Enkelit ovat innoittaneet ihmisiä jo vuosituhansien ajan, eivätkä enkelit ole kadonneet nykyajankaan pop-kulttuurista – tästä esimerkkinä vaikkapa Suomessa viime talvena esitetty TV-minisarja ’Angels in America’. Juutalais-kristillisessä perinteessä enkeleillä on ollut erilaisia tehtäviä. "Enkeli" tarkoittaa sanansaattajaa, joka liittää aineellisen maailman luomakunnan näkymättömiin voimiin. Ihmiset kokevat enkelit ensisijaisesti sanantuojina, mutta se on vain yksi heidän tehtävistään. Enkelit – paitsi langenneet sellaiset – ovat Barkerin mukaan olemassa ylistääkseen Jumalaa.

Laveasti kuvitetussa kirjassaan Barker perehdyttää lukijansa enkelten maailmaan. Pohjana ovat juutalaisten ja kristittyjen pyhät kirjat sekä Koraani. Vanhan ja Uuden testamentin lisäksi Barker viittaa useaan otteeseen Henokin kirjoihin, jotka kuuluvat juutalaisen ja kristillisen enkeliperinteen avainteoksiin. Vaikka Henokin kirja on muualla lähes unohtunut, se säilytettiin Etiopian vanhan kirkon Raamatussa, ja siitä on säilynyt arameankielisiä katkelmia myös Kuolleen meren kirjakääröjen joukossa. Tekstissä ilmenee Barkerin laaja perehtyneisyys aiheeseen. Barker on brittiläinen lähinnä Vanhaan testamenttiin perehtynyt tutkija, joka on muun muassa toiminut Society for Old Testament Studyn puheenjohtajana. Tämän teoksen lukeminen ei kuitenkaan edellytä laajaa pyhien kirjoitusten tuntemusta, sillä kirjan takaosassa seuraa hyvin laadittu kahdeksansivuinen sanasto. Kirjan oppineisuuden tasoa kuvastaa kenties myös takaa löytyvä hakemisto, josta voi etsiä paitsi kirjallisuuslainauksia myös kuvia tai kuvateksteihin liittyviä hakusanoja.

Kirjan johdanto ja ensimmäinen luku toimivat hyvin aihepiirin esittelylukuina. Enkelit on yleensä käsitetty sanansaattajina näkymättömästä maailmasta, jotka toimivat ajattomuuden tilassa liikkuen ajan ja ikuisuuden välillä. Barker kuitenkin myöntää, ettei enkeleistä voi olla mitään objektiivista tietoa, emmekä voi saada enkelien aineettomasta maailmasta mitään pelkästään älylliseen uteliaisuuteen perustuvaa välähdystä. Enkelien tunteminen onkin luonteeltaan toisenlaista tietoa ja tuntemista. Tämä taivaallinen tieto tunnettiin "Viisautena". Barkerin mukaan sitä ei voi erottaa rakkauden ja ykseyden tunteesta, jota hän kuvaa "Elämän lähteeksi". Nykyäänkin runoilijat ja maalarit kuvaavat enkeleitä, vaikka teologit suhtautuvat aihepiiriin varovaisemmin. Kuitenkin on todettava, että enkeleillä on paikkansa on nykyaikaisissa, uudistetuissa ja aivan tuoreissakin kristillisissä rukouksissa.

Johdantoluvun jälkeen kirja etenee temaattisesti esitellen ensin erilaisia käsityksiä enkelien ryhmistä. Barkerin mukaan kirjalliset lähteet mainitsevat useimmin yhdeksän enkeliryhmää. Näistä tarkemmin perehdytään ylienkeleihin (vanhemmissa teksteissä arkkienkelit) Mikaeliin, Gabrieliin, Rafaeliin ja Urieliin. Mikael on juutalais-kristillisessä näkemyksessä asetettu ylienkelien hallitsijaksi, mutta islamin perinteessä hän on Gabrielin jälkeen arvoasteikossa ylinnä. Enkeliryhmistä tarkemmin käsitellään myös serafit ja kerubit. Kirjan kuvitus valottaa erinomaisesti, miten eri ryhmiä on perinteisesti taiteessa kuvattu.

