Kahvi, tuo suomalaisille rakas nautintoaine on inspiroinut lukuisia kirjoja keittokirjoista tietokirjoihin ja runoihin. Ensimmäistä kertaa pääsin lukemaan siitä esseiden muodossa Paula Hottin uudessa teoksessa. Mustia syntejä on juuri sellainen kirja, jonka lukija tällaisena epätavallisena vuonna tarvitsee, varsinkin sellaiset lukijat, jotka kaipaavat aika ajoin kaukomaille.

Itse pidän enemmän matkustelusta kotimaassa, mutta kahvi maistuu siltikin. Aamuni eivät yksinkertaisesti lähde käyntiin ilman kahvia. Ja ammatikseni kirjoittavana kahvi on usein se piriste, jonka turvin saan tekstit valmiiksi, joskus myös keskellä yötä paria tuntia ennen deadlinea. Suuntautui lukijan matkustustarve lähelle tai kauas, Kahvilaesseitä-kirjan avulla lukija pääsee turvallisesti oman nojatuolin kätköistä kaupunkimatkalle Triesteen, Lontooseen, Dubliniin, Berliiniin, Pariisiin ja jopa kotoisasti Kuopioon.

Jokainen essee käsittelee yhtä kahvilaa, jossa kirjailija on käynyt kirjoittamassa tekstejään, istumassa kahvikupin äärellä ja tarkkaillut ihmisten puuhia ennen astumista jälleen kiireiseen katuvilinään tai yrittänyt ehtiä junaan. Samalla tekstiin punoutuu mukaan kahvin ja kahvilakulttuurin historiaa sekä muuta kahvitietoutta. Jokainen suomalainen voi esimerkiksi tunnistaa torikahvilan tunnelman: hieman painunut kahvi hörpitään pahvimukista munkin kera ja samalla tarkkaillaan muovisen pöydän äärellä kanssaihmisiä ja yritetään bongailla tuttuja.

Kahvittelu on ennen kaikkea sosiaalinen tapahtuma. Itse olen käynyt kokoelman kahviloista Kuopion torikahviloiden lisäksi Dublinin Bewley’s Oriental Cafessa. Reissusta on vuosia, mutta kauniit lasimaalaukset muistan yhä elävästi. Saattoi tosin olla, että join tuolla kerralla teetä, enkä kahvia.

Jokainen teksti on kuin pieni makupala, jonka voi nautiskella vaikka oman lempikahvin kanssa. Hotti kirjoittaa elävästi ja saa lukijan mukaansa kaupunkien sykkeeseen ja vanhojen kahviloiden hämyiseen tunnelmaan, jossa kuuluu espressokoneen sihinä, kuppien kilinä ja tasainen puheensorina taustalla.

Kirjan ulkoasu on hyvin moderni ja pelkistetty. Itse olisin ehkä toivonut hieman värikkäämpää otetta tai kuvia itse kahviloista, mutta tämä on puhtaasti makuasia. Kirjan loppuun on lisätty lähdeluettelo lisätietoja kaipaaville.

Hotti ei ole minulle aiemmin tuttu kirjailija, mutta pikaisen tutkimuksen perusteella hän on opiskellut sekä englantilaista filologiaa että kirjallisuutta. Lisäksi hän on asunut useimmissa tämänkin kirjan  kohdemaissa, joten paikallistietämystä on runsaasti. Aiemmin hän on julkaissut kirjan Gini – kuningatarten ja katunaisten juoma (Avain 2019).