Kuin ennakoiden vuoden 2019 lopulla alkanutta pandemiaa Matti Vuento julkaisi 2016 kirjan Virukset – näkymättömät viholliset, josta otettiin toinen painos 2020. Nyt hän nostaa SARS-CoV-2-viruksen laajan lukijakunnan eteen teoksellaan Virus, joka pysäytti maailman: Koronapandemian syyt, seuraukset ja opetukset.

Kirja perustuu pääosin tutkimukseen. Sitä onkin paljon, sillä jo pandemian ensimmäisen vuoden aikana julkaistiin kymmeniätuhansia tutkimuksia COVID-19-taudista. Nimi kertoo, että tauti on koronaviruksen aiheuttama ja todettu vuonna 2019. Kirjan kieli ja esitystapa on selkeä, ja teos antaa perusteellisen kuvan pandemian luonteesta ja vaiheista sekä SARS-CoV-2-viruksesta ja sen käyttäytymisestä.

Tekijä kertoo taudin alkuperästä, oireista, leviämisestä, torjunnasta, lääkkeistä ja rokotteista sekä pandemian taloudellisista ja muista vaikutuksista, vähän myös tulevaisuudesta.

Maallikon voi olla vaikea ymmärtää ja omaksua kaikkia biokemiallisia, mikrobiologisia ja virologisia seikkoja, mutta onneksi tekijä avaa käsitteitä sekä tekstissä että kirjan lopun sanastossa. Hankalimmat paikat voi toki lukea ”silmäillen”. Teoksen lopusta löytyvät myös viitteet ja tutkimuskirjallisuus sekä lisälukemista, lyhenteet ja hakemisto. Kirjassa on myös aiheeseen liittyviä tietolaatikoita, mustavalkoisia valokuvia, kaaviota ja piirroksia sekä muutama taulukko ja kuvio, jotka esittävät mm. eri tapauskuolleisuus- ja tartuntalukuja, virusmuunnoksia, rokotteita, tartuntatapausten määrien kehitystä ja rokotekattavuutta.

OUTO KRUUNUPÄÄ

Vuento käsittelee SARS-CoV-2-virusta ja COVID-19-pandemiaa vuoden 2019 lopulta lähtien viime vuodenvaihteeseen ja tulevaisuudennäkymiin asti. Taustaksi hän selvittää, mitä koronaviruksista tiedettiin, ennen kuin uusi virus alkoi sairastuttaa ihmisiä vakavaan keuhkokuumeeseen ja tappaa. Jo hyvissä ajoin ennen pandemiaa on tutkijoilla ollut tietoa koronavirusten yleisistä ominaisuuksista, sillä he ovat tutkineet noita viruksia jo 1930-luvulta lähtien ja 1960-luvun puolivälissä elektonimikroskopisti June Almeida (1930–2009) kuvasi koronaviruksen. Virus sai nimensä 1968 niistä nuijamaisista ulokkeista, jotka ympäröivät sitä kruunun (lat. corona) tavoin.

Koronavirukset lienevät kiusanneet ihmisiä jo vuosituhansia, ja 2000-luvulla ne ovat aiheuttaneet kaksi epidemiaa ennen nykyistä pandemiaa. Vuosina 2002–2003 SARS-CoV-1-virus tarttui lepakosta tuntemattoman väli-isännän kautta ihmisiin Kiinassa. Sieltä se levisi kaikkiaan 29 maahan eri puolille maailmaa aiheuttaen SARS-epidemioita (severe acute respiratory syndrome / äkillinen vakava hengitystieoireyhtymä). Viruksen tartuttavuusluku oli 2,0–3,06 ja tapauskuolleisuus 15 %. – Tartuttavuusluku kertoo, kuinka monta henkilöä infektoitunut yksilö keskimäärin tartuttaa. Tapauskuolleisuusarvo taas osoittaa, montako prosenttia tartunnan saaneista kuolee. – Lähes 5 000 ihmistä tappanut tauti sammui vuosien 2003 ja 2004 vaihteessa, ennen kuin testejä ja rokotteita saatiin käyttöön.

