Emutettu Suomi

Emumunaus ilmestyi jo alkusyksystä 2012, mutta sen suorasanaisella kirjoittajalla ei ole minkään valtakunnan vaikeuksia ennustaa, mitä tapahtuu loppuvuodesta. Ennustus toteutui, Suomen eduskunta hyväksyi 18.12.2012 EU:n talous- ja rahaliiton vakautta koskevan sopimuksen. Se tunnetaan kriitikkojen keskuudessa myös ”EU:n pakkopaitana” tai ”budjettikurisopimuksena”. Hallituspuolueet ja keskusta hyväksyivät talous- ja rahaliiton vakautta koskevan sopimuksen äänin 139–38. Perussuomalaiset äänestivät tyhjää.

Esko Seppäsen ja monen muunkin EU-kriittisen mielestä sopimus sitoo Suomen velkavastuuseen niidenkin maiden taloudesta, jotka ovat jo pahasti hunningolla. Se tarkoittaa myös rautaista budjettikuria, koska siirtää kansallisvaltioiden omaa budjettimääräysvaltaa EU-komissiolle. Eikä tässä kaikki: EU-rahaliitosta alkaa kehkeytyä kiihtyvällä vauhdilla finanssi- eli talousliitto. Seppänen vetää yhteen tämän kehityskulun hengästyttävällä vauhdilla, mutta suhteellisen selkokielisesti – ollakseen ex-meppi, peräti 13 vuoden ajan (1996-2009). Kapulakieli ei ole häneen tarttunut Brysselin käytävillä ja jo siitä pitää antaa monta pistettä.

Emumunauksen ensimmäisessä ja ainoassa alaviitteessä Seppänen kirjoittaa, että Hannu Taanila on ”… kätilöinyt ja hyväksynyt tämän kirjan ja antanut sille julkaisuluvan …”. Se on paljon sanottu, myös miesten keskinäissuhteista: onhan Taanila EU-kriittisenä verbaalikkona välistä jopa asteen Seppästä kovempi ja ainakin humoristisempi. Molemmilla on myös vankka toimittajatausta. Työhuoneetkin taisivat olla Yle:n Kesäkadun toimitalossa samalla käytävällä, joskus reilut 30 vuotta sitten.

Paljon on Suomessa muuttunut noista ajoista ja itäisen naapurin imperiumikin hajonnut, mutta Seppäsen-Taanilan EU-kriittinen linja ainakin on yhä betoniin valettu. Se on ja pysyy ja parivaljakko osaa myös irvimisen ja satiirin keinot saadakseen sanomansa esiin. Ja oikeastaan, EU-Suomi olisi teoreettis-älyllisessä katsannossa miltei konsensus-maa ellei näitä historia- ja kulttuuritietoisia kokeneita pioneerikriitikkoja olisi.

Joutsenlaulun aika

Jos Esko Seppästä on uskominen elämme EU:n joutsenlaulun aikaa. Yhteisestä rahaunionista ollaan siirtymässä talousunioniin – finanssiunionin kautta. Nyt on päästy jo siihen, että EU-valtioiden tulo- ja menoarviot päätetään viime kädessä Brysselissä. Näin pankki- ja pörssikriisit seuraavat toisiaan. Velkaa otetaan velalle ja virtuaalirahan voimin rakennetaan silti liittovaltiota. Tässä ei Suomen tulisi olla Seppäsen mielestä mukana. ”Kreikkalaisesta murhenäytelmästä” pitäisi jo oppia. Sanoma on lähellä Timo Soinin ja perussuomalaisten populismia, mutta on huomattava, että Seppänen hallitsee niin talousteoriat kuin EU:n talouspoliittiset kiemuratkin paljon Soinia paremmin.

Emumunauksessa Seppäsen kieli on välillä talouspoliittisen koukeroista ja on pakko pysähtyä miettimään mitä tuli luettua, mitä tällä tarkoitetaan. Asiat sanotaan varmuuden vuoksi pariin kolmeenkin kertaan, kuten hyvässä agitaatiotekstissä pitääkin. Silti Seppänen osaa iskeä tässä ehkä tavallistakin värikkäämmin. Kuunnelkaapa tätä:

”Ihmiskunta seisoo historian suurimman velkavuoren huipulla päälaellaan, jalat tukevasti ilmassa.” – ”Jos ei saada aikaan kapitalismia parempaa, tulkoon edes parempaa kapitalismia”.

Mitä? Tarkoittaako jälkimmäinen irvailu sitä, että Seppänen olisi menettänyt uskon muutokseen, kapitalismin jälkeiseen kehitykseen? Enpä usko, kyky kritiikkiin ja vaihtoehtoisten mallien perusteluun on ainakin tallella. Sitä paitsi, Esko Seppänen on rankoista elämänkokemuksistaan huolimatta säilyttänyt humoristisen otteen kirjoitustyöhön. Se tekee Emumunauksesta vietävän luettavan kirjan.