Turun Historiallisen Yhdistyksen julkaisema teos Turun historiaa kahdeksalta vuosisadalta on tarkoitettu yleisesitykseksi, joka kokoaa yhteen viimeaikaista tutkimustietoa Turun kaupungin vaiheista. Tuoreimmatkin Turun historian yleisesitykset kun ovat ennättäneet jo parinkymmenen vuoden ikään ja kaikessa laajuudessaan ne ovat palvelleet lähinnä historiantutkijoita. Tiiviin ja tuoreen kokonaisesityksen tarve on siis ollut ilmeinen ja teos tarjoaakin mittavan läpileikkauksen Turun historiasta aina 2000-luvulle saakka. Kirjoittaja on turkulainen kulttuurihistorioitsija, FL Hannu Laaksonen, joka on käsitellyt aikaisemmissa tutkimuksissaan erityisesti Turun kulttuurihistoriaa.

Teoksen jäsennys on tasapainoinen ja tekee oikeutta Turun historialle erityisesti Ruotsin itäisen valtakunnanpuoliskon merkittävimpänä kaupunkina keskiajalta aina 1800-luvun alkuun saakka. Kaupungin varhaisten vaiheiden kuvaus painottuu Lounais-Suomen merkittävään kirkolliseen rooliin, minkä jälkeen seurataan kaupungin historiaa kronologisesti, vuosisadoittain. Lisäksi 1800-luku on jaettu pääkaupunkiaikaan ja myöhempään jaksoon, ja 1900-luvulla toinen maailmansota katkaisee vuosisadan. Jäsennys ei ole ehkä mielekkäin historiantutkijan tai problemaattisempaa lähestymistapaa suosivan lukijan näkövinkkelistä, mutta yleisesityksessä se helpottaa tapahtumakulkujen hahmottamista. Turun historia kytketään läpi teoksen laajempaan valtakunnalliseen kehitykseen ja lukujen alussa on tiivistettynä yhdelle sivulle kyseisen vuosisadan tapahtumahistoria pähkinänkuoressa. Tämä ratkaisu toimii hyvin ja yleiskehityksen kertaaminen orientoi mainiosti lukijaa syventymään Turun tapahtumiin. Hiukan kuitenkin ihmetyttää, miksei myös taloudellisesti, poliittisesti ja yhteiskunnallisesti tärkeä 1800-luvun jälkipuolisko ole saanut yhtä laajaa yleisesittelyä kuin muut periodit?

Yleislinjoiltaan historiallinen kuvaus on teoksessa mielenkiintoista ja keskeiset historialliset faktat nostetaan esiin, mutta detaljit ontuvat paikoin. Esimerkiksi sivulla 16 kerrotaan, että ”Vuonna 1350 kuningas Maunu Ladonlukon kaupunkilaki kielsi kaikkia muita suomalaisia kaupunkeja paitsi Turkua harjoittamasta kauppaa muualla kuin Tukholmassa.” Todellisuudessa Maunu Ladonlukko hallitsi valtakuntaa jo edellisellä vuosisadalla, ja Maunu Eerikinpojan kaupunginlaki on yleensä ajoitettu varovaisesti ”noin vuoteen 1350”. Itse asiasisältö on kuitenkin oikein. Paikoin tekstin tiiviys aiheuttaa ongelmia ja esimerkiksi majamieslaitoksen paheksuttavuus (s. 55) ei varmastikaan aukea asiaa tuntemattomalle lukijalle. Samalla sivulla on myös unohtunut Viipurin merkitys tervakaupassa. Vaikka kieli on pääsääntöisesti sujuvaa, on joitakin puutteellisia lauseita jäänyt tekstiin, kuten sivulla 52: ”[– –] joten nykyinen sisustus on paljolti 1600-luvun ja palon jälkeisen ajan 1800-luvun jäljiltä”. Tekstin koostaminen muiden tekstien pohjalta ja kahdeksansadan vuoden mahduttaminen noin 180 sivuun ei tietenkään voi olla vaikuttamatta: kaikkea ei tilan rajallisuuden vuoksi voi selittää – vaikka joitakin seikkoja olisi kenties ollut syytä valaista enemmänkin.

