Saksan keisari Heinrich II:n matkassa

Haus der Bayerischen Geschichte on Baijerin kulttuuriministeriön rahoittama instituutti, jonka tarkoituksena on tuoda Baijerin historiaa laajempaan tietoisuuteen. Tätä tehtävää varten se järjestää vuosittain useita Baijerin alueella liikkuvia historia-aiheisia näyttelyitä ja seminaareja sekä julkaisee Baijerin historiaan liittyviä tutkimuksia sarjassaan ”Veröffentlichungen zur Bayerischen Geschichte und Kultur”. Sarjassa julkaistaan pääasiassa runsaasti kuvitettuja näyttelykatalogeja Baijerin historian, taidehistorian sekä kansatieteen aloilta. Siinä on ilmestynyt lukuisia kiinnostavia teoksia, joista saa yksityiskohtaisempaa tietoa internetsivulta www.

Kirmeier, Josef, Schneidmüller, Bernd, Weinfurter, Stefan & Brockhoff, Evamaria (toim.): Kaiser Heinrich II. 1002-1024. Haus der Bayerischen Geschichte, 2002. 440 sivua. ISBN 9783927233829.

Haus der Bayerischen Geschichte on Baijerin kulttuuriministeriön rahoittama instituutti, jonka tarkoituksena on tuoda Baijerin historiaa laajempaan tietoisuuteen. Tätä tehtävää varten se järjestää vuosittain useita Baijerin alueella liikkuvia historia-aiheisia näyttelyitä ja seminaareja sekä julkaisee Baijerin historiaan liittyviä tutkimuksia sarjassaan ”Veröffentlichungen zur Bayerischen Geschichte und Kultur”. Sarjassa julkaistaan pääasiassa runsaasti kuvitettuja näyttelykatalogeja Baijerin historian, taidehistorian sekä kansatieteen aloilta. Siinä on ilmestynyt lukuisia kiinnostavia teoksia, joista saa yksityiskohtaisempaa tietoa internetsivulta www.hdbg.de.

Baijerilaisesta herttuasta tuli ensimmäistä kertaa Saksan historiassa kuningas, kun silloinen Baijerin herttua Heinrich 7. kesäkuuta vuonna 1002 kruunattiin Mainzissa. Kaksitoista vuotta myöhemmin, vuonna 1014, hänestä tuli pikkuserkkunsa Otto III kuoleman jälkeen Saksan keisari, Heinrich II. Haus der Bayerischen Geschichte yhdessä Bambergin Staatsbibliothekin, Bambergin Hiippakuntamuseon sekä Bambergin kaupungin historiallisen museon kanssa päätti juhlistaa Heinrich II:n kruunaamisen tuhatvuotisjuhlaa järjestämällä Heinrich II:n ajasta, elämästä ja toiminnasta juhlanäyttelyn. Tämän näyttelyn tuloksena syntyi myös kyseinen teos.
Teoksen alkuun on koottu viisi laajempaa tieteellistä artikkelia, jotka kertovat vuonna 1146/47 pyhimykseksi julistetun Heinrich II:n elämän eri puolista:
Stefan Weinfurterin artikkelissa Keiser Heinrich II. Bayerische Traditionen und europäischer Glanz (s. 15-29) kerrotaan keisari Heinrich II:n tarina lyhyesti: Artikkelissa ovat esillä mm. hänen sukutaustansa, hänen yllättävä valintansa Saksan kuninkaaksi, hänen hallitusaikansa poliittiset tapahtumat sekä hänen valtakautensa poliittiset vaikutukset.
Bernd Schneidmüller selvittää artikkelissaan Die einzigartig geliebte Stadt. Heinrich II. und Bamberg (s. 30-51) Heinrich II:n suhdetta Bambergin kaupunkiin, joka oli Heinrich II:n lempilapsi. Hän nosti kaupungin hallituskautensa aikana (v. 1007) piispankaupungin asemaan ja valitsi Bambergin tuomiokirkon hautapaikakseen. Artikkeli kertoo lisäksi, miten Heinrich nosti Bambergin asemaa myös muillakin tavoilla, mm. lahjoittamalla Bambergin tuomiokirkkoon arvokkaita pyhäinjäännöksiä ja tekemällä siitä näin pyhiinvaelluskeskuksen. Samoin hän teki Bambergista oppineisuuden keskusta luomalla sinne kouluja ja lahjoittamalla niitä varten lukuisia merkittäviä teoksia.
Taidehistorioitsija Gude Suckale-Redlefsenin ensimmäisessä osuudessa Prachtvolle Bücher zur Zierde der Kirchen (s. 52-77) esitellään Heinrich II:n roolia käsikirjoitusten tilaajana. Heinrich II tunnetaan luku- ja kirjoitustaitoisena hallitsijana, joka osasi myös latinaa. Koulutettujen hallitsijoitten tavoin hän myös arvosti kirjoja, minkä vuoksi hän keräsi, teetti ja lahjoitti niitä runsaasti, erityisesti kirkkoihin ja luostareihin. Artikkelissa esitellään mielenkiintoisella tavalla sitä, mistä Heinrich II:n pyynnöstä tehdyt käsikirjoitukset olivat ottaneet mallia sekä millaisena kuningas itse haluttiin teosten kuvituksissa tuoda esille.
Gude Suckale-Redlefsenin toisessa artikkelissa Goldener Schmuck für Kirche und Kaiser (s. 78-92) esitellään Heinrich II:n aikana valmistettuja metalliesineitä ja erityisesti kultaseppien taidonnäytteitä. Arvokkaitten käsikirjoitusten ohella Heinrich II lahjoitti kirkoille kallisarvoisia metalliesineitä, kuten ehtoollisastioita, pyhäinjäännöslippaita. Erityisen kuuluisa on Baselin kirkkoa varten tehdyn erittäin arvokkaan antependiumin. Lisäksi Heinrich II ajalta on säilynyt muitakin sen ajan kultasepäntaitoihin liittyviä arvokkaita esineitä, kuten ristejä, kruunuja sekä kirjojen kansia.
Arkeologi Walter Sagen artikkeli Die Ausgrabungen im Bamberger Dom (s. 93-109) käsittelee otsikon mukaisesti Bambergin tuomiokirkon alla tehtyjä arkeologisia kaivauksia ja niiden tuloksia. Artikkelissa esitetään sekä Bambergin kaupungin perustamiseen että Heinrich II:n perustaman hiippakuntakirkon rakennusvaiheisiin liittyviä arkeologisia löytöjä, joita on tehty kirkon perustuksia kaivettaessa ja joiden perusteella on pystytty ajoittamaan kaupungin varhaisiakin, tähän mennessä hämärän peitossa olleita, vaiheita.