SARS:n lisäksi vuonna 2012 Saudi-Arabiassa ilmeni uusi, kamelieläinten kautta ihmisiin levinnyt  koronavirustauti, jolle annettiin nimeksi MERS (Middle East respiratory syndrome /Lähi-idän hengitystieoireyhtymä). Se levisi nopeasti 22 maahan, ja sen tartuntahuippu osui vuosiin 2014 ja 2015. Hajatapauksia tai pieniä ryppäitä esiintyy yhä vuosittain Lähi-idässä. MERS:n kuolleisuusluku on 34,5 % ja tartuttavuusluku <1. Vuoden 2021 jälkipuolella tautiin oli kuollut noin 2 500 henkilöä.

EPIDEMIASTA PANDEMIAKSI

Tulossa oli kuitenkin paljon pahempaa kuin. Maaliskuussa 2019 eläinten virusten asiantuntijat Wang Linfa ja Danielle Anderson varoittivat artikkelissaan, että lepakoiden virukset, erityisesti koronavirukset, voisivat helposti siirtyä muihin eläimiin ja ihmisiin. Niiden geneettinen vaihtelu on näet suurta ja niiden perimä muuttuu nopeasti. Huolimatta varoituksesta tartuntojen torjumiseksi ei tehty ennakolta mitään.

Niinpä vuoden 2019 lopulla Kiinassa, Wuhanin miljoonakaupungissa ilmenneet useat keuhkokuumetapaukset tulivat yllätyksenä terveysviranomaisille ja poliitikoille. Vuoden loppuun mennessä hengitystieoireyhtymätapauksia oli 27 ja tammikuun alussa 44. Useat niistä olivat vakavia. Todennäköisesti tartuntoja oli esiintynyt jo syyskuun lopulta alkaen, mutta Kiinan viranomaiset raportoivat Wuhanin  keuhkokuumetapausten ryppäästä WHO:lle vasta tammikuun alussa 2020. Tammikuussa selvisi myös, että virus tarttuu  ihmisestä toiseen, ja myöhemmin varmistui, että virus leviää pisara- ja aerosolitartuntana.

SARS-CoV-2:n maailmanvalloitus lienee alkanut juuri Wuhanista, joka on tärkeä lentoliikenteen solmukohta. Kun kiinalaiset eristivät kaupungin – viranomaisten salailun, peittelyn ja viivyttelyn vuoksi – vasta 23.1.2020, oli COVID-19 jo levinnyt naapurimaihin ja muuallekin. Helmikuun alkuun mennessä tapauksia oli todettu Hongkongissa, Macaossa, Taiwanilla, Thaimaassa, Vietnamissa, Singaporessa, Japanissa, Etelä-Koreassa, Australiassa, Yhdysvalloissa, Kanadassa, Italiassa, Ranskassa, Britanniassa ja Saksassa.

Suomessa ensimmäinen koronatapaus todettiin tammikuun lopussa 2020 kiinalaisella turistilla, mutta epidemia alkoi helmikuun lopulla, kun Italiasta palaavat suomalaiset toivat taudin mukanaan. Kevään kuluessa uusia tartuntaketjuja käynnistivät Pohjois-Italiasta ja Itävallasta sekä muualtakin Euroopasta tulleet matkustajat.

Pandemia pääsi maailmalla vauhtiin maalis-huhtikuun vaihteessa 2020: päivittäin ilmeni uusia vahvistettuja tautitapauksia yli 70 000 ja kuolemia nelisen tuhatta. Vuoden 2020 aikana COVID-19-tautiin sairastui noin 86,5 miljoonaa ja kuoli 1,8 miljoonaa ihmistä. Vuoden 2021 loppuun mennessä tartuntoja oli yli 274 miljoonaa ja kuolemia 5,3 miljoonaa. Covid-19 oli siis vaarallisempi kuin tavallinen kausi-influenssa. Rajujen torjuntatoimiensa ansiosta Kiina selvisi ontuvan alun jälkeen varsin hyvin. Vuoden 2021 loppuun mennessä maassa oli sairastunut vain hieman yli 100 000 ja kuollut noin 4 500 ihmistä. Tänä vuonna tilanne on kuitenkin taas huonontunut.

