Keskiajan tutkijana olen ilahtuneena pannut merkille että keskiajan keittokirja ei enää ole harvinaisuus, kuten joskus kymmenen vuotta sitten, kun sellaisen tyytyväisenä raahasin kotiin Tukholman tuliaisena. Nyt niitä on tarjolla ihan suomeksikin.

Kirjan ovat kirjoittaneet Tallinnalaisen Olde Hansa -ravintolan isäntäpari Auri Hakomaa ja Jukka Blomqvist. Heidän tavoitteenaan on ollut tehdä historiasta elävää todellisuutta. Kirja keskittyy hyvin pitkälle tallinnalaisten varakkaiden hansaporvareiden ruokatalouteen, toki köyhienkään talonpoikien ruokatalouttakaan unohtamatta. Ymmärrettävästi varakkaampien porvareiden herkut ovat enemmän keittokirjan käyttäjän mieleen. Kirjassa on kuitenkin myös herkullisia leipä- ja puuro-ohjeita.

Kirjassa onkin onnistuneesti yhdistetty historiaa ja ruokakulttuuria. Ruoka-annokset ovat ihanasti kuvattuja, mikä on taito sinänsä. Nimet ovat mielikuvituksellisia, vai miltä kuulostaa “sulkaisan kalan kaulaherkku”? Kyseessä on hanhenkaulamakkara, jota saatettiin käyttää myös paastonajan ruokana. Koska vesilinnut oleskelivat suurimman osan ajasta vedessä, on niitä ainakin jonkin tulkinnan mukaan mahdollista pitää paastoon sopivana kalaruokana.

Keittokirjana teos on mielestäni haasteellinen. Useaan ohjeeseen tulee perusosana jotain todella hankalaa, vaikeasti käsiin saatavaa tai ainakin erityisponnisteluja vaativaa ainesosaa. Esimerkiksi juuri edellä mainittu hanhenkaulamakkara vaatii hanhen kaulanahkoja, hanhen sydämen ja maksan sekä lisäksi hanhen rasvaa (periaatteessa siis kokonaisen hanhen…). Lopputulos näyttää kyllä herkulliselta. tai ohje, johon tulee kuusi kappaletta jäniksen takakoipia. Toisaalta metsästystä harjoittavan perheessä tällaiselle ohjeelle ehkä olisi käyttöäkin. Useat ohjeista jäävät kokeilevalle liian haastaviksi, ellei sitten ala itse muunnella niitä helpommin toteutettaviksi.

Itse kokeilin Italianmaan olutkanaa, yrttikastiketta ja linssimuhennosta. Voin lämpimästi suositella! Jo tuoksut olivat huumaavat, ohje kohtalaisen helppo toteuttaa ja maku mitä mainioin. Juuri tähän ajankohtaan kirjasta löytyvät marinoitujen sienten ohje, samoin kuin pakastemarjoistakin valmistettava keskiaikainen marjahilloke. Kirjasta löytyy myös muutama alkuperäisresepti haasteita kaipaavalle kokeilijalle. Kirjaa ei siis ole syytä hankkia pelkästään katselukirjaksi, vaikka se hyvin hoitaa myös sen puolen. Taitto ja ulkoasu ovat omiaan tunnelmanluojina.

Kaikki ne jotka joskus ovat käyneet Tallinnassa Olde Hansa -ravintolassa alkavat kuumeisesti kaivata sinne takaisin. Sikäli kirja on onnistunut myös ravintolan pr-julkaisuna odotusten mukaisesti.

Keskiajan popularisointi on vaikea laji, mutta siinä kirja on onnistunut. Kirja on monen keskiaikaharrastajan ja roolipelaajan kirjahyllyyn varmasti jo tiensä löytänytkin, mutta suosittelen sitä myös muille ruoanlaitosta kiinnostuneille.