Näiden viiden laajemman Heinrich II:een liittyvän tieteellisen artikkelin lisäksi teoksessa on viisitoista erillistä näyttelyesineisiin liittyvää ja niitä tarkemmin esittelevää lukua.
I Leben in Bodennähe-luvun aiheena on eläminen keskiajalla: millaisissa asunnoissa ihmiset elivät, millaisia ja minkä värisiä vaatteita he käyttivät ja kuka niitä valmisti sekä millaisissa ammateissa ihmiset toimivat. Tässä yhteydessä esitellään myös lukuisia kristillisiä ja maallisia esineitä, joita arkeologisten kaivausten yhteydessä on löytynyt Heinrich II:n hallitusajalta.
II Die Heinriche-luku kertoo Heinrich II:n suvusta Baijerin herttuaina sekä heidän suhteestaan läheisiin sukulaisiinsa Saksan Otto-keisareihin. Luvussa keskitytään erityisesti Regensburgin asemaan Heinrichin suvun vallan keskuksena sekä Bambergin asemaan Heinrich II:n keskuksena. Osiossa perehdytään myös Heinrichiin ja hänen sukulaisiinsa erilaisten keskiaikaisten lähteiden valossa.
III Der neue König-artikkelissa käsitellään Heinrich II:a Otto III:n seuraaja Saksan keisarina. Heinrichin valinta Otto III:n seuraajaksi ei ollut yksiselitteistä. Luvussa käsitellään keisariutta erityisesti erilaisten Heinrich II:n kruunaamiseen ja keisariuteen liittyvien lähteiden (sekä esineitten että käsikirjoitusten) kautta.
IV Bamberg als Modell-luku käsittelee Bambergin kaupunkia Heinrich II:n aikana. Heinrich rakennutti kaupunkiin uuden kirkon, teki siitä hiippakuntakaupungin ja muutenkin korotti Bambergin varsin merkittävään asemaan kirkollisena keskuksena.
V Der Kaiser-luvussa keskitytään Heinrichin keisarikauteen, erityisesti siihen, miten paavi Bonifatius VIII vihki hänet keisariksi Roomassa. Heinrichin keisariutta esitellään lukuisten asiakirjojen, esineiden sekä käsikirjoitusten kautta.
VI Der Friedenskuss on lyhyt osio, jossa selvitetään paavi Benedictus VIII:n käyntiä Bambergissa pääsiäisenä 1020. Paavin käynnin tarkoituksena oli saada poliittista apua Heinrichiltä Benedictuksen taistossa vastustajiaan vastaan.
VII Unterwegs im Reich. Keskiaikainen hallitsija oli jatkuvasti tien päällä. Hän joutui matkustamaan paikasta toiseen voidakseen hallita koko valtakuntaansa. Tässä luvussa esitellään tähän aiheeseen liittyviä asiakirjoja ja muita kirjallisia mainintoja sekä kerrotaan Heinrichin ympärillä olleesta ja matkustaneesta joukosta – hallintoväestä, papistosta, sotilaista – ja näiden varusteista ja asumuksista. Artikkelissa perehdytään myös niihin eri kieliin, joita Heinrichin valtakunnan alueella puhuttiin.
VIII Erinnerungen-luvussa puhutaan Heinrich II:n muiston vaalimisesta hänen kuolemansa jälkeen, missä erityisesti hänen vaimonsa Kunigunden rooli oli merkittävä. Osiossa esitellään esimerkiksi Herinrich II:n sarkofagi sekä erilaisia asiakirjoja ja käsikirjoituksia, joissa hänen tekojaan ja mainettaan ylistetään. Maineen kohottaminen oli merkittävää Heinrichin pyhimykseksi julistamiselle.
IX Prachtvolle Bücher-luvussa perehdytään Heinrich II:n ajalla käytössä olleisiin vanhempiin niin sanottuihin karolinkisiin käsikirjoituksiin sekä keisarin hallitusaikana laadittuihin teoksiin. Suuri osa nykypäivään asti säilyneistä Heinrich II:n aikaisista teoksista sisältävä uskonnollisia tekstejä tai liittyvät muuten kirkon toimintaan.