Teos on suunnattu pikemmin turkulaiselle, kaupunkinsa historiasta kiinnostuneelle yleisölle kuin historiantutkijoille. Vaikka teos kokoaakin yksiin kansiin tutkimustiedon, on uusimman tutkimuksen osuus kuitenkin melko marginaalinen. ”Turun historiaa kahdeksalta vuosisadalta” onkin pikemmin mielenkiintoista ja paikoin hiukan villistikin polveilevaa tarinointia kuin tuhti tietopaketti. Viitteitä ei ole käytetty, vaikka teoksen loppuun on koottu kirjallisuusluettelo. Kirjallisuus painottuu lähes yksinomaan Turun historiaan – mikä tietysti on teoksen kohdeyleisöä ja teemaa ajatellen ymmärrettävää – mutta ottamalla mukaan kirjallisuutta hiukan laajemmalla seulalla (esimerkiksi Suomen kaupunkilaitoksen historia tai muualla Suomessa tehty, Turun historiaa käsittelevä tutkimuskirjallisuus) käsillä oleva teos olisi saanut sekä lisää painoarvoa että mahdollisuuden vertailla Turkua osana valtakunnallista kaupunkiverkostoa. Paikoin toki tällaisiakin huomioita esitetään, mutta keskeisen merkityksensä vuoksi Turku olisi ansainnut enemmänkin laajempiin yhteyksiin linkittyvää tietoa.

Turun historiaa kahdeksalta vuosisadalta on kaunis selailtava: upeasti kuvitettu ja lukijaystävällisen väljäksi ulkoasultaan toimitettu kirja. Teoksen kuvitus on pääsääntöisesti runsasta ja tekstiä tukevaa, mutta lukujen modernit aloituskuvat tuovat mieleen pikemmin matkailumainoksen kuin historiateoksen. 1500-lukua kuvittaa Turun linna ja linnan edustan kukkaloisto, 1600-lukua taas mystinen kiviröykkiö ja taustalla häämöttävä moderni rakennus. Tarkemmin tutkimalla kuvan kyltistä selviää, että kuvassa on (ilmeisesti) viimeinen jäänne Turun ympärille 1600-luvun alkupuolella rakennetusta tulliaidasta, staketista, jonka pikkutulliasetus toi uutuutena kaupunkikuvaan. Tekstillä varustettuna kuva olisi ollut mahdollista liittää tekstiin ja antaa lisäinformaatiota tästä monin tavoin kaupunkilaisten arkeen 1600-luvulla vaikuttaneesta uudesta tullimaksusta, jota porteilla kannettiin kaikesta toreille ja markkinoille tuotavasta kulutustavarasta, kuten ruuasta ja käsityötuotteista. Turussakaan uusiin taloudellisiin rasituksiin ei suhtauduttu kovin suopeasti, vaikka tähän ei tekstissä sen kummemmin puututa. Muutenkin kuva Turusta jää melko silotelluksi ja ristiriidattomaksi, vaikka esimerkiksi hallinnollisesti sekä oikeudenhoidollisesti merkittävän 1600-luvun oikeudenkäyttöä ja erityisesti rikoksia käsitellään omassa lyhyessä luvussaan. Raadin hallinnollisesta roolista ei kuitenkaan puhuta, tai edes mainita raastuvanoikeuden alaista alioikeutta, eli kämnerinoikeutta. Raastuvanoikeudesta käytetään oudolta kalskahtavaa nimitystä ”maistraatinoikeus” (sivulta 62 eteenpäin). Yleisemminkin poliittinen ja hallinnollinen historia jää aikalailla sivuun jopa tässä suhteessa merkittävän 1700-luvun osalta, ja vasta 1800-luvun jälkipuoliskolla turkulaiset alkavat esiintyä myös poliittisesti aktiivisina toimijoina.

Ainoa puute teoksen kuvituksessa on nykyistä Turkua edes keskustan alueelta kuvaavan kartan puuttuminen, sillä kirjassa viitataan toistuvasti rakennusten yhteydessä myös tämänhetkisiin katuihin. Asemakaavakarttoja on kyllä mukana useampiakin. Lisäksi teoksessa esiintyy mystisiä paikanmääreitä, kuten ”pieni puoli”, ”iso puoli” ja ”Multavierun puoli”, jotka eivät Turkua tuntemattomalle lukijalle aukea.

Turun historiaa kahdeksalta vuosisadalta teoksen vahvuus on, kirjoittajansa erityisosaamisen mukaan, juuri kulttuurihistoriassa, jota onkin tekstissä painotettu voimakkaasti. Lukijan kannalta kiinnostusta herättää myös yksilöiden nostaminen esiin historiallisesta kehityksestä. Mielenkiintoisesti, sujuvasti ja leppoisasti Turun menneisyydestä tarinoivaan teokseen onkin nautittavaa uppoutua esimerkiksi juuri näin joulunpyhien aikaan.