Filosofi Eero Ojasen kirja "Miehen filosofia" lupaa otsikossaan ja lehdistötiedotteissa käsittelevänsä nimenomaan miehiä ja miehiin liitettäviä kysymyksiä. Kirjan ongelma kuitenkin on, että fokus lipsahtaa Ojaselta toistuvasti näkyvistä. Hän ei tarkastele miestä sukupuoliherkästi, eikä ota miestä sukupuolierityisenä olentona, jonka toimia ja ajatuksia sukupuoli jotenkin määräisi, vaan hän liukuu toistuvasti miehestä ihmiseen. Näin Ojanen vahvistaa ajattelutapaa, jossa mies on ensisijainen naiseen nähden ja edustaa yleisihmisyyttä.

Kirja alkaa lupaavasti Ojasen pohtiessa mieheen liitettäviä merkityksiä ja kielellisiä merkkejä. Hän kysyy: "Kun olen mies, niin mikä minussa tarkkaan ottaen on sitä miestä?" (s. 11). Valitettavasti Ojanen ei onnistu vastaamaan tai käsittelemään kysymystään. Sen sijaan hän esittää ensinnäkin, että ihmisestä tekee ihmisen tietoisuus. Toiseksi hän olettaa, että Raamatun luomiskertomus on jossain mielessä totta – ei tosin kirjaimellisesti tai historiallisesti. Kolmanneksi hän esittää huikean hypoteesin, että Kaksoisvirranmaassa tapahtui noin 6000 vuotta sitten raju, hyppäyksenoloinen mullistus, jonka seurauksena nykyisenkaltainen ihmisen tietoisuus syntyi. Mesopotamiassa ihmisestä tuli nopeasti olio, joka tajuaa olevansa ihminen.

Historiankirjoitukseen tukien hän esittää, että Kaksoisvirranmaassa tapahtui 4000 eaa. poikkeuksellisen voimakas kulttuurinmullistus, jonka seurauksen syntyi ensimmäinen korkeakulttuuri. Tämän hän liittää Raamatun kirjoituksiin. Ojanen kirjoittaa: "Raamatun luomiskertomus Eedenin puutarhoineen on puhtaasti myyttisistä piirteistään huolimatta paikannettavissa muinaiseen Mesopotamiaan, Eufratin ja Tigrisin tienoille, nykyisen Irakin alueelle" (33). Kaksoisvirranmaassa olisi siis tapahtunut eräänlainen ihmismielen tajunnan alkuräjähdys, ja luomiskertomus on kertomus ihmisen nykyisen tietoisuuden synnystä.

Ojanen asettaa Raamatun luomiskertomuksen dogmaattiseen asemaan, mistä loogisesti seuraa se, että ensimmäinen ihminen oli mies. Erisnimi ’Adam’ viittaa sekä ihmiseen yleensä että mieheen erityisesti. Naisen rooli miehen suhteen teoksessa "Miehen filosofia" jää paikantumatta. Se tulee kuitenkin selväksi, ettei mies synny suhteessa naiseen (jota ei siis tuolloin ollut) vaan suhteessa maailmaan.

Ojasen teos osoittaa, miten vaikea miehen ongelmaa on lähestyä. Miestä on vaikea ymmärtää sukupuolierityiseksi olennoksi, jonka toimiin sukupuolisuus vaikuttaa. Miehen sukupuoli kätkeytyy nopeasti ihmisyyteen, mikä johtunee miehen ja ihmisyyden samastamisen pitkästä traditiosta. Mikä miehestä tekee miehen tai minkälainen miehen sukupuoli on jää Ojasen kirjankin lukemisen jälkeen arvoitukseksi. Sen sijaan "Miehen filosofia" johdattelee lukijaa matkalle, jossa Raamatun kertomukset, myytit, historiankirjoitus ja filosofiset hypoteesit sulautuvat toisiinsa ja avaavat näkymän modernin ihmisen tietoisuuden räjähdyksenomaiseen syntyyn. Kyse on tietenkin filosofisesta teesistä, ehdotuksesta, jonka Ojanen esittää.