Rajujen yhteiskunnallisten rakennemuutosten seurauksena meille on syntynyt tarve selvittää juuriamme ja omia taustojamme. Vanhat perinteet ovat yksi näistä. Erilaisten perinnekirjojen tekeminen on tällä hetkellä erittäin suosittua.

Suomalaisten Pekka Rokan, Leena Järnforsin ja Matti Niemisen kirjoittama "Ennen Vanhaan" on yksi uusimmista aihetta käsittelevistä teoksista. Kirja osoittautuikin erittäin mielenkiintoiseksi kokonaisuudeksi.

Aluksi kirjassa perehdytään eri juhlapyhien perinteisiin. Kukapa on paljon ehtinyt miettimään kiireisessä elämänrytmissämme syvällisemmin mistä kaikki vanhat perinteet ovatkaan lähtöisin. Mistä sai alkunsa laittaa joulupuurooon manteli ja mitä se ennusti tai miksi joulupöydässä on käytetty lipeäkalaa joitakin mainitakseni.

Kirjassa on joulun, uuden vuoden, ystävänpäivän,
laskiaisen, pääsiäisen, aprillipäivän, vapun, helatorstain, kekrin ja äitienpäivän juhlavalmistelut
käsitelty kaikenkattavasti.

Joululeikit osio antoi itselleni kipinän vaalia vanhoja perinteitä ja niitä aionkin tulevana jouluna lapsilleni opettaa. Omassa lapsuudessani ei joululeikkejä ollut ja muistan kuinka rankkaa se joulupukin odottaminen oli,
kun aika ei meinannut kulua millään. Kirjasta saa hyviä ideoita tähänkin esimerkkeinä paistisilla leikki tai vanhan ajan saappaan heitto, mikä muuten oli hiukan erilainen kuin nykyinen laji.

Ruokatalous osiossa perehdytään maidon, leivän, voin, juuston, teurastuksen, saippuan ja perunan perinteisiin. Nämäkin tuotteet ovat meidän aikakaudellamme itsestään selvyyksiä. Kirjasta saa ohjeita moneen lähtöön, myös säilöntään.

Kansanparannusosiossa käsitellään vanhoja tauteja ja annetaan ohjeita parannukseen. Ennen vanhaan lääkeaineet kerättiin luonnosta ja kirjassa on entisajan reseptejä joskin huomautuksella "kannattaa kokeilla varovasti".
Itse olisin tähän osioon kaivannut enemmän selityksiä vanhoista taudeista.

Se juuri, että kirja on kirjoitettu hieman huumorin pilke silmäkulmassa lisää varmasti nuorten lukijoiden kiinnostusta. Huomaa, että kirjailijoilla todellakin on kokemusta lasten ja nuorten kanssa toimimisesta.

Kirjassa käsitellään myös seuraavia aiheita:villa, pellava, värjäääminen, tuohi, köysi, nuora, tulenteko, päivän pidentäminen, päre, punamullan keittäminen,
ajan mittaus, koulupuutarhat, vanhan ajan leikit, soittimet, hyvät tavat, kasvatus, kahvi, tee, korvikkeet sekä vanhat mitta-ja painoyksiköt.
Aiheista kiinnostavimmat olivat vanhat mitta-ja painoyksiköt sekä koulupuutarhat ja hyvät tavat. Otsakkeiden alta löytyy paljon mielenkiintoista.

Entisajan leikkikaluista perheemme sai ajanvietettä, kun pappa innostui vuolemaan 5 ja 6-vuotiaiden lasten lastensa kanssa kaarnaveneitä ja siitä
riemu syntyi.

Kirjan kuvat olivat Leena Järnforsin, Leena Niinikurun ja Timo Pässilän sukulaisten vanhoista albumeista ja arkistokuvista ja sopivat hienosti aiheisiin. Tällä kohtaa olisin kaivannut myös tekstit ketkä kuvassa ovat.
Näin olisi jälkipolvillekkin jäänyt arvokasta tietoa.

Teksti oli helposti ymmärrettävää ja yhden sivun teksti kerrallaan sopivan mittainen. Kirjan ulkoasu kiitettävä.

Itse olisin kaivannut perinteiden läpikäymistä aikakausien mukaan en niinkään aiheiden. Näin olisi ollut helpompi sisäistää eri aikausien perinteet kokonaisuutena.

Eritoten vanhoja arvoituksia ja sananlaskuja on kirjassa paljon. Se on erittäin positiivista, sillä niitä tuskin nykymaailmassa kuulee ja olisi ensiarvoisen tärkeää jatkaa sitäkin perinnettä lapsillemme.

Kirjaa voin suositella täydestä sydämestäni kaikille niille, jotka ovat kiinnostuneita vanhoista perinteistä.
Kirjan perimmäinen tarkoitus oli varmasti minuunkin iskenyt, koska huomasin kuinka tärkeää vanhan perinteen vaaliminen on.