Kyseessä on Martti Haavion ja Olavi Paavolaisen toimittama, lukuisien TK-rintamakirjeenvaihtajien artikkeleista ja runoista koottu teos, josta alkujaan piti tulla Aunuksen vapautuksen sankarieepos. Teoksella oli toki taustallaan myös muita intressejä: Tiedotuskomppanioiden ohjekäskyssä todettiin jo sodan alkuvaiheessa, että tiedotustoiminnalla tuli pyrkiä luomaan kansan keskuuteen vahva mielikuva Itä-Karjalasta suomalaisena alueena. Tämä pyrkimys paistaakin vahvasti läpi teoksen artikkeleista.

Teoksesta piti ilmeisesti aikanaan tulla myös  jos ei matkakirjaa niin ainakin jonkinlainen ensimmäisen mielenkiinnon herättäjä Aunusta kohtaan suomalaisten keskuudessa. Tätä ei mainita erikseen missään, mutta sen verran maalailevasti kuvaillaan useassa artikkelissa Aunuksen maan ja kansan tarjoamia tulevaisuuden mahdollisuuksia, että tarkoitus käy selväksi..

Helena Pilke on tehnyt erinomaista työtä: esipuheen huolellinen taustoitus selvittää teoksen mutkikkaat vaiheet sekavan suomalaisen sensuurijärjestelmän pyörteissä vähemmän vihkiytyneellekin lukijalle: Jo jatkosodan aikana julkaistavaksi suunnitellun kirjan kohtalona oli joutua ensin kiistakapulaksi siihen kissanhännänvetoon, jossa kenraalikunnan eri ryhmittymät kiistelivät Mannerheimin mahdollisen seuraajan valinnasta. Sittemmin Saksan kääntynyt sotaonni esti teoksen julkaisun lopullisesti.

Teokseen alun perin suunnitellusta runsaasta kuvituksesta on tekijä huolella valinnut otannan, joka luo lukijalle tasapainoisen vaikutelman. Kuvatutkijana jäin hieman kaipaamaan loppujakin teokseen alun perin suunnitelluista kuvista. Nykyajan painotekniikka olisi tarjonnut loistavan mahdollisuuden vielä näyttävämpään kuvitukseen.

Ennen teoksen lopullista kieltämistä sensuuri ehti parannella tekstejä. Antaakseen nykylukijoille kuvan sodanaikaisen sensuurin toiminnasta, tekijä on julkaissut tekstit sensuurin suositusten mukaisina, mutta merkinnyt jokaisen poiston teoksen marginaaliin viitteellä, jotta lukija voi tarkastaa, mitä sensuuri on tekstistä poistanut ja miksi. Pilke on kuitenkin – ilmeisesti tietoisesti – jättänyt sensuurin toiminnan sitomatta suurempaan kokonaisuuteen: sensuurin päätöksiä ei ole pyritty vertaamaan kulloinkin vallinneeseen sotatilanteeseen eivätkä Pilkkeen alkuperäistekstin sekaan lisäämät viitteet sisällä muutenkaan lisätietoja esim. henkilöistä, komentosuhteista tai muusta vastaavasta perinteisestä sotahistoriasta. Tätä ei kuitenkaan tarvitse nähdä puutteena: jättämällä perinteinen sotahistoria kokonaisuudessaan pois teoksesta on saatu aikaan mahdollisimman autenttinen ajankuva. Mikäli lukijalla kirjan lukemisen jälkeen jää tiedonnälkä kytemään, ovat tarvittavat lisätiedot hankittavissa kohtuullisella vaivalla tutkimuskirjallisuudesta.

Pilkkeen oman tekstin osuus jää – ymmärrettävistä syistä – teoksessa varsin vähäiseksi, mutta teoksen loppuun hän on koonnut vielä onnistuneen napakat esittelyt kirjaan artikkeleita tehneistä TK-miehistä. Aivan kirjan viimeisillä sivuilla on myös kartta, jonka avulla itäkarjalaista paikannimistöä tuntematon nykylukija voi sijoittaa tarinoissa vilahtelevia paikannimiä maantieteelliseen yhteyteensä. Kyseessä on makuasia, mutta itse olisin toivonut, että kartta olisi ollut kätevästi esillä kirjan alussa. Kenties tähän ratkaisuun on päädytty siksi, ettei teoksen autenttista, hienoa tyyliä ole haluttu rikkoa.

Lopuksi vielä muutama sana itse TK-miesten tekstistä. Kirjan tarinat ovat ajalleen uskollisesti iskeviä, ja niissä viljellään suhteellisen usein jo kliseeksikin muodostuneita ilmaisuja tyyliin ”meidän poikamme”. Tyyli on nykylukijan näkökulmasta usein jopa naiivin yli-isänmaallista, mutta samalla siinä on jotain mukaansatempaavaa, samaa kuin vanhoissa poikakirjoissa. Tekstit eivät missään kohtaa ole tylsiä, vaan toimintaa riittää – jopa liiankin kanssa. Ajankuva on autenttinen, mutta sopii kysyä, olisiko Suomen kansa sota-aikana sulattanut ko. teoksen tekstiä, sen verran rajuja kuvauksia vihollisen kaatuneista teksti sisältää.

Helena Pilke on tehnyt merkittävän työn tuodessaan nykylukijan ulottuville autenttisen ajankuvan jatkosodan alkuvuosilta.