Näyttelyjulkaisu Luontoa ja luonnotonta – (Un)naturally. Miestaidetta uusin silmin liittyy tiiviisti keväällä 2009 Kiasmassa avattuun Luontoa ja luonnotonta -taidenäyttelyyn, jonka kuraattoreina käsillä olevan teoksen kirjoittajat, FM Marja-Terttu Kivirinta ja FT Leena-Maija Rossi, toimivat. Julkaisun johdantona on näyttelyä koskevat Kiasman johtajan Berndt Arellin alkusanat ja Rossin artikkeli näyttely(julkaisu)n tematiikasta. Varsinainen käsittelyosa koostuu niin Rossin kuin Kivirinnan kirjoittamasta kahdeksasta luvusta eli näyttelyyn valittujen miestaiteilijoiden esittelyistä englanninkielisine tiivistelmineen.

Leena-Maija Rossi pohjustaa näyttelyn tematiikkaa hahmottelemalla yleiskuvaa erilaisista mieskäsityksistä eri vaiheineen. Hän valottaa myös käynnissä olevaa keskustelua maskuliinisuuskäsitteestä miestutkimuksen ja feministisen tutkimuksen piirissä. Kuten Rossi huomauttaa, eri aikoina muotoutuneet mieskäsitykset variaatioineen elävät yhä rinnatusten. Ensimmäisessä vaiheessa mies näyttäytyi itsestään selvänä ihmisyyden mittana ja normina. Toinen vaihe perustui miehen ja naisen välisen sukupuolieron keskeisyyteen ja sen selitysvoimaan. Kolmannessa ja samalla nykytilannetta erityisesti sukupuolta problematisoivan tutkimuksen piirissä kuvaavassa vaiheessa sukupuolten välistä vastakkainasettelua on purettu. Samalla on herkistytty havaitsemaan hienovaraisemmin niin sukupuolten välisiä samankaltaisuuksia kuin sukupuolten sisäisiä erojakin. Juuri näihin ideoihin ja keskusteluihin kytkeytyvät myös näyttely(julkaisuu)n valittujen taiteilijoiden käsittelemät teemat. Rossi toteaa näyttelyn perustelevan itsensä mieheyttä ja mieskäsityksiä purkavana kokonaisuutena. Pyrkimyksenä on siis tehdä näkyväksi tapoja, joilla taiteen kentällä on tartuttu maskuliinisuuden ja miesten tiiviin kytköksen avaamiseksi ja toisin jäsentämiseksi.

Normatiivista miesihannetta ja -mallia kyseenalaistavia toisintekijöitä edustaa joukko (etelä)suomalaisella taiteen kentällä vaikuttavia nimekkäitä miestaiteilijoita, kuten Jan-Erik Andersson, Jouni Kujansuu tai Wiggo Wallensköld. Näyttelyjulkaisun valossa valtavirtaista miespuhetta vastakarvaan asettuminen merkitsee muun muassa miesten ruumiillisuuteen ja seksuaalisuuteen liittyvien oletusten, odotusten ja stereotypioiden purkamista. Lisäksi naisellisina pidetyt käsityöt ja arjen kuvasto näyttäytyvät varsin keskeisinä. Sen sijaan isyyteen liittyvät kysymykset eivät näytä kaivanneen uudelleentyöstämistä.

Näyttelyjulkaisu antaa hyvän yleiskuvan kunkin taiteilijan käsittelemistä aiheista ja toimintatavoista. Kiitoksen arvoista julkaisussa on esittelyjen rinnakkaisteksteiksi asetetut kunkin taiteilijan omat tiivismuotoiset kuvaukset itsestään ja toiminnastaan. Näin kirjoittajien asiantunteviin ja omakohtaisuutta kaihtamattomiin tulkintoihin perustuvat ”taiteilijakuvat” saavat perusteltua lisävaloa tekijöiden itsensä suunnalta lisäten osaltaan julkaisun moniäänisyyttä. Hieman lisätietoa olisin sen sijaan kaivannut siitä, kuinka kuraattorit ovat päätyneet juuri näihin taiteilijoihin monien muiden mieheyttä, maskuliinisuutta, ruumiillisuutta ja sukupuolta käsittelevien taiteilijoiden joukosta. Myös lyhyt maininta varhaisemmista aihepiirin parissa operoineista taiteilijoista herättelisi lukijaa sijoittamaan valitut taiteilijat laajempaan ajalliseen perspektiiviinsä.

Näyttelyjulkaisua voi mainiosti lukea tutustumatta varsinaiseen näyttelyyn, vaikka sen antia varmasti syventäisikin omakohtainen perehtyminen teoskokonaisuuteen. Rossin artikkeli on oiva johdanto niin sukupuolen ja erityisesti maskuliinisuuden eri ulottuvuuksien pariin kuin niihin liittyvien kuvastojen ja puhetapojen esittelyyn nykymediassa. Taiteilijaesittelyt puolestaan houkuttelevat seuraamaan taiteilijoiden tuotannon jatkoa tarkemmin. Lisäksi ne kannustavat pohtimaan sukupuolen toisintekemisen ulottuvuuksia ja merkitystä laajemminkin kuin taiteen kentän sisäisenä kysymyksenä. Kaiken kaikkiaan Luontoa ja luonnotonta – (Un)naturally perustelee hyvin miesten itsensä tuottaman yksipuolista mieskuvaa purkavan taiteen merkityksen.