaikuta”, sillä tutkimisesta viestiminen on kokenut suuren muutoksen. Kappaleessa tuodaan hyvin esiin, miksi on tärkeää kertoa tutkimuksestaan myös yleistajuisesti, ja miten ottaa haltuun sosiaalinen media. Viime aikojen keskustelut sekä somessa että julkisuudesta tieteen tekemisen merkityksistä tekevät aiheesta erityisen ajankohtaisen. Jokaisen tutkijan pitäisikin pystyä kertomaan muutamalla lauseella ja selkokielellä, mitä tutkii ja miksi se on tärkeää.

Koska tutkimusrahoitus on tänä päivänä erittäin kilpailtua, on hyvä, että sille on omistettu oma kappaleensa. Kirjoittajat avaavat siinä, miten hyvä tutkimushakemus rakentuu. Koska kyseessä on yleispätevä ohje hakemukseen eri tieteenaloille, kappaleessa ei voida syventyä esittelemään hakemuksen käytännön puolia, kuten budjetointia. Toisaalta tämäkin vaihtelee riippuen rahoituksen myöntäjätahosta. Ehkä kappaleessa olisi voinut tuoda valaista sitä, miten apurahahakemus on budjetiltaan erityyppinen hakemus verrattuna Suomen Akatemian hakemukseen, sillä apurahan saaja maksaa esimerkiksi MELA:lle eläkemaksuja yli 4 kuukauden apurahoista. Hiljaista tai ainakin itse selvitettävää tietoa on myös, mitä asioita apurahansaaja voi sisällyttää verovähennyksiin. Kappaleessa annetaan hyviä esimerkkejä hakemuskohtiin, jotka voivat tuntua aloittelevalle tutkijalle vaikeilta. Mitä kannattaa kirjoittaa hakemusosioon, jossa kysytään tutkimushankkeen riskinhallinnasta? Entä miten suhtautua, kun hakemus hylätään?

Tieteellinen kirjoittaminen – käsityötä, jota täytyy harjoitella

Kirjassa tuodaan esiin tutkimuksen tekemisen hyviä käytäntöjä, kuten ajanhallintaa, kirjoitustapoja, verkostoitumista ja palautteen vastaanottamista. Kuinka moni väitöskirjatutkija ymmärtää, että tieteellinen kirjoittaminen on ikään kuin käsityötä? Sitä pitää harjoitella ja paljon. Lisäksi työ kuormittaa aivoja eikä sitä voi tehdä kahdeksaa tuntia päivässä. Sen sijaan kirjottamisen lisäksi täytyykin tehdä muita tutkimustyön kannalta tärkeitä asioita silloin, kun päivän kirjoituskiintiö on täynnä. Tässä tullaan myös siihen, miten monet tutkijat eivät välttämättä tunnista ja osaa siten sanoittaa omaa osaamistaan, mikä pitää sisällään muun muassa vaativien asioiden multitaskausta, tai kuten kirjassa sanotaan, ”jonglööraamista”. Koska kirja on tehty koronapandemian aikana, pandemiakin tulee mainituksi. Kirjoittamista käsittelevässä kappaleessa tuodaan esiin muun muassa pandemian aikana koetut virtuaaliset kirjoitusretriitit, jotka ovat loistava tapa sekä työstää omaa tekstiä että tuoda yhteisöllisyyttä kovin yksinäiseen puurtamiseen kotitoimistolla. Loistava keksintö!

”Akateeminen maailma on siis täynnä hiljaista tietoa, johon perehdyt vähitellen, kun etenet urallasi.” Jos tähän hiljaiseen tietoon pääsee käsiksi jo ennen väitöshetkeä, voisi sitä hyödyntämällä nopeuttaa omaa sijoittumistaan akateemiseen maailmaan ja saada kenties nopeammin tutkimusrahoitusta. Olisin kaivannut kirjaan vielä enemmän sisältöä siihen, miten nivoa nimenomaan väittelyn jälkeinen aika ja post doc-vaihe yhteen. Lausuntoja odottava väitöskirjatutkija voi olla jo ilman rahoitusta, jos hän ei ole huomannut hakea sitä väitöksen viimeistelyä varten. Jos tulevaisuuden suunnitelmat ovat epäselvät, tutkija on ikään kuin ”tyhjäkäynnillä”. Väitöksen viimeistelyvaiheeseen voi mennä yllättävän pitkä aika ja sitä voisi hyödyntää paremmin post doc -vaiheen tutkimusidean sekä rahoituksen suunnitteluun. Suosittelen kirjaa väitöstään lähestyville tutkijoille ja äskettäin väitelleille. Se on myös hyödyllinen väitöksen ohjaajille ja vanhemmille kollegoille, jotka voisivat mentoroida väittelijää tulevalla uralla.