Samu Kuopan ja Riina Tanskasen tietokirjan Kapitalismin suuri illuusio lukemisen jälkeen on helpompi ymmärtää todellisuutta, jossa elämme. Kirja tarjoaa vastauksia siihen, miksi kaikki tärkeänä pitämämme uhkaa kadota ja miksi mykkyyteen ja vastarinnattomuuteen vaipuneina annamme tämän kaiken tapahtua silmiemme edessä.

Kapitalismia ei tarkastella kirjassa yksipuolisesti talousjärjestelmänä, vaan valtasuhteena, joka muokkaa koko yhteiskuntaa sekä psyykeämme. Kokonaisvaltainen näkökulma auttaa hahmottamaan, miten kasvavat mielenterveysongelmat, tavalliselta kansalta katoavat terveyspalvelut, elämiseen riittämätön palkka, pienyrittäjien ahdinko ja pääoman kasautuminen yhä pienemmälle porukalle kytkeytyvät toisiinsa.

Kirja tarjoaa elintärkeää tietoa jokaiselle, joka ei satu kuulumaan maailman rikkaimpien joukkoon. Helppolukuisuudestaan huolimatta teos tarjoaa kunnon kattauksen aiheeseen liittyvää tutkimusta ja kirjallisuutta, johon lisätiedon janoinen lukija pääsee vaivattomasti tutustumaan täsmällisten kirjallisuusviitteiden ansiosta.

Isot syövät kaiken

Kirjassa selkeytetään sitä, miten kapitalismi eroaa toimivasta markkinataloudesta. Ihmiset ovat vuosituhansien ajan ostaneet, myyneet ja vaihtaneet tavaroita, jotta he saavat tyydytettyä perustarpeensa. Teoksessa viitataan markkinatalouden mallia hahmotelleeseen Adam Smithiin, joka näki myyjien moninaisuuden ja tasasuuruisuuden toimivan markkinatalouden elinehtona. Juuri myyjien moninaisuus ja tasasuuruisuus takaavat mennestymisen edellytykset usealle.

Kapitalismi puolestaan ei tähtää perustarpeiden tyydyttämiseen, vaan jatkuvaan kasvuun – rahaa on saatava kaiken aikaa lisää ja varallisuutta kasvatetaan keinoja kaihtamatta. Tällöin menestymisen edellytyksiä on tarjolla kaiken aikaa pienemmälle porukalle. Kapitalismista onkin aiheellisesti puhuttu markkinatalouden syöpänä.

Väkivalta ja sorto ovat kapitalismin tärkeimmät liittolaiset. Kapitalismi on tuhokone, joka voitontavoittelun vimmassaan jyrää allensa ihmisoikeudet ja työntekijöiden oikeudet. Esimerkkejä ihmisoikeuksien ja työntekijöiden oikeuksien polkemisesta ei tarvitse kaukaa hakea.

Tutuksi on tullut myös ilmiö, jossa suuret syövät pienet. Nykymuotoisessa kapitalistisessa järjestelmässä on kaiken aikaa vähemmän ja vähemmän tilaa kukoistavalle pienyrittäjyydelle. Teoksessa tuodaankin esiin se, miten pienyrittäjät hyötyisivät aivan toisenlaisesta politiikasta kuin suuryritykset.

Kirjassa valaistaan kapitalismin historian erilaisia vaiheita. Näistä vaiheista yksi merkittävin ajoittuu 1970-luvulle, jolloin varakas eliitti havahtui kauhistuneena siihen, että erilaisten sosiaalisten uudistusten ja työntekijöiden aseman parantumisen seurauksena eriarvoisuus oli yhteiskunnassa merkittävällä tavalla vähentynyt. Toisen maailmansodan jälkeen tavallinen kansa oli saanut nauttia palkkatulojensa kasvusta ja julkisten palveluiden kehittämisestä. Tämän kehityksen seurauksena varakkaan eliitin mahdollisuudet kasvattaa varallisuuttaan heikentyivät. Ratkaisuksi tähän rikkaita häiritsevään varallisuuserojen tasaantumiseen keksittiin finanssimarkkinoiden vapauttaminen ja sillä tiellä nyt ollaan.

