Ohjaajana opinnäytetöiden työprosesseissa -kirja on kahden opinnäytetöiden veteraaniohjaajan yhteisponnistus. Pyrkimyksenä on rakentaa siltoja opinnäytetöiden ohjaamisen teorian ja käytännön, työn tekijän ja ohjaajan sekä tutkimuksen ja työprosessin välille. Kuten kirjoittajat itsekin prologissa toteavat varsinaisia oppaita tähän työhön on harvassa, mutta perinnetietoa aiheesta on riittämiin. Teos on käyttökelpoinen varsinkin kaikille niille opinnäytetöiden ohjaajille, jotka eivät ole saaneet pedagogista koulutusta.

Kirjan tarkoituksena on esitellä uudenlaisia ohjauskäytänteitä. Kirjoittajat ovat kehitelleet ohjausmenetelmiään kanadalaisen professori Vance Peavyn (1924-2002) sosiodynaamisen ohjauksen pohjalta. Kirjoittajien ohjaustyössä ryhmä on voimavara, jota työprosessin osalta hyödyntämällä ohjaaja voi paremmin keskittyä lopputöiden tieteelliseen ohjaukseen. Peavyn sosiodynaamista ohjausta sellaisenaan ei kirjassa laajemmin esitellä.

Työprosessiin tutustuminen on hyödyllistä myös opiskelijalle. Hän voi käyttää ryhmässä oppimiaan taitoja tulevissa haasteissa. Uusilta asiantuntijoilta vaaditaan yhä enenevässä määrin yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja, joita ryhmässä työskenteleminen vahvistaa ja opettaa. Opiskelijalle päivän sana on itseohjautuvuus, johon yliopiston toimintakulttuuri kasvattaa. Hyvä ryhmä tukee tätä kasvua ja helpottaa opiskelijaa, joka muuten kulkee pitkää ja kivistä yrityksen ja erehdyksen tietä.

Kirjan alkuosassa käydään läpi ohjauksen lähtökohtia. Ohjaajan on hyvä tiedostaa prosessin ja tuotteen välinen ero. Gradu tieteellisenä opinnäytetyönä on tuote, mutta se syntyy erilaisissa prosesseissa. Luku II keskittyy esittelemään näitä prosesseja. Kirjoittajien mukaan opiskelu on nykyhetkessä tapahtuvaa, mutta tulevaisuuteen suuntautuvaa tavoitteellista toimintaa. Kappaleen lopussa tuodaan esille myös aikuisen oppimisen erityispiirteitä. Luvussa III perehdytään ohjaajan rooliin ja käydään lävitse työprosessin vaiheet, siinä esiintyvät ongelmat ja erilaisia keinoja näistä ongelmista selviämiseen. Luku IV esittelee ryhmäohjausta yksityiskohtaisemmin. Siinä pureudutaan myös erilaisten akateemisten ympäristöjen asenteisiin suhteessa ryhmäohjaukseen. Vaikka teoksessa puhutaan paljon ryhmistä ja niiden ohjaamisesta, voi neuvoja toki soveltaa myös yksilöohjaukseen.

Luvussa V tekijät esittelevät erilaisia ryhmäohjauksen työmenetelmiä ja kommentoivat niitä omien kokemustensa pohjalta. Esitetty tieto on hyvin konkreettista ryhmän aloitussopimuksen teosta loppujuhliin saakka. Vaihtoehtoisia keinoja ryhmän ohjaamiseen on monia: joskus joku toimii, toisenlaisessa tilanteessa sama keino ei toimi. Kirjan loppuun on vielä koottu 15 liitettä, joissa esitellään konkreettisia malleja ryhmän ohjaustilanteisiin.

Juuri erilaisten konkreettisten tilanteiden esittely on kirjan parasta antia. Kirjoittajiin verrattuna olen noviisi työprosessien ohjaamisessa. Tiellä kohti asiantuntijuutta kirja on muutaman kerran auttanut eteenpäin hankalassa tilanteessa. Toisaalta olen kokenut, että kirjassa on tuotu esiin ideaalitilanne, jossa opiskelijat ovat motivoituneita ryhmässä työskentelyyn ja samalla kokevat vastuuta oman työnsä loppuunsaattamisesta. Ohjattavien joukossa on aina sellaisiakin opiskelijoita, jotka eivät halua hyväksyä ryhmän apua. Opiskelija ei ota vastuuta ryhmän toiminnasta eikä noudata ryhmän yhdessä sopimia käytänteitä. Tämän kaltaisten opiskelijoiden edessä ohjaaja tuntee itsensä täysin avuttomaksi, eikä yleispäteviä neuvoja varmasti ole, vaan tilanteessa on toimittava yksittäisen opiskelijan persoona huomioiden. Parhaiten ryhmissä yleensä menestyvät ne, joilla on jo aiempia positiivisia kokemuksia ryhmän tuomasta voimasta.

Olisi hienoa, jos akuutista aikapulasta kärsivät opinnäytetöiden ohjaajat jaksaisivat kiinnittää huomiota myös työprosessien ohjaukseen. Vuosia samanlaisina pysyneet eri laitosten seminaarikäytänteet tarvitsevat uusia tuulia. Toisaalta seminaarien tieteellinen keskustelu ja sen opetteleminen on säilytettävä, mutta työprosesseista keskusteleminen ja eri ohjausvaihtoehtojen punnitseminen olisi erittäin hedelmällistä.

Opinnäytetyön kanssa pakertavalle tekijälle samassa tilanteessa olevan ryhmän tuki on kullanarvoista. Ohjaajana opinnäytetöiden työprosesseissa -kirja tarjoaa hyviä ohjeita ja neuvoja kiperistäkin tilanteista selviämiseen, mutta ei liene tarkoituskaan, että ryhmän vetäjä noudattaisi orjallisesti kirjan ohjeita. Kiperissä tilanteissa neuvoja ei kuitenkaan ole koskaan liikaa. Jokainen ryhmä on erilainen ja lopullinen vastuu ryhmästä on ohjaajalla.