Ensio Puoskarin tiedotusopin väitöskirja Populaari, viestintä ja artikulaatio, Lawrence Grossbergin ajattelun tekstijärjestelmäanalyysi antaa uuden näkökulman mediatutkimukseen. Johdannossa Puoskari kertoo suuntautuneensa tutkimuskontekstiinsa lukemalla haastavien ajattelijoiden (kuten Althusser) teoksia. Hän on 1970-luvulta lähtien noudattanut periaatetta lukea yhden ajattelijan teos vuodessa. Vakuuttava lista saa lukijan odottamaan, jopa vaatimaan paljon väitöskirjalta.

Ensio Puoskarin tutkimuksen lähtökohtana on ”selvittää se, miten viestinnän, kulttuurin ja moderniteetin suhteita on jäsennetty objektiivis-referentiaalisessa, subjektiivis-referentiaalisessa, objektiivis-systemaattisessa, subjektiivis-systemaattisessa, objektiivis-prosessuaalisessa ja subjektiivis-prosessuaalisessa lähestymistavassa moderniteetin ja viestinnän problemaatikkojen virittämässä tutkimusavaruudessa ja miten populaarin, viestinnän ja artikulaation käsitteet jäsentyvät Grossbergin edustaman artikulaatioteoreettisen kulttuurintutkimuksen lähtökohtiin ankkuroituvassa affektiivisen viestinnän teoriassa.” (s.286) Väitöskirjan anti on käsitteiden monipuolinen tarkastelu. Itse keskityn kuitenkin olennaisimpaan eli Puoskarin tekstijärjestelmäanalyysiin, joka on tervetullut lisä suomalaiseen mediatutkimukseen.

Avainsanoina affekti ja konteksti

Mediatutkimuksessa on jo pitkään keskitytty eri näkökulmista vastaanottajaan, mutta Puoskarin tekstijärjestelmäanalyysissa otetaan edistyksellinen askel. Tärkeäksi käsitteeksi nouseekin affekti, vastaanottajan kokema tunne-elämys, joka avaa oven uudenlaiselle tutkimukselle. Affektin ongelmana on sen vaikea tutkittavuus. Miten vastaanottajan kokemaa yksilöllistä tunne-elämystä voidaan tutkia? Ensio Puoskarin tärkein Grossbergilta esiin nostama seikka on se, että usein tutkijat ja kriitikot ovat keskittyneet tarkastelemaan pelkästään tekstejä, vaikka olisikin pitänyt suunnata katse konteksteihin, joissa tekstit on vastaanotettu. Näin päästään lähemmäksi affektin käsitettä, jolla voidaan selittää sitä miksi massat, jotka koostuvat erilaisista yksilöistä, arvostavat esimerkiksi samaa rock-muusikkoa.

Lawrence Grossberg on tutkinut Bruce Springsteeniä ja hänen musiikkiaan heterogeenisen yleisön näkökulmasta. Grossberg on tullut siihen tulokseen, että Springsteenin musiikin puhuttelevuus antaa yleisölle mahdollisuuden artikuloida omia affektirakenteitaan. Fani antaa tärkeäksi kokemalleen mediatekstille, esimerkiksi Sprinsteenin musiikille, vallan puhua puolestaan.

Mediatekstit tuottavat affekteja, jotka saavat yksilön toimimaan. Puoskarin tekstijärjestelmäanalyysin keskeisiksi tutkimuskohteiksi nousevat mediatekstien vastaanoton kontekstit ja affektit, jotka aiheuttavat vastaanottajassa toimintakykyisyyttä tai -kyvyttömyyttä. Nämä ovat raikkaita näkökulmia lähdettäessä tutkimaan joukkoviestinnällisiä tekstejä näin reality-television luvattuna aikana.

Ensio Puoskari on lunastanut lukijassa alussa heränneet odotukset. Väitöskirjan monipuolinen rakenne mahdollistaa sen käytön esimerkiksi media-alan oppikirjana.