Aasian maissa pandemian ehkäisemiseksi ryhdyttiin toimiin nopeasti, mutta useissa muissa maissa ei tehty mitään 6–8 viikkoon. Jo tammikuun puolivälissä, ennen Wuhanin sulkua SARS-CoV-2 hujahti Yhdysvaltojen länsirannikolle, Washingtonin osavaltioon. Helmikuussa se levisi mm. Kaliforniaan. Euroopasta tautia tuli New Yorkiin, mistä se levisi vikkelästi. Maaliskuun lopussa maassa todettiin päivittäin yli tuhat uutta tapausta. Taudin torjunnan epäonnistumiseen vaikutti sekä presidentti Donald Trumpin vähättelevä asenne että valtakunnallisten toimien koordinoimattomuus. Vuoden 2021 loppuun mennessä maassa sairastui yli 54,7 miljoonaa ja kuoli yli 827 000 ihmistä.

MAAILMAN TERVEYSJÄRJESTÖ (WHO) KRITIIKIN KOHTEENA

Pandemian eri vaiheissa WHO:ta arvosteltiin mm. viruksen tarttuvuuden aliarvioimisesta, epäselvistä toimenpideohjeista ja tiedotuksen viivyttelystä. Alkujahkailu johtui ehkä osin siitä, että kiinalaiset panttasivat tietoja, ja osin siitä, että WHO oli nimittänyt vuoden 2009–2010 sikainfluenssaa pandemiaksi, vaikka sen vaikutukset eivät olleet pahempia kuin tavanomaisen kausi-influenssan. Tammikuun 30. päivänä 2020 WHO sentään julisti COVID-19 epidemian olevan kansainvälinen terveysuhka, mutta ilmoitusta ei länsimaissa kuunneltu, ennen kuin epidemia ryöpsähti niissä valloilleen. Suomessa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ilmoitti seuraavansa tilannetta.

Maaliskuun 2. päivänä WHO totesi epidemian edustaman vaaran erittäin suureksi, mutta vasta maaliskuun 11. päivänä se julisti epidemian saavuttaneen pandemian mittasuhteet. Silloin 114 maassa tautiin oli sairastunut yhteensä yli 118 000 ja kuollut liki 4 300 ihmistä. Tapauksia lienee ollut paljon enemmän, sillä niitä kaikkia ei kirjattu virallisesti.

Kriittisessä raportissaan 5. toukokuuta WHO totesi, että monet maat olivat valmistautuneet puutteellisesti pandemioihin valvonnan, välineistön ja harjoittelun osalta. Retuperällä oli myös hätätilalainsäädäntö ja hallinnollinen koordinaatio. Raportissa todettiin, että matkustusrajoitukset olivat hyödyttömiä sen jälkeen, kun virus on jo tunkeutunut maahan. Siinä sanottiin myös, että järjestö voisi nykyistä paremmin tehdä selväksi, mitä jäsenvaltioiden odotetaan tekevän, kun kansainvälinen terveysuhka on julistettu.

VIRUS JA SEN OMINAISUUDET

Kun SARS-CoV2- viruksen koko perimä eli genomi oli tammikuussa 2020 selvitetty Kiinassa ja muuallakin, nähtiin, että kyseessä on uusi virus. Sen ulkopintaa peittää hyytelömäinen, rasvamaisista aineista muodostuva kalvo, lipidivaippa, ja pinnasta törröttää 20–40 piikkimäistä proteiiniuloketta. Piikkien varret ovat taipuisia, joten virus voi ”tunnustella” niillä kohdesolua ja kiinnittyä siihen nopeasti. Taipuisuuden ansiosta useampi kuin yksi piikki voi sitoutua samaan soluun. Alkoholipitoinen käsidesi ja saippuapesu voi hävittää viruksen vaipan ja piikit, niin että virus ei voi tunkeutua kohdesoluun. Ilman vaippaa se ei voi myöskään selviytyä muutamaa tuntia kauemmin.

