Loitsu joka tilanteeseen

Kansanperinteeseen perehtynyt Marjut Hjelt on koonnut Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansaperinnekokoelmista laajan ja kiinnostavan valikoiman suomalaisia loitsuja ja järjestänyt ne aihepiireittäin. Kunkin aihealueen alussa oleva tietoisku johdattaa sisälle aiheeseen. Hjeltin runsaasti loitsuaineistoa sisältävä teos täydentää mukavasti vuonna 2014 ilmestynyttä Henni Ilomäen teosta Loitsun mahti, jossa Ilomäki tarkastelee loitsujen sisältöä ja kieltä.

Hjelt, Marjut: Loitsujen kirja. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2018. 280 sivua. ISBN 9789522229441.

Marjut Hjelt on palkittu tietokirjailija, joka on julkaissut useita kansanperinteeseen liittyviä teoksia erityisesti erilaisista uskomusolennoista, kuten haltioista, tontuista ja keijukaisista, sekä myös sananparsista ja taikuudesta.

Kirjoittaja johdattelee lukijan loitsujen maailmaan kertomalla muinaisten kulttuurien taikuudesta, taikuuden elementeistä, loitsuista magian osana sekä toimista, joita tarvittiin loitsimaan ryhdyttäessä.

Loitsut on ryhmitelty käyttötarkoituksen mukaan, mukana on elämänkaareen, vuodenkiertoon ja luonnonilmiöihin liittyviä loitsuja, monenlaisia arkisia askareita hyödyttäviä loitsuja sekä parantamiseen, suojautumiseen ja lemmennostatukseen liittyviä sanoja. Hjelt johdattelee loitsujen eri aihepiireihin ja loitsimisen tapoihin kunkin loitsuryhmän johdantona olevassa tietoiskussa.

Moninaiset auttajat

Loitsimisessa on pyydetty apua monenlaisilta haltia- ja henkiolennoilta. Ennen kuin ryhdyttiin rakentamaan, tervehdittiin ja lepyteltiin maanhaltioita, uutena vuotena kestittiin ja tervehdittiin kodinhaltiaa. Varkailta suojautumisessa on apua saattanut antaa Otavatar, yön tyttö, öinen valvoja vakainen.

Karjaa laidunnettiin kesäisin metsissä, jossa vaarana olivat pedot ja eksyminenkin. Karjaa ulos laskettaessa pyydettiin suojelusta monenlaisilta olennoilta: Kuippana metsän kuningas, Hongas ehtoisa emäntä, Tellervo Tapion neiti tai Kahuritar karjan paimen, Suvetar valiovaimo, Etelätär luonnon eukko tai Tapiotar, tarkka vaimo, Hongotar hyvä emäntä. Karjan suojaksi kutsuttiin myös lohikäärmeentappajana tunnettua Yrjöä eli Jyrkiä.

Matrona Kyyrönen Impilahden Kitilästä loitsee, Kuva Väisänen A. O., 1914, Museovirasto, Kansatieteen kuvakokoelma Antellin kokoelmat

Kalevasta tuttu Kullervo saattoi auttaa vaikka naurismatojen torjunnassa, tai ehkä Kullervoksi nimitettiin naurismatoa itseään:

Kullervo, Kallervon poika,

kulaten tulit kulosta,

heläellen heinikosta,

kulaten mene kulohon,

heläellen heinokkohon

minun henkiheinistäni,

minun ruokaruohostani!

Loitsuihin on liitetty avunpyyntöjä myös monille pyhimyksille, Neitsyt Marialle ja Jeesukselle. Jeesuksen opetuslapset Andreas ja Pietari esiintyvät monen nykyäänkin tuntemassa onkiloitsussa: Anna Antti ahvenia, Pekka pieniä kaloja! Neitsyt Mariaa pyydettiin apuun esimerkiksi synnytyksissä, mutta myös erilaisten sairauksien parantamisessa ja jopa lemmennostatuksessa. Kirkko ei loitsimista suosinut muutenkaan, mutta pyhimysten käyttäminen loitsuissa oli erikoisen paheksuttavaa.

Hyvin yleinen avun lähde loitsuissa oli Ukko taivaan Jumala tai Ukko, ylinen herra. Tämä saattoi liittyä kansanuskon ylijumalaan yhtä hyvin kuin kristinuskon Jumalaan.

Vihittäessä voitiin lausua:

Iske tulta ilman Ukko,

välähdytä Väinämöinen,

tätä neittä naitaessa,

miestä viedessä vihille!

Tarpeellinen loitsu

Useimmat loitsuista liittyivät tavallisiin, arkisiin toimiin. Oli hyvin tärkeää, että viljelykasvit kasvoivat, lehmät lypsivät eivätkä joutuneet petojen revittäviksi, metsästä saatiin lihaa, marjoja ja sieniä ja vedestä kalaa. Tämä kaikki oli tarpeen jokapäiväisen ravinnon saamiseksi. Monenlaisia voimia piti lepyttää ja suostutella antamaan antimiaan. Metsästykseen pyydettiin lupaa ja apua metsän väeltä, kalastuksessa ja vesillä liikkumisessa veden väeltä. Neuvoja ja apua saattoivat antaa myös eläimet, esimerkiksi hyvää marjapaikkaa etsittäessä saatettiin kysellä: Sisilisko, isän sisko, missä on sun marjapaikkas?

Tapaturman tai sairauden osuessa kohdalle yliluonnollinen apu saattoi olla tarpeen, sillä nykyään melko mitättömiltäkin tuntuvat sairaudet saattoivat olla kuolemaksi. Tavallisesti sairauden tai vaivan käskettiin loitsussa mennä johonkin kaukaiseen paikkaan tai sinne, mistä se on lähtöisin. Esimerkiksi ihottumaa komennettiin: Jos olet tullut maasta, mene maahan! Jos olet tullut vedestä, mene veteen!

Joskus loitsija korosti omaa voimaansa, esimerkiksi sydänvaivoissa painettiin kädellä sydämen kohdalta: Kovat on kokolla kourat, kovemmat on kontiolla, minulla kaikkein kovimmat!

Hjeltin runsaasti loitsuaineistoa sisältävä teos täydentää mukavasti vuonna 2014 ilmestynyttä Henni Ilomäen teosta Loitsun mahti, jossa Ilomäki tarkastelee loitsujen sisältöä ja kieltä.

Yksi kommentti artikkeliin “Loitsu joka tilanteeseen

  1. Kiinnostava teos, mainio esittely. – On ilo lukea selkeää tekstiä, joka on kirjoitettu kauniilla, huolellisella suomen kielellä, koukeroimatta ja vailla nykyisin niin tavallisia huolimattomuuksia. Kiitos!

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *