Kuikka valittiin BirdLife Suomen äänestyksessä vuonna 2010 ylivoimaisesti suosituimmaksi mökkilinnuksi. Pekka Lehtosen ja Martti Perämäen teos Lähikuvassa kuikka avaa tämän kiinnostavan, salaperäisen ja tutun mökkikaverin maailmaa. Molemmat kirjoittajat ovat seuranneet lintujen elämää mökkijärvillään vuosikymmenten ajan – itse asiassa Lehtonen on jatkanut kuikan havainnointia ja tutkimuksia isänsä Leon jalanjäljissä. Kuikka voi saavuttaa jopa 30 vuoden iän, joten linnun pitkä tarkasteluaika tuo mielenkiintoisen näkökulman ”yhdessä koettuun” elontaipaleeseen. Tiedot lintujen tavoista ja käyttäytymisestä vahvistuvat vuosi vuodelta.

Molemmat kirjoittajat esittelevät itsensä, taustansa ja lähtökohtansa sekä materiaalinsa kiinnostavasti ja ymmärrettävästi. He ovat kirjoittaneet tekstit erikseen, mutta kirjoittajan tunnistaa vaivatta taustan väristä. Lehtonen ja Perämäki toivovat teoksensa innostavan ihmisiä tutustumaan kuikkiin ja ihailemaan niiden kauneutta. Toiveisiin on helppo yhtyä, ja kirjan myötä myös tietämys linnuista lisääntyy.

Kirjassa kerrotaan faktat kuikasta: siinä esitellään eri kuikkalajit perustietoineen eli kerrotaan esimerkiksi niiden esiintymisestä, käyttäytymisestä, pesimisestä, ääntelystä ja muutosta. Tiesitkö, että kuikka saattaa sukeltaa kerrallaan jopa puoli kilometriä? Kerronnan tekevät kiinnostavaksi lähihavainnot kuikkien käyttäytymisestä. Näitä tietoja havainnollistavat ja tarkentavat upeat lähi- ja tilannekuvat, joiden avulla on helpompi ymmärtää, millaista asentoa tekstissä tarkoitetaankaan tai miten kuikat uivat kehää.

Mystinen kuikka

Teoksessa on kuin mystisistä ominaisuuksista mielenkiintoinen luku, jossa siinä käsitellään kansanperinteen uskomuksia tästä linnusta. Kuikan tekevät voimalinnuksi sen kyky liikkua kaikissa maailman ulottuvuuksissa. Järven pohjassa sukeltaessaan kuikka saa tietoa aliselta maailmalta, pinnalla liikkuessaan näkyvästä maailmasta, ja lentäessään se tavoittaa ylisen maailman. Kuka tahansa tietäjä on kiinnostunut tällaisesta tietäjäapulaisesta. Asialla oli myös kääntöpuolensa, sillä kuikan ruumiinosat olivat haluttuja taikakaluja. Toisaalta kuikka on ollut myös vihattu lintu, josta on aikoinaan maksettu jopa tapporahaa. Onneksi ajat ovat tämän suhteen muuttuneet.

Viime vuosina on julkaistu melko runsaasti linnuista kertovia teoksia. Lintukirjoja on päivitetty nykyaikaan ja eri lajeja esitelty mielenkiintoisesti. Kirjoja on julkaistu eri maakuntien alueen linnuista ja lintujen kausimuutosta. Näyttävät, valokuvapainotteiset lintukirjat ovat myös olleet suosittuja. Ainakin joutsenista ja kotkista on kirjoitettu omat kirjat.

Kuikkalinnuista on lähiaikoina julkaistu myös kaksi muuta teosta: näitä ovat Mauri Leivon Kuikka. Alkulintu ja Tuomo Björkstenin Kaakkurin tarina, molemmat vuodelta 2010. Mahtaako teostenjulkaisun taustalla olla ajan hengen mukainen ”kuikkabuumi”, tietämyksen lisääntyminen vai lintuharrastuksen yleinen elpyminen? Yhtä kaikki, linnut ovat kiinnostavia ja monimuotoisia otuksia, ja on vain hyvä, jos niiden elämästä välitetään tietoa useamman kanavan kautta. Sopii toivoa, että tieto lisää myös kunnioitusta näiden siivekkäiden elämää kohtaan, mikä auttaisi osaltaan säilyttämään lintujen elinolosuhteet ennallaan tässä materialismin kovassa maailmassa.