Poliittisesti ja sosiaalisesti aktiivinen Taipaleen lääkäripariskunta on useille suomalaisille nimenä tuttu, sillä heidän tehtävä- ja ansioluettelonsa ovat pitkät.

Muistamme professori Vappu Taipaleen sosiaali- ja terveysalan tutkimuskeskus Stakesin pääjohtajana ja alan ministerinä.

Psykiatri, dosentti Ilkka Taipale toimi muun muassa kansanedustajana ja järjestöorganisaattorina, tavoitteena rauha, yhteistyö ja syrjäytyneiden olojen kohentaminen.

Maailmanmatkaajat rauhan ja oikeudenmukaisuuden asialla

Matkakirjaan on aineksia, sillä Taipaleet ovat puolen vuosisadan kuluessa vierailleet kymmenissä eri maissa, kohdanneet satoja ystäviä ja tuhansia tuttavia. Tapaamisten järjestäjille he ovat toistuvasti esittäneet toiveen päästä tutustumaan paikalliseen mielisairaalaan ja vankilaan, ja usein vierailu on toteutunut.

Taipaleiden maailmanmatkoissa on sosiaalista skaalaa. Toisinaan liikutaan sosiaali- ja terveydenhuollon, rauhan ja ydinasevastaisuuden kongresseissa, keskustelukumppaneina  ministereitä ja järjestöjohtajia. Toisinaan taas tavataan vankeja, mielisairaita ja kansalaisjärjestöjen vapaaehtoisia. Näistä aineksista syntyy kontrasteja ja ristiriitojakin.

Kehitysyhteistyötä eri maanosissa

Lääkäreiden kehitysyhteistyön sadat matkat tiivistyvät 11 aluekokonaisuudeksi. Kohteina on Aasian maita: Kiina, Pohjois-Korea, Myanmar, Mongolia, Pakistan, Iran ja Uzbekistan; Afrikassa sukelletaan syvälle Mosambikiin, kierretään Latinalaista Amerikkaa. Kahdessa temaattisessa luvussa kirjoittajat avaavat kehitysyhteistyön ydintä ja maailman vankiloita.

Pjongjang, Persepolis, Maputo, Bogotá – sisältö on pakahduttavan runsas. Väliin köyhyys ja kärsimys lyövät karkealta paperilta silmille. Ilmapiiri on kuitenkin aktiivinen ja toiveikas; onnistutaan ja epäonnistutaan, mutta kumpaakaan ei jäädä märehtimään, vaan ponnistellaan eteenpäin. Järjestetään kokouksia, kongresseja ja kotipäivällisiä; kerätään sairaalatarvikkeita, lääkkeitä ja kirjoja. Hankitaan viemisiä, saunotaan ja syödään kurpitsakeittoa, jonka ainekset ovat kotipihalta peräisin.

Kirja tuntuu olevan jäävuoren huippu Taipaleiden väkevistä kokemuksista. Matkakuvauksissa viitataan korruptioon ja väkivaltaan kehitysmaissa. Kirjoittajat kohtaavat kemiallisen sodankäynnin uhreja ja Hiroshiman atomipommin kokeneita kansalaisia. Lapsisotilaiden työsopimukset ja toimenkuva ovat toteamuksina vaikuttavia, koskettavampia kuin konsanaan puhki selitettyinä hersyttelyinä. Väliin kehitysyhteistyö tempoilee eteenpäin ja taaksepäin, ihmisen raadollisuus käy selvästi ilmi. Toisaalta sen rinnalla hehkuu myös ystävyyden lämpö yhdessä auttaminen ja muun toiminnan kanssa

Täyteläisiä tarinoita, sosiaalisia innovaatioita

Tämä on tarinakirja. Taipaleet kertovat jollakin matkallaan päättäneensä, että molemmat kirjoittavat joka päivä yhden jutun. Kuvaukset ovatkin tuoreen tuntuisia, voi hyvin kuvitella miten niitä on taottu mekaanisella Hermes Babylla vaatimattoman hotellihuoneen pienen kirjoituspöydän kulmalla, vaiherikkaan päivän päätteeksi.

Vappu ja Ilkka Taipale ovat matkailleet paljon yhdessä. Kirjassa kokemukset sulautuvat yhteisiksi, paikoin mainitaan niiden olevan jommankumman omaa elämystä. Pariskunnan keskinäinen synkrooni tuntuu toimivan. Näin kirja on myös dokumentti perheen sisäisestä yhteistyöstä, missä molemmat toimivat omalla sarallaan työelämässä ja sitten yhdistävät verkostojaan ja voimiaan humanitaariseen työhön.

Ilkka Taipale on kirjoittanut ja julkaissut paljon. Viimeaikaisista mieleen on jäänyt vaikuttava muistelmateos Mielisairaalassa (2017). Eutanasia on ollut aiheena monissa kirjoissa. Merkittävä Sata innovaatiota Suomesta (2017), aiempana versiona 100 sosiaalista innovaatiota Suomesta (2006) on käännetty lukuisille kielille, ja näistä julkistuksesta kerrotaan tässä kirjassa.

Jämäkät graafiset raamit

Lukijalle olisi läkähdyttävää taivaltaa 352 sivua maasta ja kongressista toiseen, jos kertomuksen kognitiivinen käyttöliittymä olisi koko ajan sama. Tätä jäsentämään on kuitenkin laadittu näppärä rakenne. Leipätekstin lomassa on paikoin hieman eri vaihteella kirjoitettuja tuokiokuvia eli Välikohtauksia, joissa kerrotaan irrallinen tapahtuma. Samaa palvelevat myös Alkupalat ja Välipalat, joissa nimensä mukaisesti tarjoillaan kirjan hengen mukaista murkinaa. Molemmat moduulit erottuvat leipätekstistä kevyesti omalla kirjasimellaan. Tähän kirjaan näin nimetyt palaset sopivat erinomaisesti. Vastaavan tyyppistä rytmitystä ja vaihtelua toivoisi viljeltävän painotuotteissa enemmänkin, oppikirjoissa tällainen graafis-semanttinen rakentelu on yleistä.

Kirjan kannen tehtävänä on kuvastaa sen sisältöä sekä toimia lukijan ja ostajan sisäänheittäjänä. Missä määrin harmaasävyinen kansikuva tekee oikeutta kirjan elämää puhkuville tarinoille, ja missä ovat matkoilla keskeisessä roolissa olleet ihmiset? Kuvatoimiston pakasta vetäisty kansi luottaa kultakirjaimisiin tekijöihin ja näppärään polkurytmiin, mutta tuntuu olevan hieman eri paria mehevän sisällön kanssa.

Kestävän kehityksen periaatteita käytännön sovelluksina

YK:n kestävän kehityksen tavoitteet (2017) konkretisoituvat Taipaleiden matkoilla. Suuntana on yhteistyöhön perustuva terveys ja hyvinvointi, innovatiivisuus, rauha ja oikeudenmukaisuus.

Kirjaa lukiessa voi ajatus kääntyä sisäänpäin, ja käsi tapailee sydänalaa: millainen tarina minulla on aikanaan kerrottavaksi, kun katselen elämääni taaksepäin? Olenko tehnyt jotain yhteiseksi hyväksi, lähimpieni onneksi?

Harvalla on niin laajat piirit kuten kirjoittajilla, mutta jokaisella on omansa, ja jokainen voi siellä persoonallisella tavallaan lähimmäistensä hyväksi toimia.