Viimeisten vuosikymmenten aikana maailman pieni varakas eliitti onkin kahminut itselleen huomattavan määrän varallisuutta. Tässä varallisuuden kartuttamistehtävässä suureksi avuksi ovat olleet veroparatiisit, joita miljonäärit ja miljardöörit ahkerasti hyödyntävät. Maailmanlaajuisesti veroparatiiseihin häviää maltillisten arvioiden mukaan vuosittain 430 miljardia dollaria.

Varallisuuskehitys on Suomessa samansuuntainen kuin muualla maailmassa – 50 prosenttia kaikesta varallisuudesta on rikkaimman kymmenyksen hallussa. Suuren maailman tapaan ahneus vaivaa rikkaita Suomessakin ja veroparatiiseihin katoaa vuosittain 430‒1400 miljoona euroa. Tuollaisella summalla olisi käyttöä sellaisen hyvinvointivaltion ylläpitämisessä, jota suurin osa suomalaisista arvostaa.

Tavallisen kansan monimuotoiset hikipajat

Teoksen keskeinen ansio on se, että kapitalismin käsittely ei typisty yksipuolisesti talousjärjestelmän tarkastelemiseksi, vaan mukaan otetaan tavallisten ihmisten arki, jota tuhokone nakertaa. Kirjassa sukelletaan työelämän huonontumisen todellisuuteen, jonka tuttuus on käsinkosketeltavaa. Erityisen osuva on kuvaus oravanpyörästämme, jossa ”teemme koko ajan enemmän töitä saavuttaaksemme palkinnon, jota ei kuitenkaan tule”. Palkinnon saamisen sijaan työntekijät kärsivät jatkuvista riittämättömyyden tunteista, stressistä, levottomuudesta ja ahdistuksesta. Japanissa ylitöiden kuormittavuus tunnistetaan niin hyvin, että ylitöiden aiheuttamille kuolemille on annettu oma nimensäkin, karōshi.

Ponnistelemme kohti tulevaisuudessa siintävää unelmaa vakavaraisuudesta ja edes hiukan huolettomammista päivistä. Ohjenuoramme on se, että työteko, ja yrittäjyys etenkin, kannattaa. Siivet tältä unelmalta katkaisee töiden jatkuvuuteen liittyvä epävarmuus, jatkuva kilpailu, elämiseen riittämättömät palkat, pitkät työpäivät ja palkattomat ylityöt. Kirjassa esitetäänkin osuvasti, miten työelämä on alkanut erehdyttävästi muistuttaa läntisissäkin yhteiskunnissa riistotyötä. Merkittävä rooli tässä muutoksessa on ollut vuokratyön lisääntymisellä ja alustayrityksillä. Kun työntekijät eivät ole työsuhteessa tahoon, jolle tekevät töitä, työnantaja välttyy lakisääteisiltä velvoitteiltaan.

Työntekijöiden oikeuksien kaventaminen on arkipäivää. Esimerkiksi Tesla ei suostu noudattamaan missään päin maailmaa työehtosopimuksia. Ruotsissa työntekijäpuoli ei ole kuitenkaan hyväksynyt tällaista toimintaa, jossa työntekijöiden oikeudet pyritään heittämään lopullisesti romukoppaan. Tämän seurauksena Tesla on haastanut Ruotsin valtion oikeuteen.

Suuryritykset pyrkivät ottamaan askel askeleelta kaiken haltuunsa ja useiden maiden hallitukset ovat ojentaneet auliisti auttavan kätensä näitä pyrkimyksiä edistääkseen. Aiheellisesti onkin hahmoteltu uhkakuvia, joissa suuryritykset määrävät kaikesta ja valtiot ovat jäämässä täysin näiden vangeiksi.

Vaikka työntekijät joutuvat hikoilemaan rikkaassa lännessäkin, niin varsinaiset hikipajat ovat kuitenkin edelleen globaalissa etelässä. Orjuus ei kuulu pelkästään kapitalismin historiaan, vaan se on nykypäivää 50 miljoonan ihmisen eläessä orjuutta vastaavissa olosuhteissa. Kapitalismin vaatimien ihmisuhrien määrä on valtava, huomattavasti suurempi kuin sotien – näiden uhrien verestä kädet pestään rutinoituneesti joka ainoa päivä.

