Radikaalivasemmiston muodonmuutos – Vasemmistoliiton 25 vuotta sitten tapahtuneesta synnyttämisestä on tehty kirja

Sekä puolueet että kommunismi olivat 25 vuotta sitten kriisissä. Tämä näkyi myös Suomen Kansan Demokraattisessa Liitossa ja Suomen Kommunistisessa puolueessa, joiden ideologia ja toimintatapa koettiin aikansa eläneiksi. Puolueiden toiminta päätettiin yhdistää ja perustaa uusi puolue. Sirpa Puhakan Vasemmistoliiton synty kuvaa tätä prosessia.  

Puhakka, Sirpa: Vasemmistoliiton synty. Into Kustannus Oy, 2015. 278 sivua. ISBN 978-952-264-365-0.

Vuonna 1944 perustettu Suomen Kansan Demokraattinen Liitto (SKDL) ja vuonna 1918 perustettu Suomen Kommunistinen Puolue (SKP) syntyivät toisen maailmansodan jälkeen suurina puolueina, vaikka niiden toiminta oli ennen sotaa ollut kiellettyä ja siksi maanalaista. SKDL sai vuonna 1945 valittuun eduskuntaan 49 paikkaa, vain yhden edustajan vähemmän kuin suurimmalla puolueella Suomen Sosialidemokraattisella Puolueella (SDP) oli. SKDL ja SKP loivat ison, vakaan, lojaalin ja varakkaan puolueorganisaation, jopa niin varakkaan, että köyhän kansan puolestapuhuja SKP oli pitkään Suomen rikkain puolue. 1980-luvulla alettiin puhua SKDL:n ja SKP:n kriisistä, joka koostui aatteen, organisaation, talouden ja kannatuksen konkursseista.

”Kansandemokraattinen liike tuli tiensä päähän 1980-luvun lopussa. Se oli ideologisessa, poliittisessa, moraalisessa ja taloudellisessa kriisissä”.

Vuoden 1987 eduskuntavaaleihin puolueet menivät kahdella listalla, koska vähemmistökommunistit oli erotettu SKDL/SKP:stä ja sen vuoksi ryhmittäytyneet perustamaansa vaalipuolueeseen Demokraattiseen vaihtoehtoon (Deva). SKDL sai eduskuntaan 16 paikkaa ja Deva vain 4. Aatteen kriisi näkyi sekä puoluehajaannuksessa että reaalisosialismin romahduksessa. Kommunismi ei ollut 1980-luvun lopulle tultaessa enää houkutteleva vaihtoehto; Puolassa oli jo pitkään ollut kommunistien vastainen oppositio, Berliinin muuri murtui syksyllä 1989, saman vuoden jouluna valta romahti Romaniassa. Vasemmistoliitto ehdittiin kuitenkin perustaa yli vuotta ennen Neuvostoliiton hajoamista. Talouden kriisi toteutui kun SKP menetti kasinohuuman ja huonon taloudenpidon vuoksi omaisuutensa.

Järjestöelämän kriisi tarkoitti sitä, että sodan jälkeen luotu joukkopuolueorganisaatio ei enää toiminut. Jäsenistön aika meni tarpeettoman suuren järjestöapparaatin pyörittämiseen, kun samojen ihmisten oli huolehdittava SKP:n järjestöjen lisäksi SKDL:n, pioneerijärjestön sekä nais- ja nuorisoliittojen organisaatioista.  Hertta Kuusinen ehdotti jo hyvin varhain SKDL/SKP organisaatioiden yhdistämistä, mutta se tuli ajankohtaiseksi vasta 1980-luvun loppupuolella.

image

Kuva: SKP:n SKDL:n ja Vasemmistoliiton logot

Torviseitsikko ja vilkas keskustelu

Vasemmistoliiton entisen puoluesihteerin ja nykyisen Kansan Uutisten päätoimittajan Sirpa Puhakan kirja keskittyy puolueen synnytysvaiheen vuosiin 1988-1990.  Puhakan mukaan Kalevi Kivistön presidenttiehdokkuutta varten perustetun Liike 88:n kokemukset innoittivat suunnittelemaan uudenlaista puoluetta. Suuri osa jäsenistöstä halusi jättää hierarkkisen tuplaorganisaation ja etsiä uusia toimintamuotoja. Puolueen uudistamisesta käyty keskustelu oli erittäin vilkasta, mutta melko mies- ja eliittivaltaista.  Kirjassa tuodaan esille erityisesti SKDL:n viimeisen puheenjohtajan Reijo Käkelän osuus uudistajana. Käkelä oli kansandemokraattisen liikkeen työmyyrä, joka oli toiminut ennen kaksivuotista puheenjohtajakauttaan neljä vuotta SKDL:n pääsihteerinä.

Vasemmistoliiton perustamisen tiellä oli paljon esteitä, joista suurin osa johtui erilaisista aatteellisista lähtökohdista. Keskeistä oli se, halusivatko enemmistöläiset kommunistit ja SKDL:n aktiivit vähemmistöläiset mukaan uuteen puolueeseen.  Toinen kiistan aihe oli haluttiinko tehdä vain tekninen uudistus, vaiko uuden ajan puolue. Uudemmalla punavihreällä linjalla oli katsomuseroja varsinkin ay-liikkeen kansandemokraattien kanssa. Suhde tuolloin viimeisiä elinvuosiaan viettäneeseen Neuvostoliittoon oli vielä tärkeä pohdinnan aihe puoluetta suunniteltaessa. Mielenkiintoista oli myös se, että puolueen perustamisjulistuksessa jätettiin hyvästit sosialismin tavoittelemiselle.

Uutta puoluetta suunnittelemaan perustettiin suunnitteluryhmä, jonka kokoonpanossa mukana olivat SKDL:n ja SKP:n johtohenkilöt. ”Torviseitsikoksi” kutsutun ryhmän pohdinta oli perusteellista ja arvioivaa, jopa niin, että kokeneet poliitikot pystyivät muuttamaan kantaansa parikin kertaa uuden puolueen muodosta ja aatteista. Keskustelun vilkkaudesta ja monipuolisuudesta kertoo se, ettei se ollut kenenkään johdettavissa, ei edes uudistumisen katalysaattorin Reijo Käkelän. Käkelä katkeroitui ja liittyi sosialidemokraatteihin, koska uusi puolue päätettiin perustaa avoimessa kokouksessa, eikä kansandemokraattien kunniakasta järjestöväkeä huomioitu. Se, että uuden puolueen puheenjohtajaksi valittiin Claes Andersson, ei ollut kenellekään yllätys, sen sijaan Matti Viialaisen valinta puoluesihteeriksi oli. Hän oli entinen taistolainen ja siirtyi myöhemmin sosialidemokraatteihin. Viialaisen valintakin kertoo perustamiskokouksen suunnittelemattomuudesta.

Kuvaus puolueiden murrosvaiheesta

Kahdeksankymmenluku oli puolue-elämän murrosaikaa. Tuolloin ryhdyttiin puhumaan puolueiden kriisistä ja muun muassa vihreissä keskusteltiin pitkään pitääkö liikkeen organisoitua puolueeksi. 1980-luvulla ilmestyi teoksia, joissa pohdittiin teollisuusyhteiskunnan puolueiden kriisiä ja uudistamisen tarvetta – usein puolue ja liike pantiin vastakkain. Myös näistä asioista keskusteltiin vasemmistoliittoa synnytettäessä, koettiin, että puolueen byrokraattinen toiminta syö innovatiivista ja tasa-arvoista liikettä. Vasemmistoliiton perustuva kokous on ainutlaatuinen Suomen puoluehistoriassa. Tavallisemmin puolueiden perustaviin kokouksiin osallistuivat tulevien puolueosastojen edustajat ja puolueiden perustajina ovat puolueeseen liittyvät yhdistykset, näin tapahtui myös silloin kun vihreät perustettiin. Sen sijaan kutsu Vasemmistoliiton perustamiskokoukseen vajaa viikko ennen vuoden 1990 vappua esitettiin kaikille kiinnostuneille, ja puoluetta perustamassa oli lähes 3400 henkilöä. Puhakan mukaan henki perustamispaikalla oli innostunut. Vasemmistoliitto kokeili myös uudentyyppisiä järjestötoiminnan muotoja. Esimerkiksi vuosina 1990-1995 ei ollut lainkaan puoluekokouksia, vaan sen tilalla oli puoluepiirien valitsema 100:n jäsenen valtuusto.

Sirpa Puhakka kertoo lähestyvänsä vasemmistoliiton perustamista tutkivana journalistina eikä historiantutkijana. Hänen motiivinsa kirjoittaa kirja oli tutkia mitkä syyt johtivat puolueen perustamiseen ja millainen on perintö, jonka puolue on saanut SKP:ltä ja SKDL:ltä. Kirjan materiaali koostuu pöytäkirjoista, muistioista ja lukuisista haastattelusta, lähteet on ilmoitettu tarkasti lähes 600:ssa viitteessä.  Kirja on hyvin jäsennetty ja kirjoitettu, ja se antaa perusteellisen kuvan yhdestä Suomen puolue-elämän merkittävimmästä muutoksesta. Kirja olisi ollut täydellisempi, jos siinä olisi ollut vielä lähdeluettelo ja henkilöhakemisto.

 

 

Yksi kommentti artikkeliin “Radikaalivasemmiston muodonmuutos – Vasemmistoliiton 25 vuotta sitten tapahtuneesta synnyttämisestä on tehty kirja

  1. No, taistolaiset tuonkin perustivat – Heljän kanssa olin Kultuuritalolla vielä 1992, mutta mitään ei ollut enää tehtävissä. Kommunistien taistolaiset ottivat ohjat käteensä ja niin sai sinkkiämpärillisen tuo Heljä niskaansa. Hänestä piti tulla uuden KTP:n eli Kunnon Työläisten Pursiseuraan ilolan siskojen lailla veneen rakentaja – mutta emme sitten viitsinetkään mennä Kajanojan kanssa – mutta kerran sentään mentiin Moskovaan kun tuo mies fiilisteli siellä jossakin kommarihommissa – eli MAL:n pääsihteerin sihteerinä ja paossa. Sellaista voi olla – SKDL:n sisar ei ollut SOL – vaan sole, sole ja Arvo isi Aalto ei ole asunut Kontulassa -vaan Kontulan likellä Espoon Haukilahdessa. Voi tätä muailmoo…

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *