Sunniva Drake on Espoon aluekirjaston johtaja ja vastaa samalla ulkomaalaisille suunnatuista palveluista. Toimittamassaan kirjassa Maahanmuuttaja kulttuurityössä hän antaa äänen suomalaisille ja ulkomaalaisille kirjastotyöntekijöille. Drake on kokenut kirjastoammattilainen ja pitkälle vastannut myös siitä, että ulkomaalaisia on tätä nykyä töissä Espoon kaupunginkirjastossa peräti 5 % henkilökunnasta. Heitä on työllistetty ja rekrytoitu järjestelmällisesti harjoittelijoiksi jo 1990-luvun alusta lähtien ja tulokset ovat olleet erinomaiset. Tätä nykyä Espoon kaupunginkirjastossa saa ammattilaispalvelua mm. arabiaksi, albaniaksi, bulgariaksi, englanniksi, latviaksi, ranskaksi, ruotsiksi, saksaksi, somaliksi, venäjäksi ja viroksi.

Kirjan lukuisat artikkelit todistavat, kuinka hyödyllistä monikulttuurisuus on kirjastopalveluissa – kuinka ulkomaalaiset kirjastotyöntekijät ovat tavallaan avainhenkilöitä myös kirjastoa käyttävien, vasta maahan saapuneiden kulttuurisessa integraatiossa. Monikulttuurinen henkilökunta tuottaa myös erilaisia toiminta- ja työmalleja ja oheistoimintoja – vaikkapa monikielisiä satutunteja, kirjallisuuspiirejä ja nukketeatteria. Eri kielillä julkaistava kirjallisuus tulee näkyvämmäksi kirjanäyttelyjen kautta ja usein suomalainenkin lukija innostuu parantamaan kielitaitoaan tarttumalla vieraskieliseen alkuperäisteokseen. Espoon ja Vantaan kirjastoissa työskentelevien kertomukset osoittavat, kuinka paljon maahanmuuttajan itsetunnolle merkitsee työpaikka yleensä – ja kirjasto erityisesti. Kaikki ovat pääsääntöisesti tyytyväisiä työhönsä – ja suomalaiset työtoverit ovat puolestaan ulkomaalaisten kollegojen kautta oppineet myös erilaista asennetta ja ihmissuhdetaitoja.

Vierastan itse sanaa ”maahanmuuttaja”, koska se tavallaan sementoi ikipäiviksi Suomeen muuttaneen ulkomaalaisen statuksen. (Kuinka kauan joku on maahanmuuttaja? Entä jos hän on jo Suomen kansalainen? Entä onko maahanmuuttajan lapsikin ikuisesti maahanmuuttaja? Jne jne). Koska yleiskielessä sanaa kuitenkin käytetään, ehkä se sopii tämän kirjan nimeenkin?

Jälkikirjoitus:

Kirjaston monipuolinen tehtäväkenttä avautui allekirjoittaneelle viimeisimmän 8 kk pätkätyösuhteen aikana: työhuoneeni sijaitsi Joensuun kaupunginkirjaston alakerrassa. Se oli näköalapaikka, josta pystyi hyvin tarkkailemaan miten moninaisia taitoja kirjastopalveluissa tarvitaan – ja miten avuliasta pienipalkkainen (naisvoittoinen) henkilökunta voi olla. Samalla tuli panneeksi merkille, että kirjaston kahvila ja lehtisali olivat monelle Joensuussa asuvalle ulkomaalaiselle mieluisia kokoontumispaikkoja.