Pyhän Birgitan syntymästä on tänä vuonna tullut kuluneeksi 700 vuotta, ja sen kunniaksi on järjestetty erilaisia tapahtumia sekä koottu tämä pyhimystä monipuolisesti käsittelevä teos. Kirjoittajien erilaiset lähtökohdat tutkimuksessa luovat monia näkökulmia aiheeseen; teoksessa on teemoja aina musiikista maalauksiin ja tutkimushistoriaan, Birgittaa ja birgittalaisuutta unohtamatta. Kahdeksan artikkelia kertovat Birgitasta kukin omasta näkökulmastaan, mikä on hyvä ratkaisu, jotta näinkin yksityiskohtaisia seikkoja on Birgitasta saatu pantua yksiin kansiin.

Kirjan nimi, Pyhä Birgitta – Euroopan suojeluspyhimys, loi toisaalta lukijalle ensin hieman vääränlaisen kuvan sisällöstä. Birgittaa käsitellään siinä nimittäin lähes täysin suomalaisesta tai pohjoismaisesta näkökulmasta, Birgitan elämää ja kanonisaatioprosessia koskevaa kahta artikkelia lukuun ottamatta. Näin ollen Birgitan muu, eurooppalainen merkitys jää hataralle pohjalle. Selitys tälle löytyy heti kirjan takakannesta, joka on otsikoitu: Birgitta ja Suomi. Samoin johdannossa korostetaan Suomen osuutta. Kirjan nimi olisi siten voinut olla rajaavampi, ja jo siinä tuoda esiin kyseinen näkökulma. Tällaisenaan otsikko ja sisältö eivät aivan täysin vastaa toisiaan, ja tuleepa mieleen myös melko kunnianhimoinen yritys mahduttaa koko Birgitta kahteen ja puoleensataan sivuun. Mutta kuten jo eräässä yhteydessä on sanottu, tämä ”kapeus” tuskin johtuu tekijöistä, vaan siitä, ettei suomalaisten tutkijoiden yhteiselläkään panoksella olisi saatu Birgitasta enempää; tällaisenaan kirja on aivan asianmukainen. Ja on toki myönnettävä, että vaikka teema onkin suomalainen, on kontekstualisoinnilla saatu tuotua esiin myös yleiseurooppalaisia piirteitä.

Teoksen aloittaa Päivi Salmesvuoren artikkeli ”Birgitta – aatelisneidosta kosmopoliitiksi”. Siinä esitellään Birgitan elämä ja keskeisimpiä ilmestyksiä, joita hän kirjasi (kirjoitutti) muistiin. Tämä on hyvä aloitus, jossa Birgitan henkilö ja elämänvaiheet tuodaan ”neutraalisti” esiin. Tosin täytyy muistaa, että useimmat tiedoista ovat peräisin Birgitan omista ”Ilmestyksistä” tai sitten Birgitan kuolemanjälkeisestä kanonisaatioprosessin asiakirjoista, joten lukijan on elämäkertaa lukiessaan syytä pitää kriittisyys mielessä. Salmesvuoren ote on tässä suhteessa hyvin asiantunteva.

Kirjaa jatkaa luontevasti Tuomas Heikkilän ”Birgitasta Pyhäksi Birgitaksi”, joka nimensä mukaisesti käsittelee Birgitan kanonisaatioprosessia ja kehittyvää kulttia. Artikkelia pohjustetaan kertomalla yleisesti keskiajan pyhimyskulteista ja kirkkohistoriasta, mikä tekee sen sopivaksi luettavaksi myös alaan perehtymättömälle. Samaa asiaa ajaa kirjan loppuun kootut kronologiat 1300-1500-luvun tärkeimmistä tapahtumista ja Ruotsin hallitsijoista. Heikkilä myös muistuttaa, että alun perin Birgitan sääntö hyväksyttiin nimenomaan lisäyksenä augustinolaissääntöön, eikä varsinaisena omana birgittalaissääntönään, kuten joskus näkee kirjoitettavan.

Tämän jälkeen, kun lukija on saanut perustiedot itse Birgitasta, siirrytään käsittelemään Naantalin birgittalaisluostaria ja Suomen keskiaikaisia Birgitta-veistoksia ja -maalauksia neljän artikkelin verran. Henrik Lilius käsittelee Naantalin kirkon ja luostarin ”birgittalaisrakenteita” mielenkiintoisen yksityiskohtaisesti arkeologisten kaivausten ja Birgitan ”Ilmestyksissä” antamien kirjallisten ohjeiden valossa.