Viruksen genomi päätyy isäntäsolun sisälle sytoplasmaan nopeasti tai hitaasti; nopea eteneminen tapahtuu suorassa fuusiossa 10 minuutissa ja hidas endosytoosissa 40–60 minuutissa. Ensimmäiset uudet virussolut vapautuvat 5–­8 tunnin kuluttua. Mutta jotta virusinfektio voi syntyä isäntäsolussa, tämän pinnalla on oltava sekä ACE2-reseptori (Angiotensin converting enzyme 2) että TMPRSS2-entsyymi (Transmembrane protease, serine 2). Näitä entsyymejä on monissa elimissä, jopa hiussuonissa ja hermosoluissa.

SARS-CoV-2-virus leviää hengitysilman mukana pisaroina ja aerosoleina. Pisarat ovat läpimitaltaan yli 100 mikromillimetriä. (Mikromillimetri = millimetrin tuhannesosa.) Tyynessä ilmassa ne putoavat alle kahden metrin etäisyydelle, mutta ilmavirrassa ne voivat leijailla jopa minuutteja ja kantautua pitemmälle. Aerosolit ovat alle 100 mikromillimetrin läpimittaisia; ne voivat singahtaa jopa kuuden metrin päähän ja leijua ilmassa tunteja. Kaksi metriä ei siis ole aina riittävä turvaetäisyys edes pisaroiden välttämiseksi.

Kun virus leviää, sen perimä muuttuu ja syntyy yhä uusia muunnoksia, jotka tarttuvat entistä helpommin. Vuento taulukoi kymmeniä virusmuunnoksia, joita on tunnistettu helmikuusta 2020 lähtien eri maanosissa ja joista monet ovat tehostetun seurannan alaisia. Eräät ovat erityisen tarttuvia, eräät taas hyvin tappavia. Alfa-, delta- ja omikron ovat levinneet ympäri maailman. – Kiinan tautienehkäisy- ja -valvontakeskuksen varajohtaja Feng Zijianin mukaan virus vaihtaa kasvoja ja kykenee yllättämään, ja virusmuunnokset tulevat ratkaisemaan, miten koronapandemia kehittyy jatkossa.

OIREITA JA VAURIOITA

SARS-CoV-2-virukset tunkeutuvat ensin ihmisen nenänieluun, sieltä keuhkoputkeen ja sen haaroihin sekä keuhkorakkuloihin, missä ne alkavat tehdä merkittävää tuhoa. Keuhkojen toiminta vaarantuu taudin vakavassa muodossa. Virukset voivat tunkeutua myös ruoansulatuskanavaan, ja ne pääsevät elimistöön jopa silmien sarveis- ja sidekalvon kautta.

Tavallisia COVID–19:n oireita ovat nuha, päänsärky, kuume ja kurkkukipu, joten tautia voi luulla tavalliseksi flunssaksi. Oireisiin voi kuulua myös haju- ja makuaistin menetys. Vakavassa tautimuodossa keuhkokuume on yleinen oire. Keuhkorakkuloiden verisuonet voivat myös vuotaa tai tukkeutua. Jos keuhkojen toiminta heikentyy paljon, vaarana on akuutti hengitysvaikeusoireyhtymä, acute respiratory distress syndrome, ARDS. Sille on tunnusomaista keuhkopöhö, veren heikentynyt hapettuminen, verenpaineen nousu ja lopulta keuhkokudoksen tuhoutuminen. Ruoansulatuskanavaan joutuneet virukset aiheuttavat vatsakipua, oksentelua ja ripulia. Virus saattaa levitä myös munuaisiin, maksaan ja sydämeen.

COVID-19:n taudinkuva vaihtelee. Osa tartunnan saaneista selviää oireitta, osa saa lieviä oireita ja osa vakavia. Monille taudista tulee kuukausien, jopa vuosien kiusa, ns. ”pitkäaikainen” tai ” pitkä COVID”. Haju- ja makuaisti voivat olla poissa kauan. Sydänoireita, muistihäiriöitä ja sekavuutta voi esiintyä, ja keskittyminen voi olla vaikeaa. Älylliset kyvytkin saattavat heikentyä. Keuhkojen hapenottokyky on usein aiempaa heikompi. Myös uupumus, lihasheikkous, univaikeudet, ahdistuneisuus ja masennus voivat vaivata kauan.

