Anna Kontulan pamflettien aihepiirit vaihtelevat yhteiskunnallisesta ja kantaaottavasta Näkymätön kylä -raportista (2010) uskonnolliseen Mistä ei voi puhua -tunnustukselliseen avaukseen (2012). Kontulan kohua herättänyt Punainen eksodus (2008)  oli uraauurtava tutkimus suomalaisesta prostituutiosta. Uusin Into-pamfletti Kirjeitä oikealle (2014) ei ole tasoltaan yhtä hyvä kuin Kontulan parhaat kirjoitukset tai yhteiskunnalliset aloitteet.

Vasemmistolainen kansanedustaja kirjoittaa kuviteltuja kirjeitä tuntemattomalle oikeistolaiselle. Pamfletin mainosteksteistä voisi olettaa, että tämä oikeistolainen olisi Matti Apunen, Risto E. J. Penttilä tai Björn Wahlroos. Ainakin tämän tason oikeistolaista maailmankuvaa Kontula pyrkii kritisoimaan, mutta toisaalta myös ymmärtämään. Nämä markkinatalouden mainos- ja ankkurimiehet eivät ole sittenkään oikeasti Kontulan kirjeenvaihtotovereita. Ehkä kävi niin, että kukaan ei halunnut ryhtyä kirjeitse pohtimaan maailmankuvaansa älykkäänä keskustelijana tunnetun Kontulan kanssa?

Vastapelurin loputon ymmärtäminen ja ”kuviteltujen kirjeiden” kohtaamattomuus, koska kukaan ei niihin vastaa, vie pohjaa kuitenkin siltä yhteiskunta-analyysilta, johon Kontula kenties pyrkii. Kirjeistä tulee yksipuolista julistusta ja tietyllä tavalla myös flirttailua oikeistolaisen ”kirjekumppanin” kanssa. Juuri tämä vastapelurin hyväksyvä myötäsukaisuus ja miltei mielistelevä ymmärtäminen vie uskottavuutta. Aivan selvästi kirjeet sisältävät myös tiettyä henkilökohtaista intiimiä: lukija tulee helposti sellaiseen johtopäätökseen, että Kontula viehättyy (kuvitellusta) kirjeenvaihtoystävästään. Välillä hän allekirjoittaa kirjeensä jopa näin: ”Annasi”. Niin kai yleisesti teemme kun kirjoitamme rakkaallemme? Tämän intiimin painotuksen muuten panee merkille myös Tuula Kärki kirja-arviossaan ”Kontula flirttailee oikeistolle”  (KU 28.3.2014).

Oikeiston ja vasemmiston eroista ja yhtäläisyyksistä

Kirjeitä oikeistolle sisältää kuitenkin paljon omaperäistä havainnointia nykyoikeiston ja vasemmiston yhtäläisyyksistä jos eroistakin. Pamfletti on tietyllä tavalla pinnallisen ja viihteellistyneen politiikan kritiikkiä, jossa on aimo annos historiallista tietämystä myös vasemmistolaisuuden juurista.

Tekijä peräänkuuluttaa aitoa keskustelua! Kirjan neljä perusosaa muodostuvat kirjeistä seuraavien otsakkeiden alla: omistus, vapaus, työ, valta. Ne ovat tärkeitä osa-alueita ihmiselämässä ja ideologis-poliittisissa kamppailuissa. Minusta esimerkiksi omistusoikeudesta vasemmistossa puhutaan aivan liian vähän. Yksityisomistus ja peritty riisto-oikeus ei enää herätä sen kummempaa kritiikkiä nyky-yhteiskunnassa. Pääomakin on ihan jotakin muuta kuin termi vielä käsitettiin muutama vuosikymmen sitten. Vähän samalla tolalla ovat asiat kirkko ja valtio -suhteessa. Kovin harvoin esitetään vakavasti valtiokirkon asemaan tähtääviä muutoksia Suomessa.

Vapaudesta Kontula tilittää kysymällä eräässä kuvitelluista kirjeistä näin:

”Sukupolvi sitten oli tapana vitsailla, että oikeisto vaatii talouden vapautta ja seksin tiukkaa säätelyä, vasemmisto taas päinvastoin. Toisinaan minusta tuntuu, että jako toimii edelleen…”.

Niin toimii, vapaus-käsitteen eroavuudet ovat yhä paljolti tuolla asteikolla.

Työn kohdalla Kontula kirjoittaa muodikkaasta downshiftauksesta ja perustaa monia näkemyksiään jo unholaan vaipuneen  Andre Gortzin teorioihin. En ihan usko, että Gortz olisi palaamassa päivänvaloon prekarisaation kasvun myötä. Kansalaispalkka- tai perustulonäkemykset kumpuavat jo muista lähtökohdista kuin Gortzilla 30 vuotta sitten.

Valta-analyysissa Kontula palaa mielestäni ansiokkaasti hegemonia -käsitteeseen ja italialaisen Antonio Gramscin teorioihin. Kannattaa todella miettiä juuri sitä, miksi nykyvasemmisto on menettänyt niin paljon ideologisen aloitteellisen keskustelijan roolistaan. Ja oliko vasemmistolla ylipäänsä jokin hegemonia-asema vaikkapa 1970-luvulla? Kuinka on mahdollista, että vasemmiston rooli yhteiskunnassa on muuttunut pikavauhtia lähimain näkymättömäksi? Jopa perinteinen humanistinen kulttuurikäsitys, hitaan luovan ajattelun ja työn malli on nykyään väistymässä: panos ja tulos – muuten ulos!

Vaikka Anna Kontula ei kovin syvälle yhteiskunnan ja ideologioiden tai teorioiden juurille ylläkään, Kirjeitä oikealle on tärkeä pamfletti, koska siinä pyritään aitoon dialogiin ja vakavan poliittisen keskustelun virittämiseen.