Kelttiläistä kulttuuria ja keskiaikaista Irlantia pitkään tutkineen uskontotieteilijä Tom Sjöblomin teos Tuulten saarella – Matka kelttien ja kertojien Irlantiin on Irlannin muinaisuuteen sukeltava matkakirja. Päällisin puolin Sjöblom kulkee teoksissaan ristiin rastiin Vihreää saarta historiallisilla paikoilla, joita kelttien salaperäisessä maassa riittää yllin kyllin, mutta avaa nykypäivän havainnoistaan käsin lukijalleen paljon tavanomaista matkakirjaa syvemmälle sukeltavan luotauksen Irlannin monivaiheiseen historiaan ja rikkaaseen tarinaperinteeseen.

Sjöblomin paikassa ja ajassa liikkuva kertomus tarjoaa lukijalle huomattavasti kiehtovamman näkökulman myyttiseen, menneeseen ja nykyiseen Irlantiin kuin mihin moni akateemisesti jäsennelty ja ennalta laadittuja latuja etenevä tavanomainen historiateos tai paperinmakuinen myyttitutkimusteos kykenisi. Siksi sitä onkin helppo suositella kenelle tahansa Irlannin tarustosta ja menneisyydestä kiinnostuneelle lukijalle; historialliselle näkökulmalle ja myyttitutkimukselle painoa antava tekijän vahva tieteellinen tausta ei tee teoksesta missään määrin raskasta luettavaa, vaan Sjöblomin henkiin herättämät tarinat tämän- ja tuonpuoleisesta maailmasta leijailevat keveästi, syvälle menneisyyden sumuihin houkutellen kuin keijut Irlannin nummilla.

Pääpaino teoksessa on kelttiläisen ajan mytologiassa ja iiriläisen katolisen kirkon hallitsemassa keskiajassa – molempia voikin hyvällä omallatunnolla pitää juuri sellaisina alueina, joiden pariin mielikuvitus useimmiten karkaa, kun on puhe Irlannista. On oikeastaan varsin hämmästyttävää, että Sjöblomin teos lienee Suomessa ensimmäisiä, jossa on laajemmin esitelty vanhaa iiriläistä kirjallisuus- ja kertomusperinnettä. Vanhaa kirjallista perinnettähän Irlannista ei puutu; pelkästään 1100-luvulta periytyvät mytologia- ja historiakokoelmat Lebor Laignech ja Lebor na hUidre sisältävät runsaskätisesti sellaista materiaalia, josta minkä tahansa kirjallisen perinteen edustaja voisi olla kateellinen. On sääli, että tätä tarina- ja historia-aarteistoa on pitkään ylenkatsottu ja jätetty antiikin kulttuurin varjoon, vaikka sen vaikutus länsimaiseen kertomusperinteeseen onkin paljon suurempi kuin yleisesti tiedetään. Tuulten saarella korjaa kunnioitettavalla tavalla tätä puutetta suomenkielisen kirjallisuuden kentällä, ja tarjoaa hyvän perusjohdatuksen klassisiin iiriläisiin tarinasykleihin.

Kelttiläistä kulttuuria Sjöblom esittelee muutenkin kuin vain taruston kautta. Oman osansa saavat niin Taran muinaiskuninkaat, kuin salaperäinen ja usein väärinymmärretty druidismin perinnekin.  Sjöblom on aikaisemmin julkaissut erinomaisen tietokirjan Druidit. Tietäjiä, pappeja ja šamaaneja. (SKS, 2006).

Iirinkielisen kulttuuriperinnön ohella Irlanti voi ylpeillä myös varhaiskeskiajan hämäristä ponnistavalla latinankielisellä kirjallisuudellaan ja omintakeisella iiriläisen kristillisyyden perinteellään. Itseoikeutetusti omat legendansa saavat teoksessa kuuluville kaikki kolme Irlannin tarunhohtoista suojeluspyhimystä, ympäri maailman tunnetuksi hahmoksi ja irlantilaisuuden vertauskuvaksi kohonnut Pyhä Patrick, muinaiseen kelttiläiseen jumalattareen rinnastuva Pyhä Brigid ja Pyhä Colm Cille, latinankieliseltä nimeltään Columba. Koska Sjöblomin teos on itsekin matkakirja, jäin latinankielisen kertomusperinteen yhteydessä hieman kaipaamaan varhaisen irlantilaisen matkakirjallisuuden esittelyä. Erityisesti kuuluisan Pyhän Brendanin purjehduksesta kertova Navigatio Sancti Brendani olisi ehdottomasti ollut esittelyn arvoinen ja nivoutunut sopivasti liikkeelläolon ja löytämisen teemaan; vaikka Brendanin tarina itsessään ei kasvakaan suoraviivaisesti Irlannin maaperällä tapahtuneista asioista, tämä tunnettu tutkimusmatkailija muistoonsa liitettyine tarinasikermineen edustaa kuitenkin monessa suhteessa kelttiläisyyttä puhtaimmillaan.

Kelttiläiseen perinteeseen oleellisesti kuuluvat matkat toiseen maailmaan – sanan varsinaisessa merkityksessä – saavat kuitenkin nekin sijansa Sjöblomin kirjassa. Luvussa ”Lomamatka Kiirastuleen” kuvataan aavemaisia kiirastulivisioita, kun keskiaikaisen ihmisen kokemuspiiri on yhtäkkisesti avartunut kohti toista todellisuutta yksinäisillä, ”Jumalan hylkäämillä” paikoilla. Toisessa ääripäässä iiriläisessä myyttisessä maantieteessä lienee luvussa ”Croach Patrick” käsitelty pyhä vuori, josta avautuu näkymä lohdullisempaan maailmaan. Sjöblom näyttää, miten Irlannin mytologisella maantieteellä on juurensa jo kelttiläisen pakana-ajan haltiakummuissa ja muissa vastaavissa luonnonmuodostelmissa sekä jo ennen kelttien saapumista hiipuneiden kulttuurien muovaamissa kulttipaikoissa, joiden rakentajista ei ole jäänyt muita merkkejä jälkipolville.

Lyhyesti hyvinkin kaukaista menneisyyttä koskettelevan matkakirjan aikaskaala venähtää teoksen lopussa toiseen suuntaan, viikinkien Dublinin kautta keskiaikaisen kelttiläisen kulttuurin asteittaiseen kuolemaan valloittajien käsissä, ja pysähtyy lopussa kauniiseen tuokiokuvaan ”villihanhien lennosta”, joka symbolisoi nykyisten iiriläisten sisimmässä asuvaa, yli aikakausien kurottuvaa todellista Irlantia ja sen piilotettua elämää. Siitä Tom Sjöblom on onnistunut välittämään pienen osasen myös meille suomalaisille lukijoille.