X Bildung und Wissenschaft-luvussa käsitellään koulutusta ja tiedettä. Keskiajalla koulutuksen perustana olivat antiikista tutut seitsemän vapaata taidetta, joita opetettiin paikallistasolla, pääasiassa papeille tarkoitetuissa katedraalikouluissa. Myös Heinrich II panosti koulutukseen valtakaudellaan, koska hän tarvitsi koulutettuja henkilöitä avukseen. Luvussa esitellään erilaisia koulutukseen liittyviä käsikirjoituksia, joiden aihepiirit liittyvät niin historiaan, itse opetukseen, antiikin auktoreihin kuin eri tieteenaloihin (oikeustiede, lääketiede ja teologia).
XI Goldener Schmuck-osiossa kerrotaan Heinrich II:n ajalta peräisin olevista arvokkaista kirkollisista taide- ja käyttöesineistä.
XII Papstgewänder-luvussa esitellään alun perin Bambergin piispana olleen ja tuomiokirkkoon haudatun paavi Clemens II:n haudasta löydettyjä hänelle kuuluneita esineitä.
XIII Das heilige Kaiserpaar-luku esittelee keisariparia, joka on ainoa katolisen kirkon historiassa kanonisoitu aviopari. Paavi Eugenius III kanonisoi Heinrich II:n virallisesti 14.3.1146 ja paavi Innocentius II Kunigunden 29.3.1200. Artikkelissa esitellään keisariparin pyhimykseksi julistamiseen liittyviä asiakirjoja, pyhäinjäännöspatsaita ja -astioita, heidän pyhimyselämäkerroistaan (vita) kertovia käsikirjoituksia sekä muuta uskonnollista kirjallisuutta.
XIV Die Kaisermäntel-osiossa esitellään erilaisia messukasukoita ja muita kirkkotekstiilejä, joita keisaripari lahjoitti kirkkoihin. Heidän pyhimykseksi julistamisensa jälkeen nämä heidän lahjoittamansa esineet nousivat arvoonsa, sillä niistä tuli pyhäinjäännöksiä.
XV Der Bamberger Dom als Erinnerungsort-luku kertoo nimensä mukaisesti Bambergin tuomiokirkosta. Heinrich II:n rakennuttama tuomiokirkko paloi vuonna 1185 niin pahasti, että se piti korvata uudella kirkolla. Uusi kirkko rakennettiin uusien rakennussuuntausten mukaiseksi, joten sen pohjalta ei voi juuri sanoa mitään vanhasta tuomiokirkosta. Artikkelissa esitellään uudessa kirkossa olevia yksityiskohtia, jotka pääasiassa liittyvät hallitsijapariin. Pääosassa on tietysti keisariparin myöhäiskeskiaikainen hautamonumentti.

Vaikka kyseessä on näyttelyluettelo, eikä sen tarkoituksena ole tarjota uusia historiantulkintoja tai näkökulmia, on teoksen ote silti vahvasti tieteellinen. Hienosti kuvitettu ja monipuolinen teos antaa aiheesta kiinnostuneelle erittäin tarkan viitekehyksen keisari Heinrich II:n elämästä ja merkityksestä aikansa eurooppalaisena huippuhallitsijana. Sekä historiaa, arkeologiaa, taidehistoriaa että kielitiedettä hyväkseen käyttävä teos on hyvin käyttökelpoinen myös asiasta kiinnostuneille tutkijoille, sillä sen lopussa on saksalaiseen tapaan teoksen ilmestymishetkeen saakka päivitetty laaja ja perusteellinen lähde- ja kirjallisuusluettelo (s. 411-439), josta jokainen asiasta kiinnostunut voi etsiä itselleen hyödyllisiä teoksia.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *