"Aukeavat ovet – kulttuurien moninaisuus Suomen elinkeinoelämässä" on Marja-Liisa Truxin toimittama artikkelikokoelma nimensä mukaisesta aiheesta. Kirjassa on kuusi keskeistä lukua, yhteenveto ja lopuksi lyhyt artikkeli ulkomaalaistilastojen tulkinnasta. Opuksen kirjoittamiseen on osallistunut yhteensä 11 kirjoittajaa kauppa-, yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden alalta.

Ulkoisesti jämerän kokoinen opus on väljästi taitettu, joten 350 sivun kahlaaminen ei ole lainkaan niin työlästä kuin kuvitella saattaa. Taulukkoja on käytelty varsin havainnollisesti ja ne palvelevat tarkoitustaan. WSOY:n julkaisema kirja kuuluu Sitran julkaisusarjaan.

Kirjassa liikutaan Suomessa vähemmän kartoitetulla työelämän ja -voiman kansainvälistymisen ja monikulttuuristumisen alueella, ja siten se luo arvokasta taustakirjallisuutta hyvin ajankohtaiselle aiheelle. Yksittäiset luvut käsittelevät seuraavia aiheita: muuttoliike ja kulttuurien globalisaatio, suomalaisyritysten kansainvälistyminen, historiallinen katsaus ulkomaalaisiin vaikutteisiin Suomen yrityselämässä, väestötieteellinen katsaus maahanmuuton tulevaisuuteen työvoiman tarpeen näkökulmasta, maahanmuuttajien yritystoiminta 1990-luvulla ja katsaus suomalaisiin monikulttuurisiin työyhteisöihin.

Teos jäsentyy kahden keskeisen teeman ympärille, joista seuraavaksi lyhyt tiivistelmä. Ensinnäkin suomalaisen elinkeinoelämän globalisoitumista tarkastellaan historiallisena ilmiönä, jota peilataan globalisaation kahden keskeisen ajanjakson kautta. "Globalisaation kulta-ajaksi" kutsuttuna aikana 1800- ja 1900-luvun taiteessa myös suomalainen elinkeinoelämä koki voimakkaan murroskauden, jonka seurauksena syntyi teollistumisen pohja, paljolti ulkomaisen tietotaidon tukemana. Jatkumon tälle ajalle tarjoaa 1980-luvulla kiihtynyt kansainvälisen talouden liberalisoituminen, yritysten monikansallistuminen, rajojen avautuminen, jne. Näkökulma tuo selvästi esille kansainvälisten vaikutteiden valtaisan merkityksen suomalaisen yhteiskunnan ja elinkeinoelämän syntyyn ja luo siten perspektiiviä nykypäivän oloihin.

Toiseksi luodaan mielenkiintoinen vertailupari tarkastelemalla samanaikaisesti suomalaisen työvoiman ulkomaille suuntautuvaa muuttoa ja Suomen kohdistuvaa maahanmuuttoa. Suomalaisten ulkomaankokemuksia ollaan perinteisesti tarkasteltu hyvinkin myönteisessä valossa, kansainvälistymisen ollessa taikasana. Vastapoolina olevaa maahanmuuttoa ja siihen liittyvää etnistä moninaisuutta on tulkittu enemmän ongelmalähtöisesti ja valtaosin sosiaalipoliittisesta näkökulmasta. Tämä on luonut vaikutelmaa maahanmuutosta ongelmana, jota korosti 1990-luvun alun lama. Toisaalta maahanmuutto ei myöskään ole ollut työvoimapoliittisesti motivoitua kuin tiettyjen yksittäisten ryhmien osalta.

Artikkelit luotaavat näitä kahta keskeistä teemaa monipuolisesti eri näkökulmista. Mielestäni keskeiseksi havainnoksi nousi epäsuhta kansainvälisyyden arvostamisen ja kotimaisen ongelmakeskeisen monikulttuurisuuden välillä, joka ilmenee myös tutkimuksen tasolla. Näkökulma toisaalta suhteellistaa maahanmuuton maastamuuttoon ja toisaalta tarjoaa pohtimisen aihetta suomalaisen kulttuurin itseymmärrykseen, jonka tietty sisäänpäinkääntyneisyys voi luoda ongelmia myös tulevaisuudessa.

Kirjassa on myös poliittisesti kantaaottava ulottuvuus, jossa pohditaan kuinka Suomi tulee tulevaisuudessa selviytymään suurten ikäluokkien eläköitymisestä. Tämän asian miettimiseen kirja antaakin hyviä lähtökohtia ja pitkälle hahmotettuja skenaarioita. Lienee fakta että Suomessa joudutaan lisäämään merkittävästä mahdollisuuksia maahanmuuttoon työvoiman turvaamiseksi seuraavan vuosikymmen aikana. Kirjoittajat peräänkuuluttavat tähän harkintaa ja tietoista politiikkaa, jotta muutoksen liittyvien etujen lisäksi voitaisiin pohtia siihen liittyviä riskejä jo ennakkoon. Erääksi suurimmista peikoista maalataan yhteiskunnan mahdollista polarisoitumista hyvin ja heikosti toimeentuleviin. Tässä suhteessa kirjoittajien huoli lienee aiheellinen.

Teoksen lopussa oleva Annika Forsanderin tilastollinen katsaus maahanmuuttajiin Suomessa on erinomainen bonusluettava kaikille, jotka ihmettelevät miten erilaisia ulkomaalaistilastoja kannattaa lukea.

Kokonaisuutena "Aukeavat ovet" on erittäin tervetullut lisä kotimaiseen monikulttuurisuutta käsittelevään kirjallisuuteen. Heikkoa lenkkiä siitä on vaikea löytää, vaan kirja on eheä kokonaisuus, joka avaa myös tuoreen – tai ainakin harvemmin ajatellun – näkökulman muuttuvaan yhteiskuntaamme. Marja-Liisa Truxin sanoin (s. 318) "Usein tunnutaan ajattelevan, että suomalaiset ovat tervetulleita maailmaan, mutta maailma ei Suomeen. Ikään kuin Suomi olisi salainen kerhohuoneisto, johon vain kerhon jäsenillä on ovikoodi."

"Aukeavat ovet" sopii hyvin kaikille monikulttuuristuvasta Suomesta kiinnostuneille tieteenalasta riippumatta, sillä pidetäänhän juuri työelämään pääsemistä keskeisenä integraatiokanavana suomalaiseen yhteiskuntaan.