Uutta saksankielisen runouden suomennosantologiaa on odotettu kauan. Viimeksi sellainen ilmestyi 1924, Uuno Kailaan julkaisemana. Kailas tutustutti Kaunis Saksa -teoksessa lukijat erityisesti ekspressionistiseen lyriikkaan, kun taas Rafael Koskimiehen toimittama Saksan kirjallisuuden kultainen kirja toi 1930 laajasti esille saksankielistä kirjallisuutta käännösnäyttein keskiajasta lähtien.

Puiden lohtu on rikas kokonaisuus. Stefan Moster on valinnut siihen 250 runoa yhteensä 53 runoilijalta, ja kääntäjinä on yli 30 nimekästä suomalaista runoilijaa. Heihin kuuluvat Tomi Kontio, Aila Meriluoto, Kai Nieminen, Lassi Nummi jne.

Teoksen käyttökelpoisuutta lisäävät alussa oleva asiantunteva johdatus sotienjälkeisen saksankielisen lyriikan virtauksiin ja tyylipyrkimyksiin sekä viimeinen osasto, jossa on tiiviisti esitetyt, mielenkiintoiset bio-bibliografiset tiedot. Tärkeä lisä on luettelo runoilijoista, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet valikoiman ulkopuolelle.

Kirja esittelee saksankielisen lyriikan kaanoniin kuuluvia kirjailijoita Bertolt Brechtistä ja Paul Celanista lähtien. Mukana on runsaasti kirjailijoita, joita Suomessa ovat tähän mennessä tunteneet vain asianharrastajat.

Toimitus- ja käännöstyö ovat pääpiirteissään onnistuneita ja luotettavia, vaikka tällaisissa kirjahankkeissa on aina etunsa ja haittansa. Nykyään Suomessa asuva Stefan Moster, joka on opiskellut Münchenin yliopistossa ja opettanut siellä Suomen kirjallisuutta, on etevä kirjallisuusmies. Hän on osunut oikeaan valitessaan suomentajiksi lyyrikkoja.

Suomennokset ovat tyylikkäitä ja hallittuja: ne eivät ole vain hyviä käännöksiä vaan myös hyviä runoja. Ihmetystä tosin herättää, että osa niistä on muokattu raakakäännösten pohjalta. Saksaa osaamattomat kääntäjät olisi toki voinut korvata kieltä hyvin hallitsevilla, esim. Harry Forsblomilla, Liisa Laukkarisella ja Teppo Kulmalalla. Mielellään olisi nähnyt painettuina myös alkutekstit, osataanhan Suomessa laajasti saksaa. Ainakin vielä tänään.

Jaksottelu on kronologinen, kirjailijan syntymävuoden mukainen. Lukija saa monipuolisen näkymän saksankielisen runouden kehitykseen 1946-2000. Käy havainnollisesti ilmi, miten tietoisia perinteestä Saksan nykylyyrikot ovat. He eivät ole niistä vain ylpeitä: suhde Saksan kirjallisuuteen, filosofiaan ja historiaan on usein ironinen.

Useat kirjailijat kritisoivat vallan käyttäjiä suoraan tai epäsuorasti. He korostavat historian luonnetta konstruoituna, ja lisäksi he purkavat sitä ja kirjoittavat osin uudelleen. Lyyrikot reagoivat kansallissosialismissa ja DDR:ssä tapahtuneeseen kaunokirjallisuuden kielen kaventumiseen.

Huomiota ansaitsee nykylyyrikoiden ryhmä, jonka ilmaisu on lakonista ja selkeää. Suomalaislukijaa kiinnostavat ehkä eniten juutalaiskirjailijat, joiden hieno, konkreettisista yksityiskohdista liikkeelle lähtevä runous rakentuu juutalaisen mystiikan varaan.

Katriina Kajannes