Helena Edgren puolestaan esittelee artikkelissaan Suomen keskiaikaiset Birgitta-veistokset ja -maalaukset. Mielenkiintoinen seikka, joka tässäkin artikkelissa, kuten myös Päivi Setälän ”Birgitta ja Suomi” -artikkelissa, tulee esille, on Birgitan kultin voimakkuus Hämeessä. Birgittaa esittäviä alttarikaapin maalauksia on Suomessa säilynyt kaksi, molemmat Hämeessä. Myös veistoksia on ollut Hämeen kirkoissa. Tämän aiheen käsittelyä olisi kaivannut enemmänkin, sekä lisäselitystä siihen, että Birgittaa käytettiin apuna vakiinnutettaessa kirkon valtaa Hämeessä. Samoin todetaan, että Birgitta rinnastettiin Hämeessä Neitsyt Mariaan. Tähänkin olisi mielenkiintoista löytää selitys. Ainakin tämä osoittaa, etteivät kristinuskon opit olleet läheskään selviä lähetysalueen hämäläisille. Ovathan suomalaiset muutenkin sekoittaneet pyhimysten attribuutteja johonkin aivan muuhun, kuin mitä ne alun perin olivat osoittaneet, sekä luoneet pyhimyksille tarkoituksen, joka vanhoilla jumaluuksilla oli ollut. Väistämättä, ehkä hieman kyynisestikin, tulee tästä mieleen, että jos Birgitta-kultin (tai sitä ennen Pyhän Olavin) suurta suosiota voidaan pitää osoituksena Suomen ”eurooppalaisuutena”, voi yhteyden ja samankaltaisuuksien muun Euroopan kanssa sanoa olleen vähintäänkin heikko. Vaikka tämän kirjan tarkoituksena, esipuheen mukaan, on vanhan eurooppalaisen historiamme korostus, ei sitä mielestäni paljoakaan muussa yhteydessä tuoda esiin tarpeeksi selkeästi.

Hieman erilaista näkökulmaa historiateokseen tuo varsin onnistuneesti Hilkka-Liisa Vuori luostarin laulua käsittelevällä artikkelillaan. Birgittalaisluostarin elämään kuuluivat tietyt viikon ja vuoden ajankohtien mukaan määräytyvät hetkipalvelukset ominaisine lauluilleen. Birgitta oli antanut yksityiskohtaisia neuvoja siitäkin, miltä laulun pitäisi kuulostaa.

Kirsi Salonen puolestaan tuo mielenkiintoisen lisän teokseen – valitettavan lyhyellä – penitentiariaattia (paavillinen katumusoikeusistuin, jossa kirkon piirissä toimineet henkilöt saivat synninpäästöjä hairahduksistaan) ja siihen liittyviä Naantalin asukkeja koskevalla artikkelillaan. Tästä aiheesta olisi mielellään lukenut pidempäänkin.

Kuten jo tuli ilmi, Päivi Setälän Birgittaa ja Suomea käsittelevä artikkeli loi mielenkiintoisia kysymyksiä lukijalle, mikä on aina ilahduttavaa. Kun teoksen artikkelit väistämättä käsittelevät jossain määrin samankaltaisia asioita, esiintyy siinä paikoitellen turhaa toistoa jo esiin tulleista seikoista. Tämä ei sinänsä suuremmin haitannut lukemista, mutta huolellisella oikoluvulla ja paremmalla jäsentämisellä siitä olisi päässyt eroon.

Kirjan viimeinen artikkeli tarjoaa erittäin virkistävää näkökulmaa Birgitta-aiheeseen. Eva Ahl on tutkinut birgittalaistutkimuksen vaiheita Pohjoismaissa. Birgitta-kuva on muuttunut protestanttien parjauksesta aivan ylistykseen asti. Nähtävästi nyt on meneillään Birgitan positiivisten puolien esiintuomisen (voisiko sanoa jopa kunniaistuimelle nostamisen) kausi; ainakaan tästä teoksesta ei löydy mitään sellaista, mikä oli tyypillistä 1800-luvulla, eikä pidäkään. Ja määritelläänhän Birgitta takakannessakin ”pyhimykseksi julistetuksi oppineeksi naiseksi, visionääriksi, teologiksi ja suureksi äitihahmoksi”.

Kaiken kaikkiaan kirja on monipuolinen ja tarjoaa eri näkökulmia. Kirjoittajien asiantunteva ote näkyy tekstissä, eikä tutkimuksellisuutta puutu. Siitä huolimatta lukijalle jäi sellainen olo, että selityksiä – ehkä myös pituutta – olisi kaivannut vieläkin enemmän. Tuskin Birgittaakaan on koluttu tutkimuksessa loppuun asti, ainakaan Suomessa. Lukija voi niin halutessaan lähteä selvittämään lisää esiin nousseista kysymyksistä. Vielä ehtii käydä juhlavuoden tapahtumissakin. Matkan voi aloittaa vaikkapa Naantalista, missä on Birgittaan ja luostariin liittyvä näyttely tai ”Keskiajan hengellinen elämä Hämeessä” -seminaarista parin viikon kuluttua.