Jälkioireiden syitä, hoitoa ja pitkäaikaisia vaikutuksia tutkitaan. Vastausta haetaan myös siihen, miksi toiset sairastavat lievän ja toiset vakavan taudin, sekä siihen, mikä on yksilöllisen perimän vaikutus ja mitkä geenit altistavat vakavalle tautimuodolle. Monia seikkoja on jo havaittu. Tiedetään, että luontainen immuniteetti vaikuttaa sairastuvuuteen ja että miehet ovat alttiimpia kuin naiset saamaan vakavan taudin. Myös raskaus ja korkea ikä nostavat riskiä. Toisaalta on paljastunut, että O-veriryhmä suojannee vakavalta taudilta. Mutta perimä ei määrää kaikkea; myös sosiaalisilla tekijöillä ja ympäristöllä on merkitystä sairastumisen kannalta.

ERISTYS, KARANTEEENI, SULKUTILA, SUOJAVÄLINEET, TESTIT

Koronavirustartuntojen leviämistä on yritetty ehkäistä monin keinoin. Tartunnan saaneita on eristetty, sairastuneiden kanssa kosketuksiin joutuneita on määrätty karanteeniin ja tartuntaketjuja on jäljitetty. Vanhoja ihmisiä on komennettu pysymään kotonaan. Kouluja, työpaikkoja, ravintoloita ja harrastuspaikkoja on suljettu. Urheilu- ja kulttuuritapahtumia sekä muita kansankokouksia on peruttu ja kielletty. Yhteen kokoontuvien ihmisten määrää on rajattu. Monissa työpaikoissa on siirrytty etätyöhön.

Tautitilanteen mukaan kansalaisille on välillä asetettu tiukkoja rajoituksia ja välillä niitä on löysätty. Maskin käyttöä on välillä suositeltu ja välillä on määrätty maskipakko. On myös saarnattu käsihygieniasta ja turvaväleistä. Eri maat ovat valinneet erilaisia keinoja, sillä viruksen torjuntatoimia ei ole koordinoitu kansainvälisesti. Kiinassa suojakeinot ovat olleet kaikkein tiukimpia, ja ne ovatkin purreet, mutta tartunnat ovat taas lisääntyneet. Muualla on onnistuttu vaihtelevasti. Kaikki eivät ole uskoneet asiantuntijoiden varoituksia pandemian vaarallisuudesta eivätkä noudattaneet suosituksia tai rajoituksia. Monet ovat nousseet osoittamaan mieltään, koska ovat kokeneet yksilönvapauttaan loukatun.

Testejä ja rokotteita alettiin kehitellä eri maissa heti, kun viruksen genomi oli selvitetty ja varmistettu viruksen olevan SARS:n kaltainen taudinaiheuttaja sekä kirjattu tieto kansainvälisiin tietokantoihin. Testien tarkoitus oli tunnistaa henkilöt, joilla on SARS-CoV-2-tartunta. Testejä tehdään oireileville potilaille ja oireettomille henkilöille, jotka ovat voineet altistua virukselle. Testimenetelmänä on useimmiten käänteistranskriptaasi-polymeraasiketjureaktio (RT-PCR). Testin tulos saadaan parhaimmillaan 12 tunnissa, mutta siihen voi mennä useita päiviäkin. Näyte otetaan nenänielusta pumpulitikulla. Virus löydetään sairastuneiden nenänielunäytteistä 95–100 prosentin varmuudella.

PCR-testejä on tehty myös syljestä ja nenästä kerätyistä näytteistä. Myös kaupunkien viemärivedestä otettuja näytteitä on analysoitu; näin koronatartuntojen tulo kaupunkiin on voitu todeta jo ennen, kuin potilaita on hakeutunut hoitoon. PCR-testit ovat hitaita ja kalliita. Sitä vastoin antigeenitestit ovat halpoja ja nopeita – tulos saadaan 20 minuutissa – mutta ne antavat herkemmin negatiivisen tuloksen. On myös kehitetty vasta-ainetestejä, joiden tavoitteena on seurata mahdollisen laumasuojan kehittymistä tietyllä alueella. Niissä etsitään verinäytteestä viruksen vasta-aineita, joita alkaa löytyä elimistöstä 9–14 päivän kuluttua oireiden alkamisesta. Yksilön hoidon kannalta niillä ei ole merkitystä.

