Esa Laaksonen on saanut kansien väliin tarinan asuntosuunnittelija Else Aropaltiosta (1914 – 2008). Vähemmän tunnetuksi jäänyt, erityisesti Lauttasaareen rakennuksia suunnitellut Else Aropaltio sai paradoksaalisesti julkisuutta, kun Aropaltion perheen Kaakkurikujan oma talo purettiin 1990-luvun lopulla.

Else Aropaltion ura alkoi 1930-luvun lopulla Lauttasaaren Otavantieltä ja jatkui 1960-luvun lopulle Lauttasaaren Särkiniementielle. Koko kolmenkymmenen vuoden mittainen suunnittelijan työ tapahtui yhden arkkitehdin toimistossa. Vain toisinaan Elsellä oli apunaan piirtäjä. Toimeksiantajakin oli yksi ja sama: Paavo-puolison grynderiyritys Holvi Oy. Aino Niskanen (professori emerita) toteaa teoksen alkusanoissa osuvasti: ”Juristi Paavo Aropaltio ryhtyi rakennuttajaksi, jolloin Else piirsi ja Paavo rakennutti”.

Aropaltion kultakausi 1950-luvulla

Kotikutoinen toiminta oli ällistyttävän tehokasta. Suunnitelmia syntyi ja kerrostaloja nousi tahdilla, joka tänä päivänä olisi luontevaa keskikokoiselle suunnittelutoimistolle tai rakennusliikkeelle. Vaikka asuinkerrostaloille oli tyypillistä niiden samankaltaisuus esimerkiksi kerrosten lukumäärän ja huoneistojen jakauman ja koon kautta, olivat kohteet kuitenkin yksilöitä olosuhteiltaan vaihteleville rakennuspaikoille. Esa Laaksonen toteaa, että Holvi Oy:llä oli silmää tontteja valitessaan.

Pääasiallinen toimintakenttä Lauttasaari lähti rakentumaan ennen sotia, ja vauhti kiihtyi heti sotien jälkeen. Asuntopula oli polttava yhteiskunnallinen ongelma samalla kun maata muutoinkin jälleenrakennettiin. Eräänä helpottavana tekijänä Laaksonen tuo esiin Aravan ja standardisoinnin kautta tulleet järjestelmälliset normit sekä rakennuslupapiirustusten yksinkertaisuuden. Myös työmaavalvonta sujui joustavasti perheen puolesta.

Else Aropaltion taidot suunnitella toimivia yksiöitä, kaksioita ja kolmioita ovat eräs teoksen kantavia teemoja. Esa Laaksonen arvioi Aropaltion kehittyneen pienten asuntojen mitoituksen spesialistiksi. Eritoten 1950-luku muodostui tässä suhteessa Aropaltion suunnittelijauran kultakaudeksi. Seuraava vuosikymmen oli Laaksosen arvion mukaan jo jonkinlaista taantumista. Perinteinen paikalla rakentaminen rupesi korvautumaan elementtitekniikalla, eikä 50-luvulle tyypillinen rakennusten istuttaminen luontoon ollut sekään enää itsestäänselvänä lähtökohtana. Esa Laaksonen tukeutuu myös arkkitehti, TkT Jyrki Tarpion tuoreisiin teksteihin, joissa Tarpio on analysoinut 50-luvun asuntoratkaisuja. Else Aropaltio asettuu luontevasti juuri tähän asuntosuunnittelun vaiheeseen, josta Laaksosen mukaan olisi paljon opittavaa nykyajan asuntoarkkitehtuuriin.

Isokaari tuotannon avainteoksena

Teokseen Esa Laaksonen on koonnut kaikki tiedossa olevat Else Aropaltion suunnittelemat rakennukset ja suunnitelmat. Aropaltion oma työluettelo on kadonnut, mutta eräänä apuna on ollut Alma Riikosen opinnäytetyö (2014). Valtaosa kohteista sijoittuu Aropaltion kotikaupunginosaan Lauttasaareen. Muita sotien jälkeen rakentuneita metsälähiöitä, joista Aropaltion suunnittelemia kerrostaloja löytyy, ovat Herttoniemi, Haaga ja Pajamäki. Aropalto oli laatinut Holvi Oy:lle toteutuneita suunnitelmia myös Hermanniin ja Kallioon. Ainoa Laaksosen havaitsema kohde, jossa Aropaltio teki yhteistyötä toisen arkkitehdin kanssa, on Iso-Roobertinkatu 20 -22 vuodelta 1956. Suunnittelijaparina oli arkkitehti Markus Visanti, jota Holvi Oy käytti muissakin kohteissa.

Perusteelliset esittelyt on Lauttasaaren Isokaaren kohteista. Isokaari on muista kohteista poiketen käsitelty omana kokonaisuutena, kun muutoin teos noudattaa kronologiaa. Suurin osa Isokaaren varrella olevista rakennuksista on Else Aropaltion käsialaa. Talot, jotka rakentuivat talvisodasta lähtien vuoteen 1952 mennessä, ovat tiilikatettuja, rapattuja ja lähes kaikki asunnot parvekkeellisia. Isokaari näyttäytyy paitsi Aropaltion tuotannon avainteoksena myös tyylipuhtaana Otto-Iivari Meurmanin ja Heikki von Hertzenin ajatusten manifestaationa.

Aropaltion perheen oma talo (Kaakkurikuja 6) on myös esitelty perusteellisesti. Laaksonen on ottanut teokseen vuonna 1949 valmistuneen rakennuksen kaikki pääpiirustusluonnokset. Valokuvat tontilla noin 50 vuoden ajan olleesta ja 1990-luvun lopulla puretusta merenrantarakennuksesta avaavat autenttisella tavalla myös Aropaltion perheen elämää ja arkea, jota helpottivat oma talonmies ja lastenhoitaja. Vanhimman tyttären Inari Grönholmin lyhyt haastattelu tuo lisää elävyyttä.

Tuotteliaan ja aliarvostetun arkkitehdin elämäkerta

Esa Laaksosen kokoama teos on Else Aropaltion elämäkerta ja kannanotto asuntosuunnittelun tilanteeseen. Kirja on kunnianosoitus tuotteliaan arkkitehdin työlle, jonka arvo ymmärretään puoli vuosisataa sen päättymisestä paremmin. Lauttasaari, joka liitettiin osaksi pääkaupunkia suuressa alueliitoksessa 1946, on saanut oivan lisän aikaisempaan paikallishistorialliseen kirjallisuuteensa.

Teos on kirjoitettu koronakeväänä 2020, joka on vaikeuttanut arkistolähteiden hyödyntämistä. Kirjassa julkaistut piirustukset on hankittu suurelta osin Helsingin rakennusvalvonnan niin sanotusta sähköisestä ARSKA-arkistosta, minkä johdosta julkaisujälki ei aina ole samaa tasoa kuin jos käytettävissä olisi ollut alkuperäisiä piirustuksia. Laadukkaat valokuvat rakennuksista niiden nykyasussa ovat Esa Laaksosen. Lähde- ja arkistoluettelo on kattava.