Antiikin roomalaisia tragedioita on säilynyt kovin vähän, lähinnä vain filosofina tunnetun Senecan kahdeksan mytologisaiheista näytelmää. Senecan kirjoittamana on pidetty myös keisari Neron aikaan sijoittuvaa Octaviaa, joka antiikin luokitteluissa oli ns. fabula praetexta, roomalaisaiheinen näytelmä. Maija-Leena Kallelan ja Antti T. Oikarisen aikaisemmin suomentamien Senecan Medeian, Thyesteen, Faidran ja Oidipuksen rinnalla Octavia on mielenkiintoinen lisä suomeksi ilmestyneiden […]

Lue lisää

Yleensä kirjallisuushistoriassa kaksi vuosikymmentä riittää mullistamaan historiankirjoituksen näkökulmat. Rikoskirjallisuus on kuitenkin niin läpensä konservatiivista, että mitään todella tuoretta ei näytä ilmaantuneen uusien kirjoittajien lisäksi. Rikoksetkin palautuvat aina siihen perimmäiseen kysymykseen, jota pidetään dekkaritarinoiden synonyyminä: ”whodunit”. Dekkari- eli salapoliisitarina edustaa rikoskirjallisuuden kovaa ydintä. Dekkarivariaatioiden ulkopuolelle jää vain ns. poliisiromaani. Kun dekkareiden pääpaino on rikoksen tutkimuksessa ja […]

Lue lisää

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran historian kirjoittamisen aloitti professori Irma Sulkunen. Vuonna 2004 ilmestynyt teos käsitteli seuran kuuttakymmentä ensimmäistä toimintavuotta, kuten jo sen nimi Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1831–1892 kertoo. Viime vuonna SKS:n historia kasvoi kolmiosaiseksi, ja kahden jälkimmäisen osan kirjoittaja on dosentti Kai Häggman. Hänen kynänjälkensä on tuttua muista kustannusalaa käsittelevistä historiateoksista. WSOY:n historian kaksi osaa (Piispankadulta […]

Lue lisää

Harold Bloom: Lukemisen ylistys Suom. Kalevi Nyytäjä Pentti Linkola on kyseenalaistanut eräässä teoksessaan, mihin tarvitsemme uutta kaunokirjallisuutta, kun meillä on jo ylittämättömät klassikkomme, joiden pariin voimme palata. Mihin tarvitaan kymmentä dickensiä tai dostojevskia? Amerikkalainen kirjallisuudenprofessori Harold Bloom olisi varmaankin samaa mieltä Linkolan kanssa, että klassikoita on jo riittämiin. Lukijoilta puuttuu vain taitoa ymmärtää klassikoiden suuruus […]

Lue lisää

On totta, kuten Tuija Vertainen toteaa Ranskan kirjallisuuden historiaa esipuheessa, että ”meiltä on puuttunut yleiskatsaus ranskalaiseen suuren vallankumouksen (1789) jälkeiseen kirjallisuuteen” (s. 10). On totta, että Ranskan kirjallisuuden vaiheista kiinnostunut suomalainen lukija on joutunut tyytymään osin vanhentuneihin esityksiin, Rafael Koskimiehen Maailman kirjallisuuden eri osiin, Kansojen kirjallisuden eri osiin, Anna-Maria Tallgrenin Ranskan kirjallisuuden kultaiseen kirjaan (1934) […]

Lue lisää

2