Kirjoittaja aloittaa kirjansa ikään kuin häpeillen kysyen: ”Miksi jälleen yksi kirja pukumuodista? Muodin symboliikan ja merkkikielen tulkinta on tänään erityisen suosittua”.
Mutta näissä monissa muissa kirjoissa itse muotia ei ole esitelty kovin paljon. Siksi Kopiston ei tarvitse yhtään hävetä. Hänen kirjassaan ovat pääosassa runsaasti kuvitettuina itse pukimet ja asusteet. Tällaisia kirjoja ja näin laajan aikavälin kattaen ei ole ilmestynyt liikaa.

Kopiston luvut on jäsennelty vuosikymmenten mukaan. Tällaista kronologista ratkaisua pidetään joskus hieman tylsänä, mutta muuta ratkaisua tässä yhteydessä on vaikea kuvitella. Päähuomion kohteena on suomalainen muoti, jonka kehittymistä seurataan kansainvälisen muodin ja myös yhteiskunnallisten tapahtumien taustaa vasten. Lisäksi erityisen maininnan arvoisina piirteinä ovat mm. katsaukset muodin tekijänoikeuksiin, tekstiiliteollisuuteen ja muotitaiteilijoiden koulutukseen Suomessa. Kopisto rajaa työnsä vain naisten muotiin. Tätäkin ratkaisua voidaan puoltaa, joskin mielenkiintoinen kysymys naisten ja miesten muodin vuorovaikutuksesta jää näin vain joidenkin tekstikommenttien varaan.

Teoksen runsas kuva-aineisto perustuu suurelta osin Suomen kansallismuseon kokoelmiin. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että hyvin monet kuvissa olevista puvuista ovat päättömien ja kädettömien mallinukkien päällä. Ja paljon on myös pelkkiä piirroksia. Tämä on valitettavaa sellaisen lukijan kannalta, joka ei ole niinkään kiinnostunut pukujen yksityiskohdista vaan muodista juhlallisissa tai arkipäiväisissä yhteyksissään. Jonkin puvun tai asusteen tyylikkyyshän on lopulta kantajastaan kiinni. Toki tällaisiakin kuvia on melko runsaasti, ja voi vain todeta, että esimerkiksi Ester Toivosessa tai Nora Mäkisessä on nykysilmällekin ajatonta tyylikkyyttä.

Itse pidin mielenkiintoisimpana toisen maailmansodan aikaisen muodin esittelyä. Pulaa oli luonnollisesti kaikesta, mutta muodin estetiikka ja mielikuvitus ei kadonnut. Luotiin niistä materiaaleista, mitä käytettävissä oli, ja tulos ei ollut aina suinkaan kehno. Sellaiset uimapukuiset tytöt, jotka kuvassa (s. 67) vuodelta 1943 ottavat aurinkoa, voisivat olla peräisin miltä tahansa vauraammalta vuosikymmeneltä.

Kirjan parhaita puolia on herkullisten yksityiskohtien rikkaus. Opin, että olen käyttänyt erityylisistä vaatteista suorastaan vääriä nimityksiä – niin kuin varmaan moni muukin. Sitä paitsi harva meistä tietää nimitysten alkuperää. Mistä tulee ”trenssi” tai mistä ”berberi”? Siihenkin kysymykseen löytyy Kopiston kirjasta vastaus.

Jotkut asiat jäävät hieman epäselviksi. Esimerkiksi toisen maailmansodan jälkeen muodin vallankumousta edusti muotitaiteilija Christian Diorin ”new look”. Tämä tyyli on jäänyt minulle aina hieman hämäräksi. Kopisto kyllä selostaa tekstissä, mitä ”new look” oli, mutta kuvamateriaali on tässä kohden niin niukkaa, että selkeää käsitystä on vieläkin vaikea muodostaa. En kuitenkaan tiedä, missä määrin tämä, kuten jo edellä mainittu piirrosten käyttö, johtuu kuvamateriaalin hankinnan vaikeuksista.

Kirjassa viitataan jossain kohdin siihen, että varsinainen huippumuoti ei ole ollut kuin joidenkin harvojen ulottuvilla. Olisi ollut mielenkiintoista, jos Kopisto olisi voinut kaivaa esiin lukuja. Kuinka moni osti, kuinka moni vieraili salongeissa ja näytöksissä, kuinka paljon maksoi, kuinka monta työllisti jne. Tämäkin olisi ollut työläs tehtävä, mutta jotain varmasti olisi voinut saada esille.

Kirjassa pisti silmään yksi huvittava virhe. 1960-luvun puolivälissä kansainvälistä mainettakin saavuttaneen suomalaisen menestysiskelmän ja siihen liittyvän tanssin – letkajenkan – säveltäjäksi mainitaan Rauno Aaltonen. Kyllä Aaltonenkin vei Suomea tuohon aikaan maailmalle, mutta vähän eri asiassa kuin musiikissa. Aaltonen oli ensimmäisiä kansainvälisiä ralliajajiamme ja voitti mm. Monte Carlon rallin vuonna 1967. Letkajenkan sen sijaan sävelsi Rauno Lehtinen.

Varsin usein muotia tarkastelu viime aikoina naisruumiin anoreksiadiskurssin kautta. Tässä kirjassa siihen ei kiinnitetä huomiota, vaan annetaan hyvin taitetun kirjan upeiden värikuvien puhua monen naisen ja tytön sekä myös monen miehen ja pojan unelmista. Kopiston kirja on perusteos, josta on hyvä jatkaa.