Nikkinen, Are; Vacklin Anders: Television runousoppia. Like Kustannus Oy., 2012. 387 sivua. ISBN 978-952-01-0588-4.
Ansiokkaasti ja syvällisellä tarkkuudella teoksessa käsitellään käsikirjoittajan työssä tarvittava tieto työn etenemisestä. Sarjaehdotuksen kirjoittamisen vaiheet on todella kattava kuvaus siitä miten jokainen vaihe työstetään, jotta omalla sarjalla olisi edes mahdollisuus päästä eteenpäin siinä vaiheessa, kun käsikirjoittaja päästää tekstistään irti. Varsinkin nimekkäiden käsikirjoittajien sitaatit ja vinkit tarjoavat aiheesta kiinnostuneille käytännöllisiä ideoita työstettäväksi ja huomioon otettavaksi myös omassa tekstissä.
Fakta ja fiktio sekä viihde on asetettu pääotsikoiksi eri luvuille. Jokaisesta lajista tuodaan esiin tärkeimmät genret sekä kerrotaan asiantuntevasti mistä esimerkiksi kukin ohjelmalaji koostuu ja mitä käsikirjoittajan pitää huomioida suunnitellessaan tv-dokumenttia tai draamasarjaa. Jokainen lajityyppi sisältää oman rakenteensa, jonka käsikirjoittajan pitäisi tuntea ensin hyvin, jotta voisi lähteä työstämään omaa tekstiä. Erityistä painotusta teoksessa asetaan juonelle ja tämä on ymmärrettävää. On lajityyppi mikä tahansa, katsoja koukutetaan ruudun ääreen ainoastaan mielenkiintoisella ja mukaansatempaavalla juonella. Tähän liittyy myös läheisesti se, että käsikirjoittajan pitää tuntea tekstinsä kohderyhmä, jolle tekstiään tuottaa, jotta kokonaisuudesta tulisi innostava ja se sitouttaisi katsojan mukaansa.
Tuskin kenellekään tulee yllätyksenä, että tosi-tv:n tuottamiseenkin tarvitaan käsikirjoittajaa. Teoksen loppupuolella käydään läpi käsikirjoittamisen oppeja tosi-tv:n osalta. Tämän ohjelmatyypin osalta on tärkeätä huomioida se, että se vetoaa katsojan tunteisiin. Tosi-tv:n keskeiseksi tehtäväksi paljastuukin draamallisten tilanteiden luominen.
Mikäli käsikirjoittaminen kiinnostaa, antaa Television runousoppi kattavasti ja monipuolisesti tietoa tulevaisuuden televisio-ohjelmien käsikirjoittajille. Tämä teos tulee jäämään monen alasta innostuneen käsikirjoittajan pysyväksi oppimateriaaliksi, johon on sujuvaa palata yhä uudestaan ja uudestaan etsimään vinkkejä omaan työhönsä.