Kapitalismin jatkuvan kasvun vaatimus on julmaa ja väkivaltaista elämänvastaisuutta. Jatkuva rajaton kasvu rajallisella planeetalla ei ole yksinkertaisesti mahdollista. Kapitalismin tuhoava vaikutus ei koske ainoastaan ihmisten elämää, vaan kyse on totaalisesta tuhokoneesta, joka tuhoaa kaiken elävän ja tekee maapallosta elinkelvottoman. Tätä kauhujen näytelmää ihmiskunta seuraa merkillisen apaattisena.

Talouspuheen kaappaaminen takaisin kansan kielelle

Halpa työvoima on kapitalistisen järjestelmän toiminnan edellytys – voittoja taotaan ihmisiä hyväksikäyttämällä. Tähän hyväksikäyttöön työväenluokka heräsi 1800-luvulla. Työtä tekevä kansa sivisti itseään ja järjestäytyi poliittiseksi voimaksi, jonka vaikutukset ovat olleet historiallisia. Poliittisen paineen ja väkivallan uhkan kasvaessa eliitin oli pakko tehdä myönnytyksiä. Tämän seurauksena Suomessakin ihmisiä nostettiin äärimmäisestä köyhyydestä ja ryhdyttiin rakentamaan hyvinvointivaltiota, jossa hyvän elämän edellytykset eivät ole ainoastaan rikkaan eliitin saatavilla. Viimeiset vuosikymmenet kehitys on ollut täysin päinvastaista.

Useat tuntevat juuri nyt nahoissaan kapitalismin tuottamat ongelmat samaan tapaan kuin poliittiseen aktiivisuuteen heräävä työväenluokka 1800-luvulla. Ihmiset kuluttavat runsaasti viihdettä, jossa kuvataan koko muuta maailmaa kyykyttävää roistomaista eliittiä. Näistä esimerkkeinä kirjassa mainitaan Nälkäpeli, Snowpiercer, Don’t Look Up ja Elysium. Tämän kaltaisen viihteen suosio kertoo siitä, miten kertomukset kapitalistisen eliitin hallitsemasta maailmasta ihmisineen puhuttelevat meitä juuri nyt.

Poliittisen aktiivisuuden sijaan ihmiskunta on kuitenkin vajonnut uneliaaseen horrokseen, jossa aika täytetään viihteellä ja silkalla hölynpölyllä. Tavallisen kansan uneen vaivuttaminen palvelee täydellisesti eliitin tavoitteita – apaattiset ja toimintakyvyttömät ihmiset eivät kykene puolustamaan oikeuksiaan eikä meistä löydy tarvittavaa vastarintaa miljonäärien ja miljardöörien ahneelle kerholle. Pahimmassa tapauksessa tavallinen kansa on kaiken aikaa tukkanuottasilla keskenään ja muodostaa viholliskuvia kaltaisistaan, kuten nyt näyttääkin käyneen.

Kirjan tärkein viesti nostetaan esiin jo kirjan alkulehdillä – talous koskettaa meistä jokaista ja siksi meidän olisi opittava jälleen puhumaan taloudesta ja ymmärtämään kapitalistista talousjärjestelmää. Muuten meitä viedään kuin pässiä narussa.

Kapitalismin suuri illusio onnistuu täydellisesti tässä tavoitteessaan tuoda talouspuhe takaisin osaksi kansan arkista puhetta. Tämän tavoitteen saavuttamisessa Tanskasen taidokkaalla kuvituksella on merkittävä rooli. Kirjan kuvitus elävöittää tietoa tavalla, joka auttaa hahmottamaan sekä menneisyyden että nykypäivän tapahtumia. Tutkimuksista ammentava tieto ja kirjan kuvitus muodostavat kokonaisuuden, joka helpottaa tiedon omaksumista. Tanskasen piirrokset keventävät lukukokemusta, mutta samanaikaisesti ne myös syventävät ymmärrystämme vallitsevasta epäoikeudenmukaisesta yhteiskuntajärjestyksestä.