Tietokirjailija Mauri Leivo on kulkenut vuosikausia lehmien mukana. Lukenut aiheesta kirjoja ja artikkeleita, haastatellut tilanomistajia ja sopinut luvat eläinten maastotarkkailuun. Pakannut autoon kamerat, ajanut laitumen laitaan, havainnoinut ja kuvannut. Leivon ilmaisussa lehmä tarkoittaa nautaeläintä, jota hän tarpeen mukaan tarkentaa iän, sukupuolen ja lisääntymiskyvyn mukaan esimerkiksi hiehoksi, emolehmäksi tai häräksi.

Kyytöt ja angukset, karjasuojat ja laidunmaat

Sana ja kuva nousevat kirjassa kumpikin vuoron perään johtoasemaan. Kirjoitusta on melko paljon, viiteen jaksoon järjestettynä. Rotujen moninaisuuden esittelystä kirmataan laitumelle, sinnitellään ulkona helteessä ja pakkasessa. Sitten tarkennetaan erityyppisten nautojen elämänkaareen ja päivään. Kun siirrytään seuraamaan lihasonnien rajua menoa, tulee mukaan myös tummia sävyjä. Kokonaisuutena lehmien tarkkailu paljastaa, että ne tekevät paljon muutakin kuin syövät, märehtivät ja tuottavat lihaa tai maitoa.

Luonnontieteille ominaisen tapaan Leivo ihmettelee, kysyy kysymyksiä, esittää ajatuksia, mutta ei aina tiedä varmoja vastauksia. Kieli vie yhä lähemmäksi lehmää. Havainnot on tehty kumisaappaat jalassa ja tuotos lemahtaa lehmälle, mikä on sellainen aavistuksen verran ammoniakkinen tuulahdus – tai oli, muistaakseni. Tekstissä on monia karjatalouden käsitteitä kylmäpihatosta jaloittelutarhaan, ja vastaan tulee nupoja, kyyttöjä ja ensikoita. Rotunimien mukana voi tehdä pienen kierroksen Euroopassa, kohteina Ayrshire, Simmental, Holstein ja Jersey. Kieli on rikasta onomatopoetiikkaan saakka: ovet remahtavat auki ja lehmät vyöryvät tormakkaasti ulos.

Tekijän kiitokset osoittavat, miten runsasta ja monipuolista asiantuntemusta kirjan taustalla on. Joukossa on karjatalouden edustajia, luomuväkeä, koulutus- ja viranomaisorganisaatioita, tutkimuslaitoksia, tiedotusvälineitä ja eläinsuojeluväkeä. Lopuksi muutama asiantuntija on vielä tarkistanut tekstin.

Vaikuttava kuvitus, huolellinen viimeistely

Kirjan koko on vakuuttava. Vaakasuuntainen formaatti tuo kuviin näyttävyyttä, ja antelias sivumäärä sallii kattavan esittelyn. Paperi on valokuvalaatuun sopivaa, ja ehkäpä teoksen itse taittanut ja kuvat käsitellyt tekijä on voinut seurata prosessia liettualaispainossa. Ainakin kaltaiseni rivilukija on painojälkeen tyytyväinen.

Kirjan lukuisissa kuvissa ei ole ainuttakaan ihmistä, ja Leivo perustelee asian vastaansanomattomasti. Valokuvat ovat yksinkertaisesti valloittavia. Esimerkiksi vaaleat naudat rantaniityn koivikossa, taustalla kevään kasvua odottava rusehtava ruokokasvusto – tuollaisen julisteen haluaisin seinälleni. Lehmät ovat kuvissa vapautuneen oloisia, kannen tyynissä eläimissä on jotain samaa kuin Eero Järnefeltin Lehmisavu-maalauksessa (1891). Toista maata on lemmentuskaisen sonnin ja kainon hiehonaaraan kohtaaminen: shemeikkamainen lähentely tuntuu suorastaan törkeältä. Toisaalla taas toisiinsa keskittyneen emon ja vasikan välinen tunneside on liki käsinkosketeltava.

Muhkea ja huolella laadittu lähdeluettelo kertoo paneutuvasta taustatyöstä. Nimekkeistä päätellen valtaosa lähteistä käsittelee nautojen käyttäytymistä, runsaasti on myös eläinten hoitoon liittyviä kirjoituksia. Kulttuurinäkökohtiin, lainsäädäntöön ja ympäristöasioihin keskittyvät lähteet ovat vähemmistönä. Joukossa on ammattilehtiä, lisäksi myös tutkimusartikkeleita ja organisaatioiden sivustoja.

Suomalaisista tietokirjoista poiketen tässä kirjassa on ansiokas asiahakemisto. Ongelmia tulee kuitenkin, kun sen perusteella yrittää mennä viitoitetuille sivuille, sillä sivunumerot on painettu niin hennolla harmaasävyllä, etteivät ne paperilla erotu.

Lehmänarvoista elämää

Lehmilaitumilla kuvaa suomalaista lehmää sen omassa elinympäristössä. Kirjasta havainnollistuvat lajin luontainen käyttäytyminen, sosiaalisuus ja ympäristön hyödyntäminen. Teksti sisältää runsaasti tietoa näistä aihepiireistä, ja kuvat kertovat samaa omalla tavallaan. Lehmien hyvän elämän edellytyksistä tiedetään kyllä, ja monet kuluttajat toivovat tämän nykyistä parempaa huomioon ottamista hoidossa. Leivon kirja kampeaa osaltaan lajienvälistä yhteiselämää entistä tasaveroisempaan suuntaan. – Monet tahot ovat tukeneet kirjan tekemistä, ja lopputulos on kyllä tämän arvoinen.