Jälleen on Disneyn maailmankaikkeudessa yksi tärkeä merkkipäivä: Mikki Hiiren syntymästä on kulunut 70 vuotta. 1990-luvulla merkkipäiviä on riittänyt lähes kaikille sarjakuvahahmoille, mutta Mikin syntymän juhlinta on niistä ehkä kaikkien tärkein, sillä koko imperiumin synty alkoi tästä pienestä siimahännästä. Walt Disney keksi hahmon vuonna 1928 junamatkalla New Yorkista Los Angelesiin ja vaimonsa ehdotuksesta nimesi sen Mickeyksi.

Sarjakuvamaailmassa Mikin teki suosituksi Floyd Gottfredson. Hänen sanomalehtisarjakuvansa ovat edelleen lehdistön suosikkiaineistoa. Kun sarjakuvalehdet eriytyivät omaksi aikakauslehtihaarakseen 1940-luvun lopulla, tarvittiin uusia piirtäjiä uutta formaattia varten. Keskeisimmäksi sarjakuvalehtien Mikki-piirtäjäksi nousi 1950-luvulla Paul Murry. Elinaikanaan (1911-1989) Murry ei ehtinyt kuitenkaan saada tunnustusta työstään toisin kuin edelleen elävä ankkavaari Carl Barks.

Nälkäiseen kummitukseen ovat Riku Perälä ja Elina Toppari koonneet valikoiman jo aikaisemmin Aku Ankoissa julkaistuja Paul Murryn jatkosarjoja. Aikanaan, kun kaikki ankka- ja hiirisarjat julkaistiin pelkästään Walt Disneyn nimissä, harrastajapiireissä Murry tunnistettiin sivuhahmoista. Lähes poikkeuksetta Murryn seikkailuissa roistoina olivat pyöreä pyknikko ja hontelo pitkäkuonoinen partasuu. Murry on myös Superhessun keksijä.

Sarjakuvien viehätys syntyy Benoit Peetersin mukaan pitkälti siksi, että lukija ei pysty muistamaan milloin olisi ensimmäisen kerran seikkailuja lukenut. Jokaiseen lukukertaan liittyy muistoja edellistä lukukerroista, ja niin lukukokemus on myös sekalainen soppa omista (lapsuuden)muistoista. Itselläni juuri Murryn jatkosarjoihin liittyy tällaisia kokemuksia.

Filosofi Esa Saarinen kirjoitti Aku Ankka ja kumppanit juhlakirjan ensimmäisen osassa (1994), että ei jaksa innostua sarjakuvista. Aluksi moinen markkinointitempaus Helsinki Medialta nauratti, mutta myöhemmin kävi Esaa sääliksi. Häneltä jää erittäin keskeinen osa länsimaista kulttuuria ymmärtämättä.