Simo Salminen pääsi julkisuuden henkilöksi jo 12-vuotiaana, kun hänen kuvansa oli Radiokuuntelija-lehden kannessa. Hän työskenteli tällöin kengänkiillottajana ja joutui sattumalta radion haastatteluun. Myöhemminkään hän ei ole kovin aktiivisesti pyrkinyt julkisuuteen, vaikka eteenpäin hän on aina yrittänyt. Onnelliset sattumat ja hyvät kaverit auttoivat häntä monissa vaiheissa.

Ennen nousuaan koko kansan tietoisuuteen 1960-luvulla Simo oli harrastanut uimahyppyjä ja menestynyt varsinkin pellehyppääjänä. Ammatiltaan hän oli kondiittorimestari ja sen alan työt jatkuivat useita vuosia vielä tv-uran rinnalla. Trampoliinitaiteilijana hän oli jo sitä ennen kiertänyt huvittamassa suomalaisia useiden vuosien ajan.

Simo Salminen tunnetaan ennen kaikkea yhteistyöstään Spede Pasasen kanssa. Hän oli Speden elokuvien ja tv-ohjelmien välttämätön toinen mies tai kolmas mies Speden ja Vesa-Matti Loirin rinnalla. Hän oli aina se, jolle kävi jotenkin köpelösti, hän kaatui, putosi tai sai kermakakun naamaansa. Simon imagoksi muodostui sympaattinen pikkukaveri, jollainen hän ilmeisesti on myös yksityishenkilönä. Simo Salminen on pitänyt yksityiselämänsä varsin onnistuneesti erossa julkisuudesta, vaikka sitäkin on ajoittain käsitelty tiedotusvälineissä sensaatiohakuisesti. Marjamäen kirjassa yksityiselämäkin tulee esiin mutta ei sensaatiohakuisesti.

Tuomas Marjamäen kirja on sujuvasti ja kiinnostavasti kirjoitettu elämäkerta, jossa käydään läpi Simo Salmisen elämänvaiheet asiallisella tavalla huumoriakaan unohtamatta. Siinä toistuvat useista aikaisemmista kirjoista ja muisteluohjelmista tutut asiat, mutta myös uutta muisteltavaa on tarjolla. Pääasiallisena lähteenä ovat olleet Simon ja hänen ystäviensä ja sukulaistensa haastattelut sekä erilaiset lehtikirjoitukset, jotka tosin painottuvat viimeisimpiin vuosikymmeniin.

Simo Salmisenkin elämässä toistuu monien viihdetaiteilijoiden elämänkaari. Suurta menestystä seuraa alamäki ja vaikeudet. Simo oli suosionsa huipulla 1960- ja 1970-luvuilla. Varsinainen lasku alkoi, kun säännöllinen tv-työ loppui 1991. Simon vaikeudet liittyivät ennen kaikkea talousasioihin. Jo 1960-luvulla hän oli epäonnistunut ravintolabisneksessä samoin kuin Spede Pasanen, joka tähän aikaan tuhlasi viihteellä saamansa tulot bisnekseen toisin kuin muut, jotka tuhlasivat viihteeseen bisneksellä hankitut varat, kuten Ere Kokkonen on todennut. Myöhemmin Spede osasi hoitaa talousasiat, mutta Simo joutui 1990-luvulla vaikeuksiin valuuttalainan vuoksi. Simon taloudellisiin vaikeuksiin liittyivät ongelmat yksityiselämässä ja terveyskin horjui samaan aikaan.

Vaikka Simo oli koko ajan Speden varjossa, hän loi myös omaa uraa erilaisilla foorumeilla. Hän oli 1950-luvulla opiskellut Ateneumin täydennyskoulutuksessa ja myöhemmin hän oli ammattitaitoinen lasitaiteilija. Suomea hän kiersi kesäteatterinäytelmiä esittämässä. Simolla riitti ideoita erilaisiin projekteihin.

Marjamäen kirja tuo Simo Salmisen erilaiset roolit esiin. Samalla se kertoo laajemminkin suomalaisen viihteen historiasta ja siihen keskeisesti vaikuttaneiden Spede Pasasen ja Ere Kokkosen osuudesta. Myös näiden henkilöiden kuva monipuolistuu Marjamäen kirjan ansiosta. Simosta annetaan hyvin positiivinen kuva, joka tässä tapauksessa lienee kohteensa mukainen.