Hannele Klemettilä on tarttunut Ritari Sinipartana tunnetun Gilles de Rais´n (1404-1440) kiehtovaan ja samalla karmivaan elämäntarinaan. Kirja kuvaa yhden henkilön, vähintäänkin poikkeusyksilön, kautta onnistuneesti ranskalaisen yläluokan kulttuuria ja elinpiiriä, pelkoja ja tavoitteita.

Gilles de Rais oli yksi aikakautensa rikkaimpia aristokraatteja, taitava ja kunnioitettu ritari. Hän taisteli Jeanne d`Arcin rinnalla, hänet nimitettiin Ranskan marsalkaksi vain 24-vuotiaana. Hänellä oli vaimo ja tytär. Hän eli loisteliasta elämää menettäen suuren osan valtavasta omaisuudestaan tuhlaavaisella elintavallaan. Hän oli harras uskovainen ja perusti uskonnollisen instituution, Pyhien Viatonten säätiön. Samalla hän harrasti alkemiaa ja mustaa magiaa. Hän oli myös pedofiili, joka syyllistyi lasten sarjamurhaan, mistä hänet tuomittiin hirtettäväksi ja roviolla poltettavaksi. Käsiteltävänä on siis ristiriitainen persoona ja vaikeitakin aihepiirejä.

Kirjasta välittyy vankka keskiajan Ranskan tuntemus. Klemettilän väitöskirja Executioner in late medieval French culture (Turun yliopisto 2003) on luonut pohjan, jolle on hyvä rakentaa. Populaarin tietokirjan kirjoittajana Hannele Klemettilä ei ole aloittelija, vaan takana on laajalti julkisuutta saanut väitöskirjan pohjalta tehty Keskiajan pyövelit (2004). Kirjoittaja on siis omalla alueellaan, mikä välittyy myös lukijalle monipuolisena tapojen, käytäntöjen, uskomusten ja tunteiden kuvaamisena ja yksityiskohtaisena kerrontana. Kirjoittaja käsittelee esimerkiksi sodankäyntiä, järjestettyjä avioliittoja, aristokratian elintapoja, vahvaa katolista uskonnollisuutta, helvetin pelkoa, kuolemanjälkeisen elämän tavoittelua, uskoa yliluonnolliseen sekä tuomioistuimen langettamien rangaistusten perusteluja ja taustoja. Gilles de Rais´n elämän eriskummalliset käänteet, henkilökohtaiset ratkaisut ja niiden seuraukset asettuvat aikakauden kontekstiin ja mittasuhteisiin. Tässä kirjoittaja on onnistunut.

Kuvitus on erittäin onnistuneesti valittu, upeita keskiaikaisia maalauksia, joista useat ovat olleet kirjojen kuvituksina. Kuvat ovat kirjassa muuten mustavalkoisia, mutta keskelle on sijoitettu väriliite. Tämä on epäilemättä kustannuskysymys. Onneksi edes väriliite on mukana! Juuri värillisinä kuvat tulevat parhaiten esille. Tekstin seassa olevana mustavalkoisena kuvituksena on käytetty useita väriliitteessäkin olevien kuvien yksityiskohtia, joiden yhteydessä viitataan katsomaan myös väriliitteen sivulle. Lyhyet ja informatiiviset kuvatekstit olisivat voineet olla pidempiäkin, mutta toisaalta kuvat tukevat nyt hyvin itse tekstiä.

Kirjaan on valittu ”tietoiskuja”, jotka paneutuvat syvällisemmin johonkin tekstin mainitsemaan asiaan, esimerkiksi etunimistöön, keskiaikaiseen testamenttikäytäntöön tai ranskalaiseen rahasysteemiin. Nämä katsaukset on erotettu muusta tekstistä sijoittamalla ne tummempiin laatikoihin. Ne tulevat kuitenkin hieman häiritsevästi keskelle tekstiä niin, että varsinainen teksti jatkuu laatikon jälkeen kesken lauseen. Olisi ehkä ollut mahdollista sijoittaa laatikot tekstin väliin parempiin kohtiin. Nyt oli palattava takaisinpäin niitä lukemaan kun varsinaisessa tekstissä tuli sopiva kohta tauolle. Sisällöllisesti laatikot ovat paikallaan ja erittäin hyvä lisä itse tekstiin.

Kirjan ensimmäinen osuus on ikään kuin taustaluku, jossa lukija johdatetaan aikakauteen, ruttojen, demografisen kriisin ja satavuotisen sodan runtelemaan Ranskaan, sen aristokratian ahdinkoon ja poliittiseen kriisiin. Taustaluvun pituus on 35 sivua, mikä on aika paljon. Sitä lukiessani aloin jo kaivata kirjan päähenkilöä ja selailla missä vaiheessa hän tulee kuvaan mukaan. Muuten kirjassa on taidokkaasti limitetty elämäkerrallista osuutta ja aikakauden historiakuvausta niin että ne sopivat saumattomasti yhteen ja tukevat toisiaan. Johdantoluvussa tätä kerrontaa ei ole, joten se on jonkin verran raskaampi kuin muu kirja. Toisaalta sisältö kuuluu työhön ehdottomasti, enkä tarkoita sitä että sen olisi voinut jättää poiskaan. Lukua olisi voinut ehkä lyhentää ja tiivistää siirtämällä joitain asioita käsiteltäväksi muualla kirjassa.

Klemettilä on käyttänyt jonkin verran nootteja lisähuomautuksien tai selitysten kirjoittamiseen. Nootit ovat kirjan lopussa, mikä on hieman hankala käytäntö. Sivun alareunasta niitä olisi ollut mukavampi lukea. Nyt noottien lukeminen paljolti unohtui ja moni mielenkiintoinen asia jäi ehkä lukemattakin. Itse asiassa nooteissa olleet asiat olisi voinut suurelta osin pitää itse tekstissä mukana niiden muuttamatta lukemista juurikaan raskaammaksi.

Kirjan kuluessa aloin viehättyä entistä enemmän taustatieto-osuuksista ja kulttuurihistoriallisista selittävistä osuuksista juuri ihmisten elämän eri osa-alueilta, joita käsiteltiin hyvinkin kattavasti ja myöskin luontevissa yhteyksissä. Itse Gilles sulautuu osaksi kultuurihistoriallista kontekstiaan. Huomattavan osan saa Gillesin aikalainen ja taistelutoveri Jeanne d´Arc eli Orleansin neitsyt. Gilles de Rais´n skandaalimaiset rikokset, oikeudenkäynti ja rangaistukseksi langetettu hirttotuomio ja roviolla polttaminen käsitellään vasta kirjan loppupuolella. Niiden lähteinä on käytetty oikeudenkäyntipöytäkirjoja. Kirjoittaja on monipuolisesti käsitellyt sekä alkuperäislähteitä, että aiheesta tehtyä historiantutkimusta lukuisine tulkintoineen.

Kirjoittaja osaa tehdä väliotsikoita kadehdittavan hyvin: ”Syntynyt kultalusikka suussa”, ”Paholaisen pauloja, saatanallisia säkeitä” ja ”Perillistä ja perintöä odotellessa” ovat esimerkkejä hauskoista ja oivaltavista otsikoista. Myös itse teksti on sujuvaa ja kirja etenee nopeasti. Kirjan lopussa on vielä katsaus Ritari Siniparran legendaan ja siihen miten se yhtyy Gilles de Rais´n elämään.

Kirjan luettuani vierastan hieman takakannen ”mainostekstiä”, joka ei mielestäni tee oikeutta itse kirjalle. Siinä korostetaan ritari Siniparran henkilöhistorian karmeutta ja lööppimäisesti mielenkiintoa herättäviä piirteitä. Samoin Hannele Klemettilän edellisen tietokirjan Keskiajan pyövelit karmeita yksityiskohtia tuodaan esille. Lukijalle välittyy kuitenkin tutkijan kyky olla kiinnostava laaja-alaisesti. Mikäli kirjan keskeinen ydin olisi vain näillä skandaalimaisilla piirteillä ratsastaminen, se ei toimisi. Hannele Klemettilä osaa käsitellä kamaliakin asioita lähtemättä liikaa kauhistelemaan, mutta kuitenkaan vaikeitakaan asioita kaihtamatta. Kirjassa pohditaan laajalti tapahtumien taustoja, aikakauden tapoja, ajatusmaailmaa. Tämä onkin nähdäkseni kirjan paras anti. Se antaa mielenkiintoisen ja monipuolisen kuvan 1400-luvun ranskalaisesta kulttuurista ja aristokratian elämänpiiristä.