Värssyjä sieltä ja täältä. Hiski Salomaan elämä ja laulut on lauluntekijän elämäkerta. Sen ovat kirjoittaneet kulttuurihistoriaa ja esittäviä taiteita opiskellut Silja Pitkänen ja kirjailija ja kääntäjä Ville-Juhani Sutinen. Aiemmin kaksikko on julkaissut yhdessä ja erikseen matkaoppaita, esseitä, proosaa ja runoutta.    

Lähes neljänsadan sivun mittaisessa teoksessa esitellään amerikansuomalaisen Hiski Salomaan (1891–1957) elämänvaiheet räätälinä, ammattiyhdistysaktiivina, ravintoloitsijana ja kanalanomistajana Suomessa ja Yhdysvalloissa sekä näiden väliä kuljettaessa. Kirjan pääpaino on kuitenkin Salomaan ansioissa muusikkona ja lauluntekijänä, joka esityksissään ja levytyksissään teki kuuluvaksi Amerikan-siirtolaisten 1920-luvun elämää sekä tätä edeltänyttä aikaa vanhalla ja uudella mantereella.  

Elämäkerta on perinpohjainen selvitys kohteestaan ja jatkaa jo tehtyä amerikansuomalaisen kulttuurin ja musiikkiperinteen kartoittamista ja esittelyä. Samalla se tuo luettavaksi yksissä kansissa aihetta käsittelevää aiempaa tutkimusta. Pitkänen ja Sutinen ovat käyttäneet kirjansa lähdeaineistona muun muassa kirjeitä, haastatteluja, sanomalehtiä, yksityiskokoelmia ja ennen muuta Hiski Salomaan levytyksiä. Aiempiin tutkimuksiin verrattuna työtä on helpottanut internet-lähteiden hyödyntäminen.

Erityyppisten lähdeaineistojen perkaaminen yhdistettynä jo tehtyyn tutkimukseen ristivalottaa kirjan päähenkilön toimia ja tuo uutta tietoa käsiteltävästä asiasta. Kirjassa on noudatettu tieteellisen tutkimuksen viitekäytäntöä asianmukaisine lähdeluetteloineen, mikä puoltaakin paikkaansa runsaan ja monipuolisen lähdepohjan vuoksi. Kirjan loppuun on lisätty diskografia ja valikoitu listaus Salomaan tuotannon uudelleenlevytyksistä.   

Hiski ja Aino Salomaan elämänvaiheet esitellään lukijalle osana laajempia yhteiskunnallisia ja historiallisia muutoksia. Kirjoittajat selvittävät kiitettävästi siirtolaisuuden yleisiä syitä Suomessa sekä poliittista ilmapiiriä, työväenliikkeen toimintaa ja suomalaisyhteisöjen elämää Yhdysvalloissa. Salomaan aseistakieltäytyminen tai vaihtoehtoisesti armeijan välttely selvitetään vakuuttavasti, samoin hänen opiskelunsa Minnesotan Duluthin työväenopistossa, jonka tavoitteena oli suomalaissiirtolaisten sivistäminen ja työväenaatteen levittäminen. Salomaan henkilöhistoria nivotaankin näin osaksi Yhdysvaltain työväestön ja ammattiyhdistysliikkeen, erityisesti ”tuplajuulaisten” (IWW, Industrial Workers of the World) historiaa. Kirjan loppuosa keskittyy Salomaiden elämän ehtoopuolen kuvaukseen ammatinvalintoineen ja Suomen-matkoineen sekä siihen, millä tavalla Salomaan laulut otettiin vastaan entisessä kotimaassa.   

Salomaan tuotantoa tuntevalle levytysten historiallisen kontekstin avaaminen ja niissä esiintyvien hahmojen henkilöllisyyden selvittäminen on valaisevaa luettavaa. Tämä on eräs kirjan ehdottomista vahvuuksista. Etenkin lauluntekijän tunnetuimmat Lännen lokari ja Vapauden kaiho -esitykset seulotaan perusteellisesti, mukaan lukien ensin mainitun esikuvana ollut runo, jonka Salomaa lienee lukenut amerikansuomalaisesta Industrialisti -työväenlehdestä. Vapauden kaihon alkuperä selvitetään niin ikään juurta jaksain. Amerikansuomalaisen musiikkiperinteen tunnetuimpien edustajien Viola Turpeisen (1909–1958) ja Arthur Kylanderin (1892–1968) ohella nostetaan esille taitelijanimellä T-Bone Slim esiintynyt työväenliikkeen aktiivi Matt Valentin Huhta (1890–1942), jonka elämänvaiheet ja hämärissä olosuhteissa tapahtunut kuolema ansaitsisivat ehdottomasti oman tutkimuksensa.  

