Kirjan kansikuvassa on Alpo Sailon Runonlaulaja-patsas, jonka taustalla on paikallisen pankin kivirakennus seinällään ”Bank Rossii” – teksti. Kuva on Sortavalasta; siinä yhdistyvät monin tavoin menneisyys, Karjala-mielikuvat ja nykyaika. Luovutetun Karjalan alueella ei nykyään asu juurikaan karjalaisia, sillä siellä asuneet karjalaiset siirrettiin pääosin uuden rajan myötä Suomen puolelle. Venäjällä karjalaisia asuu erityisesti pohjoisempana, Karjalan tasavallassa, joka ei ole kuulunut Suomeen eikä siten kuulu myöskään Karjala edestakaisin -kirjan tarkastelualueeseen.

Kirjassa tarkastellaan entisiä suomalaisalueita hieman nostalgisella katseella mutta ilman suurempaa katkeruutta. ”Kivijalkamatkailua” mahtuu mukaan: Kirjan tekijöillä on sukujuuria luovutetun Karjalan alueella ja teoksessa käydään tekijöiden sukulaisten entisillä kotipaikoilla. Kirjan materiaali on koottu suurimmaksi osaksi kolmella vuoden 2009 aikana luovutetun Karjalan alueille tehdyllä kiertomatkalla. Menneisyyden lisäksi käsitellään myös alueen nykyasukkaiden elämää 2000-luvulla.

Laatokan Karjalan ja Karjalankannaksen menneisyyteen kuuluvat rakennusten tai niiden paikkojen ja raunioiden lisäksi myös sotien taistelupaikat. Alueella käytiin raskaita taisteluja, joiden muistot näkyvät edelleen maisemassa monin tavoin. Metsistä on mahdollista löytää taistelujen muistomerkkejä, Mannerheim-linjan rakennelmia, bunkkereita, kenttähautausmaita sekä sotilaille kuulunutta henkilökohtaista esineistöä ja jopa vainajien jäännöksiä.

Laatokka on saanut osakseen useammankin sivun ja syystä toki, merta muistuttava valtavasta järvestä kymmenine saarineen on paljon mielenkiintoista kerrottavaa. Myös sekä luonto että Valamon ja Konevitsan luostarit pyhäkköineen ja pyhiinvaeltajineen ovat ehdottomasti kuvaamisen arvoisia. Viipuriin teoksessa palataan yhä uudelleen, useita kertoja. Tämä on siinä mielessä ymmärrettävää, että Viipuriin ja siellä erityisesti Monrepos’n puistoon – jota käsitellään vielä erikseen – paikantuu valtava määrä suomalaisnostalgiaa, ja monenlaista mielenkiintoista tapahtuu Viipurissa nykyäänkin.     

Kirja tarjoaa myös kurkistuksen nykyvenäläisiin elämänmuotoihin ja paikallisten ihmisten elämään. Henkilökuvat ovat enimmäkseen melko pikaisia ja pinnallisia, jollaisiksi ne lienevät tarkoitettukin. Erilaisten ihmisten esittely tuo kuitenkin esille sen, että myös rajan takana asuu monenlaisia ihmisiä, joilla kullakin on omat elämänkohtalonsa ja omia haaveitaan. Kirjan henkilökirjo on sentapainen, minkä kuka tahansa matkustavainen saattaisi kohdata tällä alueella matkatessaan, vaikka keskivertomatkailija tuskin pysähtyy haastattelemaan paikallista rakennusyrittäjää tai vaatekauppiasta. Monet mielenkiintoiset tuttavuudet on tavattu täysin sattumalta, kuten suomea puhuva inkeriläismummo Katri, jonka luokse pojanpoika johdattaa suomalaisiksi huomaamansa turistit. Vain oppositiota edustavan toimittajan Andrein yhteystiedot on hankittu jo Suomesta käsin Novaja Gazetan toimituksen kautta. Muutamia henkilöitä esitellään heidän harrastustensa kautta, mikä on onnistunut valinta. Viipurilainen rock-klubi vapaaehtoistoimijoineen, Korelan keskiaikaiselle linnalle kokoontuneet keskiaikaharrastajat ja koskimelojat Vuoksella todistavat viimeistään lukijalle, että ”ne siellä” ovat oikeita, eläviä ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita samantapaisista asioista kuin ketkä tahansa.

Useimmiten kirjoissa teksti on pääasia ja kuvat ovat nimenomaan tekstin kuvitusta tai sitten kysymyksessä on kuvateos, jonka tekstit toimivat pääasiassa kuvateksteinä. Karjala edestakaisin -teoksessa teksti ja kuvat ovat hienossa tasapainossa. Ne täydentävät toinen toistaan siinä määrin, ettei kirja toimisi pelkästään jommankumman varassa. Teksti on hauska sekoitus asiatietoja ja henkilökohtaista matkaraporttia. Monin paikoin kuva lisää tekstiin sävyjä, joita pelkällä kirjoituksella olisi vaikea tavoittaa. Tosin pieni kertomus Olavi Paavolaisesta, toteutumattomasta kirjahankkeesta ja matkailukohteesta Nurmoilassa sai suorastaan kylmät väreet nousemaan pintaan. Rakennusten kuviin on päätynyt raunioita, vanhaa rapistunutta tai korjattua rakennuskantaa, neuvostoaikaisia kerrostaloja ja uusia loistohuviloita. Kuvat kirjoittajien tapaamista ihmisistä tuovat heidät hyvin elävinä lukijan tarkasteltaviksi. Kirjassa on selkeä kartta, johon on merkitty monet tekstissä mainituista paikoista – ei tosin kaikkia.