Kirja on tarkoitettu oppikirjaksi yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin. Se on suunnattu selkeästi yhteiskunta- ja kasvatustieteitä opiskeleville, mutta kuten kirjan takakannessa ilmoitetaan, kohderyhmään kuuluvat myös kulttuurintutkimuksen, kielten ja viestintätieteiden opiskelijat. Tähän voisi lisätä myös kulttuuriantropologian tai etnohistorian. Näissä keskeisenä tutkimuskohteena on ryhmän muodostumisen ja ryhmäidentiteetin rakentuminen, johon liittyy keskeisenä osana ryhmäidentiteetin määrittäminen kategorioiden kautta.

Kategoria-analyysiä esitellään neljän käsitteen kautta, joita ovat identiteetti, ongelma, poikkeavuus ja instituutio. Nämä käsitteet muodostavat kirjan rungon. Tekijät perustelevat valintaa sillä, että olisi mahdotonta lähteä tarkastelemaan laajaa käsitteellistysten ja empiirisen tutkimuksen kenttää kokonaisuutena, joten on helpompi keskittyä edellä mainittuihin käsitteisiin. Niitä on teoretisoitu ja tutkittu paljon ihmis- ja sosiaalitieteissä. Temaattinen eteneminen toimii ja kappaleet nivoutuvat toisiinsa hyvin.

Kirjan vahvuus on seikkaperäisissä esimerkeissä, joiden valossa esitetään kategoria-analyysin soveltamista. Esimerkkejä esitellään myös erillisissä tietolaatikoissa, jotka kuitenkin välillä venähtävät jopa kuuden sivun mittaisiksi. Jokaisen kappaleen lopussa on koottuna kappaleen keskeiset asiat taulukkoon, mikä varmasti helpottaa opiskelijaa. Kirjassa ei ole lopussa kokoavaa kappaletta, mutta se olisi luultavasti vain toistanut tarpeettomasti asioita, jotka on koottu nimenomaan kappaleiden loppuun.

Vaikka teos on suunnattu sosiaalitieteisiin, voi sitä suositella kenelle tahansa, joka tutkimuksensa kautta on jollain tavalla tekemisissä kategorioiden ja identiteettien kanssa. Kategoria-analyysi soveltuu tekijöiden mukaan kaikenlaisiin aineistotyyppeihin (puheet, keskustelut, tekstit, kuvat, institutionaaliset ja ei-institutionaaliset aineistot). Tähän toteamukseen ei ainakaan äkkiseltään keksi vastalausetta. Olipa tutkimuksen metodi mikä tahansa, kirjan tekijöiden huomautus siitä, että tutkijan ei tule ottaa kategorioita itsestäänselvyyksinä, vaan haastavana tutkimuksen aiheena, on osuva (s. 29). Historiantutkimuksessa saman lauseen voisi toistaa yleisemmällä tasolla eli menneisyyden ilmiöitä ei voi pitää itsestäänselvyyksinä, vaan ilmiön tarkastelun on lähdettävä aikakauden lähteistä.

Ihmistieteen tutkijalle on tervettä saada näkökulmaa lähitieteen aloilta ja tämä kirja tarjoaa sitä etenkin identiteettitutkimuksen kannalta. Jäsennämme maailmaa kategorioiden kautta, jotka muuttuvat alati. Kirja tarjoaa oivalluksia myös arkielämän tilanteisiin: jokainen meistä osallistuu kategorioiden tuottamiseen esimerkiksi asiakkaana eri instituutioissa. Kuten kirjoittajat toteavat: ”On vaikea kuvitella mitään paikkaa tai tilannetta, jossa kategoriat eivät olisi läsnä ja käytössä, niin olennaisia ne ovat yhteiskunnallisessa ja sosiaalisessa elämässämme.”