LÄÄKKEITÄ JA ROKOTTEITA

Alusta lähtien COVID-19:ää on yritetty hoitaa jo tunnettujen lääkkeiden avulla. Laadultaan vaihtelevissa tutkimuksissa on selvitetty monien rohtojen tehoa. On tutkittu mm. ebolan, SARSin ja MERSin hoitoon käytettyä remdesiviiriä, mutta sen vaikutus on osoittautunut marginaaliseksi. Malarian ja eräiden autoimmuunisairauksien hoitoon käytettyä klorokiinia ja hydroksiklorokiinia on myös kokeiltu; ne voivat tosin olla vaarallisia COVID-19-potilaille.

Sitä vastoin tulehdusreaktioiden hoitoon käytetyt deksametasoni ja hydrokortisoni ovat olleet hyödyllisiä nimenomaan vaikeissa tautitapauksissa. Myös astmalääkkeenä käytetyt hengitettävät kortikosteroidit, kuten budesonit, ovat olleet hyödyksi taudin ehkäisyssä ja hoidossa. Reuman ja muiden autoimmuunisairauksien hoidossa käytettyä tosilitsumabia on niin ikään kokeiltu, ja sen käyttö on hyväksytty EU:ssa joulukuussa 2021. WHO on suositellut myös toisen immuunijärjestelmän hillitsijän, sarilumabin, käyttöä. Ilmeisesti hyviä ansaintamahdollisuuksia toivoen eräät lääkeyritykset ovat tyrkyttäneet ihmisille kyseenalaisiakin valmisteita, mm. loislääke ivermektiiniä, jonka tehosta ei ole näyttöä.

Satoja lääkeaihioita on myös tutkittu ja tutkitaan edelleen. Lääkkeiden on toivottu estävän viruksen pääsyä soluihin ja lisääntymistä sekä vähentävän immuunijärjestelmän aiheuttamaa kudostuhoa. Tavoitteena on ollut suun kautta nautittava pilleri, joka estäisi tartunnan, tehoaisi vakavaankin tautiin ja parantaisi sairastuneiden mahdollisuuksia selviytyä. Pari aihiota ehti vuoden 2021 lopulla lääkkeeksi asti. Molnupiratiivina tunnettu yhdiste on nukleosianalogi, joka estää viruksen lisääntymistä soluissa. Nirmaltrelvir on erityisen tehokas, ja sen on todettu lyhentävän sairaalahoidon tarvetta 90 prosenttia.

Myös rokotteiden kehittäminen taudin ennalta ehkäisemiseksi alkoi vauhdikkaasti. Tavallisesti uusi rokote saadaan käyttöön vuosien työn jälkeen, mutta nyt biologit, biokemistit, lääkärit ja virologit työskentelivät päivästä toiseen ja ympäri vuorokauden, niin että rokotteet valmistui ennen näkemättömällä vauhdilla. Kehitystyötä tehtiin kansainvälisenä yhteistyönä ja suurella rahalla. Toukokuusta 2020 lähtien amerikkalainen Operation Warp Speed -hanke rahoitti kaikkiaan 18 miljardilla dollarilla useiden yhdysvaltalaisten ja eurooppalaisten lääkevalmistajien työtä.

Rahoitusta saivat Johnson & Johnson, Moderna, Novavax, Merck sekä ranskalais-brittiläinen Sanofi Pasteurin ja Glaxo Tmith Klinen rokoteprojekti kuten myös Oxfordin yliopiston ja Astra Zenecan hanke. Yhdysvaltalainen Pfizer-yhtiö ei rahoitusta huolinut; ilmeisesti se epäili, että rahoittaja saattaisi sekaantua kehitystyöhön. Se ryhtyi yhteistyöhön saksalaisen Biontechin kanssa. Kesäkuussa 2020 maailmalla testattiin jo vähintään 150:aa ja vuotta myöhemmin 292:ta rokoteaihiota. Kolmannes oli kliinisessä vaiheessa eli laajoilla ihmisjoukoilla kokeiltavana ja loput olivat prekliinisessä eli eläinkoevaiheessa.

