Baarikierros. Pohjoiskarjalaista ravintolahistoriaa kuvaa ravintolahistorian kehitystä Pohjois-Karjalassa, sekä maakunnan kaupungeissa että maaseudulla. Aikajana ulottuu 1600-luvulta nykypäivään. Teos on kevyestä nimestään huolimatta vakavaa luettavaa kun asialla ovat olleet ammattilaiset: Ismo Björn, Sanna Joska, Jani Karhu, Kimmo Katajala, Pekka Kauppinen, Suonna Kononen, Alina Kuusisto, Jenni Merovuo.

Upea kuvasuunnittelu ja taitto on Samu Aarnion käsialaa ja hyvin valitut valokuvat kertovat omaa kiehtovaa tarinaa ravintolaelämän vaiheista. Kuvitus ja lähdeaineisto ovat peräisin arkistoista mutta tuoreempia valokuvia on saatu myös Jouko Leppäseltä ja Tarmo Waseniukselta. Ote on teksteissä ja kuvissa tiukasti asiassa, huumoria ja pieniä yksityiskohtia unohtamatta. Juuri ne tekevät teoksesta sujuvan lukupaketin – ja vaikka lahjakirjan. Jokainen artikkeli on käynyt läpi myös asiantuntijoiden vertaisarvion, mikä on yleisesti tapana laatutietokirjoissa.

Kimmo Katajalan (Majapaikkoja ja ryyppyjä tarjolla. Krouvit ja krouvinpito Pohjois-Karjalassa 1600-luvun jälkipuoliskolla) ja Alina Kuusiston  (Kaupunkilaisuuden ytimessä. Joensuun ravintolahistoriaa 1850-luvulta 1930-luvun lopulle) vahva historiallinen ote näkyy artikkelien avausluvuissa. Niissä liikutaan varhaisista kehitysvaiheista aina 1930-luvun pula-ja kieltojan ravintolaperinteen muuttumiseen, “eurooppalaistumiseen” kaikkine lieveilmiöineen. Alkuluvut pohjustavat hyvin tulevaa kehitystä, mutta vaativat lukijalta hieman keskivertaista enemmän myös historiatietoisuutta. Valitettavasti kovin digimuotoinen, ja visuaalisuuteen sekä elokuvallisuuteen perustuva kouluopetus kuten – hollywoodilaiset elokuvatarinatkin – yksinkertaistavat, jopa vääristävät aitoa kuvaa kapakkakulttuurin historiasta. Siksipä Pekka Kauppalan artikkeli Baarikierroksessa (Kun maalaiskunta ravintolan sai) puoltaa hyvin paikkaansa esitellessään maalaisravintoloita Kiteeltä ja Rääkkylästä.

Lähemmäksi nykyajan ravintolakuttuuria tullaan myöhemmissä artikkleissa. Ismo Björnin (Säätelyä ja villliä menoa. Joensuun ravintolat yhteiskunnan muutoksessa) , Suonna Konosen (Jokela kirjoissa ja kansissa) sekä Jenni Merovuon, Alina Kuusiston ja Sanna Joskan (Jettiin, Poppiin, taksilla kottiin. Nuoruus pohjoiskarjalaisissa ravintolamuistoiss”) tekstit perustuvat tuoreimpiin lähteisiin, lehtitietoihin, haastatteluihin ja muistitiedon keruuseen. Jani Karhu tekee lopulta ehkä hieman pitkälle menevän johtopäätöksen, kun teksti on otsikoitu: Melkein metallimusiikin pääkaupunki. Baarikierroksen päättää Ismo Björnin tarpeellinen muistutus viime vuosikymmenten tärkeistä, kadonneistakin kohtaamispaikoista Joensuussa (Paikallista tarjontaa jäljittämässä). Vauhti on hurjaa, mutta niin on aidon baarikulttuurin katoaminenkin!

Pian 30 vuotta Joensuussa (ja Lieksassakin) asuneena nautin suunnatttomasti katutason ja vapaa-ajan kulttuuria valottavista teksteistä, erityisesti ravintolakulttuurin historiaan paneutuvista luvuista. Mieleen nousi myös M.A.Nummisen kuuluisa Baarien mies -kirja, jossa hän vaeltelee pitkin Suomea legendaarisissa keskikaljakuppiloissa. Joensuun Mäntylän baarikin mainitaan. Yksi Nummisen “aidoiksi keskikaljabaareiksi” rankkaamista kohtaamispaikoista on yhä jäljellä, nimittäin Keski-Pohjanmaalla. Kotiseudullani, Kannuksen Parsialassa sijaitsee keskellä kylää Kahvi-Baari. Tuo “Annelin baariksikin” kutsuttu historiallinen nähtävyys täytti tänä vuonna 70-vuotta – ja se toimii yhä samoissa tiloissa, isossa puurakennuksessa ja suht samanlaisella sisustuksella kuin 1950-luvulla!