Eskola, Katarina & Laaksonen, Pekka (toim.): Rakkaudesta taiteeseen. Kokijoiden ja tekijöiden kertomuksia. SKS: Helsinki 1998. 354 s.

Kiinnostus elämänkertojen kirjoittamiseen ja niiden tutkimiseen jatkuu ’Elämysten jäljillä’ ja ’Rakkaudesta taiteeseen’ kirjaparissa. Edellinen on kuuden tutkijan kirjoittama antologia taide-elämänkerroista ja jälkimmäinen esittelee antologian perustana olleen kirjoituskilpailun satoa taiteen kokijoiden ja tekijöiden itsensä kertomina. 1995 järjestetyssä kirjoituskilpailussa pyydettiin kirjoittamaan taiteen kokijan tai tekijän elämänkerta. Kilpailun järjesti Jyväskylän yliopiston nykykulttuurin tutkimusyksikkö yhdessä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kananrunousarkiston kanssa. Taide-elämänkertaansa kirjoittivat 700 niin nuorta kuin vanhaa, mutta aktiiveja olivat ennen kaikkea naiset. 81 % kilpailukutsuun vastanneista oli naisia. Prosenttiluku on selkeästi suurempi kuin muissa lähivuosina järjestetyissä elämänkerta-kirjoituskilpailuissa.

’Elämysten jäljillä’ -teos on osa koko projektin toteutumista kuin myös ’Rakkaudesta taiteeseen’. Erikoista on kuitenkin se, että ’Ej’ on samalla yksityiskohtainen kuvaus koko projektista eikä niinkään tiiviisti pakattu tutkimus. Satunnaiselle lukijalle yksityiskohtainen kuvaus esimerkiksi siitä, mihin lehtiin kilpailukutsuja lähetettiin lienee turhaa. Toisaalta, vastaavia kirjoituskilpailuja järjestäville teos on ehdoton opaskirja. Kokonaisuudessaan ’Ej’ on yhtä lailla antologia tutkimuksen teosta kuin itse tutkimus. Erityisesti Katarina Eskola käy artikkelissaan läpi hyvin yksityiskohtaisesti koko tutkimusprosessin päiväkirjamerkintöjen ja lomamatkakuvausten kautta. Lopulta itse tutkimus katoaa osittain – tietoisesti (?) – työprosessin kuvaamisen pyörteisiin. Ratkaisu on omaperäinen ja ongelmallinen, mutta artikkeli on erittäin rohkaisevaa luettavaa kaikille niille tutkijoille, jotka samankaltaisten aineistojen parissa työskentelevät.

Tutkijat ovat vakavasti pohtineet myös omaa suhdettaan itse tutkimuskohteeseen. Teoksessa peräänkuulutetaan empaattista lukutapaa, toistetaan ajatusta tutkijasta elämänkerran uudelleenkirjoittajana ja ehdotetaan dialogista suhdetta tutkijan ja kohteen välille. Tässä suhteessa antologia ei tarjoa paljoakaan uutta.

Erityistä kiinnostusta nostattivat eri tutkijoiden valinnat aineiston suhteen. Tuija Saresma käsittelee naisten suhdetta teatteriin, elokuviin ja lausuntataiteeseen. Lähilukujen valinnat Saresma tekee enemmän henkilökohtaisten intressien mukaan. Artikkeli on pääosin dialogissa tapahtuvaa uudelleenkirjoittamista feministisestä näkökulmasta. Mielestäni näkökulma johtaa toisinaan harhaan. Esimerkiksi kun isä ei suostunut tyttärensä (synt. 1931) haaveisiin teatterikoulusta, kyse ei ole ensisijaisesti sukupuoleen kohdistuvasta vallankäytöstä. Mitä ilmeisimmin tuon ajan isä olisi halunnut lapsensa etsivän "kunnon työtä" sukupuolesta riippumatta.