Kliinisessä vaiheeseen ehtineistä rokotteista suurin osa hyödynsi viruksen proteiinipiikissä olevaa S-proteiinia. Seuraavaksi eniten oli RNA-rokotteita, joiden vaikuttava osa on viruksen piikin S-proteiinia koodaava ribonukleinihappo. Kolmanneksi eniten oli rokotteita, jotka käyttivät lisääntymiskyvytöntä virusvektoria tai sisälsivät inaktivoitua virusta. – Suomessa on kehitelty adenovirusvektoriin perustuvaa rokotetta, joka annettaisiin nenäsumutteena. Rahoituksen puute on valitettavasti hidastanut hanketta.

Kiinassa ja Venäjällä rokotteita otettiin käyttöön ennen kuin niitä oli tutkittu isoilla ihmisjoukoilla. Kummassakin maassa kehitettiin adenoviruskuljettimeen perustuvia rokotteita, joissa käytettiin inaktivoituja, viljellyissä apinan soluissa kasvatettuja viruksia. Ensimmäisenä maailmassa oman rokotteensa, Sputnik V:n, ottivat käyttöön venäläiset jo 11. elokuuta 2020 eli ennen kliinisiä kokeita. Rokote ei herättänyt suurta innostusta Venäjällä, mutta se kelpasi heti Intiaan ja Palestiinaan. Se on hyväksytty yli 70 maassa mutta ei EU:ssa. Kiinalaiset Sinofarmin ja Sinovacin rokotteet EU hyväksyi touko- ja kesäkuussa 2021.

Länsimaissa Pfizer-Biontech sai RNA-teknologiaa hyödyntävän Comirnaty-rokotteensa valmiiksi 10 kuukaudessa ja julkisti sen 9. marraskuuta 2020. Se toimi 90-prosenttisesti. Rokotteen valmistamiseen vaikutti keskeisesti unkarilaissyntyinen biokemisti Katalin Karikó (s. 1955), joka oli vuosikausia tutkinut RNA-teknologiaa. Rokote sisältää viruksen geenin, joka soluun joutuessaan ohjaa sen tuottamamaan viruksen piikkiproteiinia. Tämän läsnäolo elimistössä saa aikaan immuniteetin. Comirnatyn käyttöä rajoittaa se, että sitä on kuljetettava ja säilytettävä syväjäässä eli 70–90 asteen pakkasessa; siellä se säilyy kuusi kuukautta ja jääkaappilämpötilassa (2–8 C°) kuukauden.

Myös joulukuussa 2020 valmistunutta Modernan Spikevaxia on meillä käytetty melko paljon. Rokote varastoidaan -20 C°:ssa, ja se säilyy jääkaappilämpötilassa kuukauden verran. Astra Zenecan Vaxzevria perustuu adenoviruskuljettimeen, joka vie soluihin SARS-CoV-2- piikkiproteiinin geenin. Maailmalla se aiheutti aivolaskimon veritulppia alle 30-vuotiailla miehillä. Meillä sitä käytettiin vain 65-vuotta täyttäneille, ja vuoden 2021 lopussa sen käyttö lopetettiin.

Huijausta, mikrosiruja ja muita vaikutuksia

Joulukuussa 2021 eri puolilla maailmaa oli käytössä parikymmentä eri rokotetta, mutta ne eivät suinkaan ole olleet tasaisesti kaikkien halukkaiden saatavilla. Ongelmia on ollut sekä rokotteiden valmistuksessa että jakelussa. Varsinkin Afrikan maat ovat kärsineet rokotteiden puutteesta. Joulukuussa 2021 vain 6 prosenttia köyhimpien maiden asukkaista oli saanut edes yhden rokoteannoksen, mutta rikkaiden maiden asukkaista yli 75 prosentilla oli vastaava suoja.

