Viktoria Mullova on yksi maailman tunnetuimmista viulisteista. Mullova loikkasi 1980-luvulla Neuvostoliitosta Suomen kautta länteen, ja moni suomalainen muistaakin hänet erityisesti tästä tapahtumasta. Arvokkaan Stradivarius-viulun Mullova jätti kuusamolaiseen hotellihuoneeseen, jousen hän otti mukaansa. Viulistitähti on onnistunut luomaan huikean, kansainvälisen uran. Hän elää mukavasti talossaan Lontoossa kolmen lapsensa ja miehensä kanssa. Muusikkona Mullova uusiutuu jatkuvasti.

Kirjailija Eva Maria Chapman on tehnyt perusteellista työtä Mullovan elämänkerran parissa. Sukujuuret käydään läpi useaan sukupolveen ja Leninin aikoihin saakka. Mullovan lapsuus ja kurinalainen soittoharjoittelu nousevat elävästi tekstistä esiin. Äärimmäisen kurinalainen harjoittelu täytti Mullovan lapsuuden ja vei perheen huomion, mutta olisiko elämä neuvosto-Moskovan lähiössä ollut parempaa ilman viulua? Tuskin. Juri-isä hoiti myöhemmin myös Viktorian esikoista Lontoossa. Isän ja tyttären suhde oli ilmeisen läheinen.

Viulu avasi Mullovalle mahdollisuuksia, joihin muut eivät päässeet käsiksi. Silti edes maineikkaan Tšaikovski-viulukilpailun voitto ei tuonut tähdelle ammatillista turvaa Neuvostoliitossa. Mullovan perheellä ei ollut oikeanlaisia suhteita korruptoituneessa Neuvostoliitossa.

Suomalainen toimittaja Jyrki Koulumies järjesti Mullovan ja tämän miesystävän pakomatkan länteen. Loikkauksen vaiheet ovat kuin täydellisestä toimintajännäristä salanimineen, peruukkeineen ja kannoilla pyörivine agentteineen. Mullovalle loikkaus avasi loistavan uran, värikkään rakkauselämän ja taloudellisen riippumattomuuden. Neuvostoliittoon jäänyt lapsuudenperhe kärsi seurauksista pitkään. Sittemmin Mullovan äiti ja sisarukset muuttivat myös länteen. Heidän tätä vaihettaan kirjassa ei juuri esitellä.

Ukrainalaiset juuret

Ukrainalaiset juuret yhdistävät Mullovaa ja kirjailija Chapmania. Ilmeisesti tämän ansiosta Chapman onnistui luomaan viulistitähteen ja tämän sukulaisiin luottamuksellisen haastattelusuhteen. Ukrainalaisten talonpoikien kovaa kohtaloa puidaan kirjan alussa pitkään ja antaumuksella. Tätä muistelukerrontaa olisi voinut tiivistää. Mullovan elämänvaiheisiin pääsy kestää nyt varsin pitkään. Muutoinkin teoksen sanoma olisi tullut hyvin esille puolta lyhyempänä kirjana. Tekstissä on paljon toistoa ja turhan pitkiä selittelyjä.

Kronologinen rakenne toimii hyvin. Kirjan loppuun olisi voinut lisätä henkilögallerian, josta lukija voisi tarkistaa vaikkapa Mullovan rakastettujen vaiheita. Nyt tiedot on upotettu leipätekstiin. Itse olisin uskonut vähemmälläkin, että Mullova rakastui lahjakkaisiin ja menestyneisiin huippumuusikoihin.

Mullovan kiehtova taiteellinen kehitys kulkee elämäntarinan ohessa. Pidättyväisestä, teknisestä taiturista kasvaa rajoja rikkova ja kokeilunhaluinen taiteilija.

Pieni tietopankki Mullovan musiikkilajeista olisi tehnyt kirjalle hyvää. Nyt esimerkiksi barokkiviulun ominaisuudet ja sinfonioiden nimiluettelot löytyvät muun tekstin seasta. Hajanaisuus tekee tekstistä paikoitellen uuvuttavaa. Kirja on silti antoisa ja ajankohtainen.

Mullovan elämänvaiheet nivoutuvat suuriin yhteiskunnallisiin muutoksiin. Mullova arvelee loikanneensa sopivalla hetkellä. Kun Neuvostoliitto murtui, venäläisiä huippumuusikoita muutti länteen niin sankoin joukoin, että töitä ei riittänytkään kaikille. Huippulahjakkuus ja –taidotkin kärsivät inflaation.

Kirja on kertomus myös monikulttuurisuudesta ja pakolaisuudesta. Neuvostoliitossa kansalliset juuret piti piilottaa, ja talonpoikaisuutta halveksittiin. Loikkauksensa jälkeen Mullova vältteli venäläisyytensä korostamista. Sittemmin taiteilija on löytänyt ammennettavaa muun muassa ukrainalaisesta kansanmusiikista. Hänen Maalaistyttö-projektinsa edustaa tässä teemassa mielenkiintoista taiteellista fuusiota. Koska musiikki on tärkeä osa kirjaa, pääsin tunnelmaan parhaiten kuuntelemalla Mullovan levytyksiä.

Kirja tarjoaa pohdittavaa myös musiikkikoulutuksen ajankohtaiseen problematiikkaan. Suomalaisorkestereissa on aiempaa enemmän ulkomailla koulutettuja muusikoita. Klassisen musiikin peruskoulutus on Suomessa kattavaa, mutta ammattipiireissä on noussut huolta siitä, saavatko tulevat huiput ajoissa tarpeeksi vaativaa opetusta. Pohja kun on luotava lapsuudessa.

Samalla lapsilähtöisyyden nimissä moni perhe varoo kovin tavoitteellisia harrastuksia. Vanhempien epäillään herkästi pakottavan lapsia harrastuksiin. On muodikasta tajuta, että lasten pitää saada leikkiä vapaasti.

Mullova näyttää elämäntarinallaan yhden vaihtoehdon. Hän ei halua painostaa omia lapsiaan, mutta lapset ovat löytäneet taiteet omikseen. Ei kuitenkaan viulua, eikä elämää vailla hauskanpitoa. Mullova itse pääsi reitilleen äärimmäisen harjoittelun kautta – ilot ja rentous löytyivät aikuisena.