Nykyisinä aikoina on virkistävää lukea kaikesta siitä, mitä meillä oli ennen caffé latteja, macchiatoja tai edes espressoja. Jaana Ojala on tarttunut kirjassaan Niinikankaan kulmalta Café Eloseen varsin herkulliseen aiheeseen, pikkukaupungin kahvilaelämään. Tehtävä on haasteellinen: mitä tehdä, kun apua ei saakaan suurkaupunkien modernisaatioteorioista eikä edes yrityshistoriikkien tunnelmakuvista. Jyväskylän vanhin kahvila kun on 1950-luvulla aloittanut Ruthin kahvila, joka sekin on paikanvaihdoksen myötä menettänyt osan tunnelmastaan.

Ojalan kirja perustuu vuonna 1998 valmistuneeseen etnologian graduun ja lähestymistapa on alan mukainen. Jyväskyläläisen kahvilakulttuurin kuvaus perustuu ennen kaikkea muistitietoon, apuna on käytetty kahvila- ja ravintola-alan tutkimuksia, karttoja jne.
Tutkija itse määrittelee positionsa suhteellisen ulkopuoliseksi, ennen kaikkea informanttien näkemysten julkituojaksi. 18 informantin valikoitumisesta Ojala ei kerro mitään, ei esimerkiksi siitä, miksi mukaan on mahtunut vain viisi miestä ja kuinka keskeisiä kahvilat informanttien elämän eri vaiheissa ovat olleet.

Kun vielä aikajännite on varsin pitkä, jää teoksesta ainakin ei-etnologille hieman pinnallisen kuvailun vaikutelma. Tutkimusaika ulottuu 1930-luvulta 1990-luvulle, jolloin Jyväskylän väkimäärä yli kymmenkertaistui. Yhteiskunnalliset muutokset selitetään varsin virtaviivaisesti, ja välillä jää hieman epäselväksi, onko "ajan hengen" kuvailu peräisin informanteilta vai tutkijalta (esim. s.84).

Mutta kiinnostaviahan itse muistelukset ovat. Niitä siivittää positiivinen nostalgisuus, mikä on varmaan omiaan, kun lukijaksi ajatellaan kotiseuturakkaita jyväskyläläisiä. Ulkopaikkakuntalainen olisi odottanut tutkijalta hieman analyyttisempää ja särmikkäämpää pohdintaa pikkukaupungin julkisten tilojen käytöstä osana informanttien elämää.

Ojalan kirja pilkahtelee mielenkiintoisia huomioita, lähtien varhaisten kahviloiden kytköksestä työväentaloihin ja krouveihin, baari- ja kahvio-käsitteiden merkityksen muutoksiin ja mainintaan kahviloista naisille sopivina säädyllisinä paikkoina, joissa sytytetty tupakka saattoi suistaa säädyttömyyteen. Kiinnostava sukupuoliero nähdään myös nykyisten "uusien" kahviloiden ja perinteisten huoltamokahviloiden välillä, joista edelliset ovat enimmäkseen naisten ja jälkimmäiset miesten aluetta. Ehkäpä esimerkiksi tältä suunnalta olisi voinut pohtia sitäkin, mikä "alituisen muutoksen kaupungissa" on (ollut?) kenties pysyvää, hieman hengästyneen muutosten kirjaamisen lisäksi.