Tyylillisesti kirjoittajat tasapainoilevat asiaproosan ja paikoitelleen hyvinkin impressionististen maalailujen välillä. Viimemainittua ovat lukujen alkuihin sijoitetut ingressit. Asiapitoista tekstiä ne keventävätkin, joskin värikkäät ja monimerkityksiset ilmaisut olisi ollut hyvä pitää asiatekstistä erillään. Kirjava kieli hämärtää tietokirjalta edellytettävää eksaktiutta ja saa lukijan tuntemaan olonsa paikoin hieman kiusaantuneeksi. Esimerkkeinä näistä kirjoittajien luonnehdinnat ”olivat maa tai sen tavat mitkä hyvänsä, niin suomalainen kiskoo polkkaa” tai ”suomalaiset pitivät kinkereitä” (s. 171, 300). Näin varmasti olikin, mutta polkkaa tanssivat myös muualta Euroopasta uudelle mantereelle saapuneet siirtolaiset. Kinkereillä taas tarkoitetaan rippikoulua edeltävää, uskonnollisten tekstien opettelua, eikä tansseja, joihin kirjoittajat kaiketi viittaavat.

Sama huolettomuus lienee syynä siihen, että tekstiin on jäänyt asiavirheitä. Salomaalle tyypilliseksi väitetty ”luonnonvertausten” käyttäminen (s. 68, 80, 210, 163) on ajan suomalaisen kansanmusiikin yleinen piirre, jota kutsutaan musiikintutkimuksen parissa luonnonjohdannoksi. Lisäksi väitteet siitä, että vuosisadan alun Suomessa ”ei levytetty käytännössä mitään jo pelkästään kaluston puuttumisen vuoksi, joten ensimmäiset suomalaiset sävelet ja sanat kaivertuivat urille Amerikassa” ja että äänilevyjen korkeisiin tullimaksuihin olisivat vaikuttaneet kansanvalistukselliset syyt (s. 243, 245) ovat molemmat pohjaa vailla.  

Salomaan levytysten musiikillisten piirteiden ja siinä yhteydessä aikakauden musiikkityylien sanallistaminen jää sekin harmittavan ohueksi. Horjuvuutta on myös käytetyissä termeissä. Epäilemättä ”vitivalkea” suomalainen tunnisti jazzin ominaispiirteet, mutta hän tuskin suhtautui jazzia vakavammin musiikkiin, joka kirjoittajien mukaan periytyi ”suomalaisesta folkista” (s. 255). Tämä musiikinlajihan syntyi faktisesti vasta 1960-luvun jälkipuoliskolla. Kielellinen tyhjäkäynti vaivaa myös joitakin Salomaan sanoitusten esittelyjä. Se ei tuo teksteihin lisäarvoa, vaan jää yhtäältä referoinnin ja toisaalta varsin spekulatiivisten tulkintojen tasolle.

Edellä mainittujen huomioiden perusteella olisi synti laittaa tilille yksinomaan kirjoittajia, jotka ovat ilmeisen innostuneita aiheestaan. Asiansa osaava kustannustoimittaja olisi tiivistänyt tekstiä ja pitänyt huolta tavalla tai toisella siitä, että kirjan tiedot pitävät faktisesti paikkansa. Nämä olisivat lisänneet teoksen luettavuutta ja sen arvoa lähdeteoksena.   

Puutteistaan huolimatta on Värssyjä sieltä ja täältä -elämäkerran kirjoittaminen ja julkaiseminen varsin tervetullut lisä amerikansuomalaisen musiikkiperinteen saattamiseksi uusien lukijoiden ja kuuntelijoiden ulottuville. Salomaan elämän kirjaaminen, kontekstointi ja esittäminen ulkoasultaan tyylikkäässä ja uutta kuvamateriaalia sisältävässä muodossa jatkaa amerikansuomalaisen kulttuuriperinnön historiankirjoitusta. Ennen muuta se tuo näkyväksi lauluntekijän taipaleen ja hänen arvomaailmansa osana yhteisöään, sen dokumentoijana ja kommentoijana. Hiski Salomaa tallensi ainutlaatuisella tavalla gramofonilevyille ja teksteihinsä palan aikaistensa elämää laulunlaatijan näkökulmasta. Värssyjä sieltä ja täältä helpottaa tähän maailmaan perehtymistä.