Kirjassa pohditaan myös enkelien paikkaa jumalanpalveluksessa. Sekä idän että lännen kirkoissa seurakunnat ovat palveluksiin osallistuessaan nähneet seiniin maalattuja enkeleitä, ja enkelien rooli kristillisissä palvontamenoissa onkin niin tuttu, että se usein unohtuu. Barkerin mukaan enkelimusiikki ilmaisi luomakunnan ykseyden ja sopusoinnun käsitykset. Ihmisten liittyessä maan päällä ylistämään Jumalaa, he yhtyivät enkelien sopusointua lisäävään työhön maan päällä, ja siksi musiikkia onkin käytetty liturgioissa kutsumaan Jumala paikalle. Barker ottaa kantaa myös "unohdettuun naiseen", jota enkelien keskuudessa edusti Pyhä Viisaus. Tämä erityisesti ortodoksi-ikoneissa esiintyvä hahmo edustaa Jumalan naisellista aspektia.

Kaikki enkelit eivät kuitenkaan pyrkineet edistämään maailmankaikkeuden harmoniaa, vaan viittauksia löytyy myös langenneisiin tai kadotettuihin enkeleihin, joille Barker omistaa yhden luvun kirjastaan. Barker siteeraa Origenesta (k. 253 jKr.) pohtiessaan pahojen enkelien tuloa maan päälle. Origeneen mukaan mitään enkeliä tai muutakaan olentoa ei luotu pahaksi, vaan enkelien hierarkkinen paikka perustui heidän omaan vapaaseen valintaansa. Langenneiden enkelien vastapainoksia Barker omistaa vielä kaksi lukua enkeleille suojelijoina ja innoittajina.

Kirja koostuu paitsi Barkerin omasta tekstistä myös runsaista sitaateista – Dantesta Miltoniin, Ralph Waldo Emersonista William Blakeen – sekä pappien, piispojen ja tutkijoiden haastatteluista. Haastatteluosuudet on sijoitettu lukujen loppuun ja niissä syvennytään yleensä vastaamaan yhteen kysymykseen vähän laajemmin. Kysymysten aiheina ovat esimerkiksi enkelien merkitys munkkien ja nunnien elämässä (vastaajana on munkki), Emmanuel Swedenborgin uskomukset enkeleistä, sekä enkelien rooli juutalaisten ja katolilaisten elämässä. Ääneen pääsee myös paremmin lastenkirjailijana tunnettu Philip Pullman, joka arvostelee vahvasti kirkkoa järjestelmänä, joka pyrkii vain säilyttämään oman valtansa. Barkerin oma teksti kuitenkin kuljettaa lukijaa vahvasti läpi kirjan sortumatta julistukseen. Muuten asiallisessa ja opastavassa tekstissä jäi vain ihmetyttämään Barkerin yleistävä näkemys (ss. 366-367), jonka mukaan kaikilla on syntymästään asti suojelusenkeli, mutta vasta kasteen myötä ihminen ryhtyy myönteiseen toimintaan: "Kastamattoman ihmisen enkeli vaikuttaa hänen luontaisen järkensä kautta ja suojelee häntä sillä tavoin pahalta, joka voisi vahingoittaa häntä itseään ja muita. […] Kun ihminen on kastettu, suojelusenkeli auttaa häntä niin, että hän ottaa tavakseen tehdä hyviä tekoja."

Tämän kovakantisen kirjan kuvitus ansaitsee erityismaininnan. Kirjassa on lähes 200 kuvaa taideteoksista eri aikakausilta ja eri mantereilta, kertoen paljon enkeleiden vaikutuksesta taiteessa. Mukaan on mahtunut useita kuvia William Blakelta ja etiopialaisista kirkoista, mutta myös 1940-luvun brittiläisestä elokuvasta ja David Milesin tietokonegrafiikkaa 2000-luvulta. Kirja onkin arvokas jo pelkästään sen kuvituksen takia. Sitä voi lukea paitsi oppineena tekstinä, myös selaten sieltä täältä tai keskittyen pelkästään upeisiin kuviin.