Helena Huttusen kilpailukirjoitusta elokuvasta Saresma tulkitsee itsessään elokuvallisena tekstinä. Tämä on hieno oivallus, joka vakuutti minut lukiessani itse Huttusen kirjoituksen. Samoin oli opettavaista lukea Eskolan tulkintaa saman sukupolven Hilkka Ravilosta esimerkkinä tutkijan position vaikutuksesta. Nuorempana lukijana lähestyin Ravilon kirjoitusta hyvin eri suunnasta kuin Eskola. Tällaisen tulkintojen arvioinnin mahdollistaa ’Rakkaudesta taiteeseen’, johon on painettu useimmat tutkijoiden käsittelemät taide-elämänkerrat.

Maaria Linko kirjoittaa käsitöistä ja kuvataiteesta. Käsittelytavan perustana ovat lukiessa esiin nousseet teemat, joita kuitenkin käsitellään osana kokonaista kertomusta. Riitta Hanifi kirjoittaa keskenään erilaisista, mutta tyypillisistä musiikin tekijöistä ja kokijoista. Erkki Vainikkala keskittyy vain yhteen kertomukseen, jota tarkastellaan suhteessa artikkelin alkuosassa esitettyihin teoreettisiin näkemyksiin kerronnasta. Vainikkalan osuus poikkeaa antologian yleisilmeestä sikäli, että hän ei pohdi paljoakaan tekstin suhdetta yhteiskunnalliseen tilanteeseen. Kimmo Jokinen etsii musiikista kirjoittavien kollektiivisia kokemuksia ja tekstien yhteyttä yleisempään kulttuurikontekstiin.

Vaikka ’Elämysten jäljillä’ onkin monimuotoinen artikkelikokoelma, kaikkein keskeisimmiksi tulkintakonteksteiksi nousevat sekä Anthony Giddensin ajatukset refleksiivisestä modernista ja erityisesti yksittäisten ihmisten "uusista aloituksista" ihmisten löytäessä merkityksiä elämälleen taiteen parista että Michel Maffesolin näkemykset taiteen kuluttamiseen kuuluvasta löyhästä yhteisöllisyydestä. Siten antologia liikkuu sujuvasti elämänkertojen uudelleenkirjoittamisen ja kulttuurisosiologisten teorioiden välillä.

Sekä ’Elämysten jäljillä’ että ’Rakkaudesta taiteeseen’ osoittavat eri taidemuotojen ilmeisen tärkeyden niin yksittäisille ihmisille lisäämällä toimintakykyisyyttä ja luomalla sisältöä elämään kuin olemalla löyhien yhteisöjen löyhiä keskuksia. Johtopäätös ei liene yllätys, jos ylipäätään pyydetään kirjoittamaan taide-elämyksistä. Taide lienee edelleen jonkinasteinen taikasana – erottautumiskeino alempiarvoisesta riippumatta siitä, mikä on sanan kulloinenkin sisältö. Siksi voidaankin kysyä lisääkö tämän projektin lähtöasetelma kulttuurin arvottamisen eroja korostamalla taiteen merkitystä vai osoittaako asetelma sen, että taidetta ovat käsityötkin? Kiinnostavaa tässä suhteessa olisikin tarkastella kilpailusta hylättyjä kirjoituksia, jotka käsittelivät mm. seksiä, sotakokemuksia ja uskonnollista herätystä. Jos seuraavan kirjoituskilpailun aiheena olisikin ’rakkaudesta ei-taiteeseen’, mistä ihmiset kirjoittaisivat? Kirjoituksen kohteista riippumatta saattaisi johtopäätös olla täysin sama: ei-taide lisää toimintakykyisyyttä ja sen kautta luodaan merkityksiä elämälle.

Joka tapauksessa teokset ovat kiinnostavaa ja varmasti tarpeellista luettavaa nimenomaan kirjaparina. Yksittäisinä kirjoina niistä puuttuu puolet, mikäli lukija on kiinnostunut taiteesta elämänkerroissa. Jos taas elämänkertojen tutkimuksen teoria ja käytäntö kiinnostavat, saattaa ’Elämysten jäljillä’ käydä yksinäänkin omaperäisestä oppikirjasta, jossa ei opasteta miten tutkitaan vaan se, miten tutkimus tässä konkreettisessa tapauksessa eteni.