Vanha toteamus, että merimies on eri mies, pätee myös merimiesten ammattiyhdistystoimintaan. Merimiesten työssä on monia tekijöitä, joiden vuoksi se poikkeaa monista muista ammateista. Merimiehet työskentelevät ja asuvat laivoissa, jotka saattavat olla missä päin tahansa maailman seitsemällä merellä. Toisaalta osa merimiehistä työskentelee sisävesialuksilla ja osa rannikkoliikenteessä.

Merimiehet ovat poikkeuksellisesti olleet suoraan ammattiliiton jäseniä eli paikallisia ammattiosastoja Merimiesunionissa ei ollut ennen kuin vuonna 1988 unionin järjestörakenne muutettiin ammattiyhdistyksiin pohjautuvaksi ja muita ammattiliittoja muistuttavaksi. Kun työntekijät ovat olleet hyvin eri paikoissa ja kaiken lisäksi suuren osan aikaa liikkeellä, on se edellyttänyt heidän edunvalvonnassaan tämän asian huomioon ottamista. Ammattiliiton merkitys on korostunut.

Ensimmäiset merimiesten ammattiyhdistykset perustettiin 1900-luvun alkupuolella, mutta varsinainen ammattiliitto vasta 1920. Suomen Merimies-Unionia johti vuosikymmenien ajan Niilo Välläri, joka pystyi ajamaan omaa linjaansa ammattiyhdistysliikkeessä. Hänestä muodostui suorastaan käsite. Välläri osasi käyttää hyvin hyödyksi merenkulun avainasemaa. Aikoinaan jäänmurtajalakot olivat tästä erinomainen esimerkki. Välläri ei suostunut pyytämään keskusjärjestö SAK:lta lakkolupaa, vaikka keskusjärjestön säännöt sellaista edellyttivät. Siksi Merimiesunioni toimi omalla linjallaan ja suhde keskusjärjestöön oli ongelmallinen. Ammattiyhdistysliikkeen hajaannuksen aikaan Merimiesunioni joutui SAK:n ulkopuolelle. Hajaannuksen aikaankin 1950- ja 1960-luvulla Merimiesunioni noudatti omaa linjaansa, vaikka se oli SAJ:n jäsen.

Vällärin käyttämät keinot olivat sellaisia, että niiden käyttö onnistui merenkulun alalla. Muillakin aloilla niihin saatettiin viitata, mutta esimerkiksi tekstiili- ja vaatetusteollisuudessa sellainen ei onnistunut.

Timo Soukolan kirjoittama Merimiesunionin historia on varsin perusteellinen ammattiyhdistyshistoria, jossa käydään tarkasti läpi merimiesten järjestötoiminnan kehitys Suomessa. Laajaan kirjaan on saatu mukaan sekä kehityksen yleiset linjat että monet kiinnostavat yksityistapaukset, joita merimiesten elämään on liittynyt. Esimerkiksi merimiesten osuutta sotavuosina ja Espanjan sisällissodassa on selvitetty. Tutkimus käsittelee myös suomalaisen merenkulun historiaa ja siinä tapahtunutta kehitystä.

Pääasiassa huomio keskittyy sopimustoimintaan ja liiton organisatoriseen kehitykseen. Vaikka Välläri johti omalla tavallaan liittoaan, oli hänellä myös vastustajia eikä hänen asemansa ollut aina itsestään selvä. Välläri korosti, että ammattiyhdistysliikkeen piti olla erillään puoluepolitiikasta, mutta silti puoluepolitiikka näytteli Merimiesunionissakin keskeistä osaa.

Välläri kirjoitti aikoinaan muistelmansa ja myös Merimiesunionin historiikin. Vällärin seuraaja Merimiesunionin puheenjohtajana Olavi Keitele joutui puolestaan kahden kauden jälkeen sivuun puheenjohtajan paikalta, mutta hänet palkattiin tämän jälkeen unionin historian kirjoittajaksi. Tämä hanke ei kuitenkaan aikoinaan edennyt. Nyt valmistuneen kirjan tekijäksi palkattiin onneksi ammattitutkija.

Kirjan liitteenä on rahanarvon muuntokerroin vuodesta 1860. Se on varsin hyödyllinen väline, vaikka rahanarvon vertailu eri aikakausina onkin erittäin vaikeaa. Soukola on käynyt tarkasti läpi merimiesten palkkakehityksen ja palkankorotukset eri sopimusten mukaan. Hän on verrannut merimiesten palkkoja metallimiesten palkkoihin. Sen sijaan vertailua muiden alojen palkkoihin tai keskipalkkoihin ei ole tehty. Tosin suomalaisten merimiesten palkkoja verrataan myös ulkomaisten merimiesten palkkoihin. Suomalaisia merimiehiä työskenteli myös ulkomaisissa laivoissa, mutta näitä Soukola käsittelee hyvin vähän.

Myöskään vertailua reaaliansioihin ei ole tehty. Merimiesten kohdalla tämä tosin olisi ollut erittäin vaikeaa, koska merimiehet saattoivat saada osan palkastaan ulkomaanvaluutoissa ja takavuosina usein toteutetut devalvaatiot vaikuttivat merimiesten palkkoihin selvästi enemmän kuin muiden palkansaajien palkkoihin ja niiden ostovoimaan. Ulkomaanliikenteessä työskentelevien merimiesten etuihin kuuluvat myös verovapaat tuliaiset.

Vaikka merenkulkuala on avainala, jonka lakot vaikuttuvat moniin muihinkin asioihin, on alalla myös työntekijöiden kannalta haittapuolia. Koko työpaikka on varsin helppo siirtää ulkomaille ja suomalaisia laivoja onkin siirtynyt pois Suomen rekisteristä. Se on kehitys, johon aktiivista ammattiyhdistyspolitiikkaa harjoittanut merimiesunionikaan ei ole pystynyt vastaamaan.