Rokotekattavuutta on heikentänyt myös varsin laaja rokotevastaisuus. Virusta on väitetty huijaukseksi, jonka tarkoitus on lääkeyhtiöiden rikastuttaminen rokotteiden avulla. On myös väitetty, että maailman eliitti yrittää asettaa ihmisiin seurantalaitteina toimivia mikrosiruja rokotteen mukana. On jopa huhuttu, että rokote tappaa vielä miljoonia. Valeinformaatio on levinnyt kulovalkean tavoin ja saanut mediassa enemmän tilaa kuin tosiasiat. Siihen ovat uskoneet vähemmän koulutetut ja vähemmän ansaitsevat. Rokotevastaiset henkilöt vähättelevät edelleen tautia, epäilevät rokotteiden tehoa, sivuvaikutuksia ja turvallisuutta eivätkä luota viranomaisiin, lääkäreihin eivätkä tutkijoihin.

Koronapandemia ei ole vaikuttanut vain ihmisten terveyteen ja terveydenhoitoon. Sen oheisvaikutukset ovat ulottuneet laajalle yhteiskunnassa. Erityisesti talouden vaurioista on puhuttu paljon. Tauti on aiheuttanut työttömyyttä ja sen mukana toimeentulo-ongelmia sekä suoranaista nälkää, mutta massiivinen elvytys on estänyt talouden romahtamisen. Pandemian leviämistä on yritetty estää mm. rajaamalla ja kieltämällä taidetapahtumia, urheilu- ja  huvitilaisuuksia, sulkemalla ravintoloita ja oppilaitoksia sekä suosittelemalla etätyötä. Ihmisten henkinen ja sosiaalinen hyvinvointi sekä lasten ja nuorten koulutus ja oppiminen on samalla kärsinyt. Hoitovelkaa on syntynyt, kun muiden tautien hoito on jäänyt pakosta syrjään. Kansainväliseen politiikkaankin on pandemia vaikuttanut.

MITÄ ON EDESSÄ?

Koronapandemian kaikkia puolia ei ole vielä tutkittu. Selvittämistä kaipaavat mm. CORONA-19-taudin hermostollisten oireiden synty ja omikron-variantin syntyhistoria. Olisi myös hyvä saada tietää suomalaisista lepakoista, voisiko niiden MERS-virukselle sukua olevasta koronaviruksesta lähtöisin oleva viruszoonoosi levitä pandemiaksi. Sekin olisi syytä selvittää, miksi lapset reagoivat koronavirukseen tosin kuin aikuiset. Näin voitaisiin saada viruksen vaikutuksesta ihmiselimistöön lisätietoa, joka mahdollisesti auttaisi viruksen torjunnassa. Eivätkä ongelmat tähän lopu.

Tutkijoille riittää siis tekemistä pitkäksi aikaa koronaviruksen parissa, mutta niin riittää hoitohenkilöstölle ja poliitikoillekin pandemian taltuttamisessa. Eivätkä tavalliset kansalaisetkaan voi vielä huokaista helpotuksesta odottaessaan, että SARS-CoV-2 kesyyntyisi flunssavirukseksi. Uusia tautiaaltoja voi vielä tulla. Ehkä uusintarokotuksia joudutaan ottamaan tulevaisuudessa influenssarokotusten tavoin. Virusmuunnoksiin on myös syytä varautua. Tulevaisuudessa monet eläimet voivat toimia viruksen varastoina ja uusien epidemioiden lähteenä. Tällaisia eläimiä ovat esim. kissa, koira, tarhaminkki, reesusapina, supikoira, hamsteri, fretti, valkohäntäkauris, eläintarha-leijona, tiikeri ja gorilla. Jo tällä hetkellä ihmisen tartuntataudeista suurin osa on zoonooseja. Koronarokotteiden kehittämistyötä on siis jatkettava.

Kuten Vuento toteaa, tieto koronapandemiasta täydentyy ja korvautuu pian uudella eikä hänen kirjansa ole ensimmäinen eikä taatusti viimeinenkään sana pandemiasta, mutta juuri nyt teos kannattaa lukea. Toivottavasti Vuento kirjoittaa parhaillaan pandemian tarinan toista osaa.