Museoviraston yhteistyössä Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen kanssa toimittama paikannimistötutkimus on yksi käsittämättömimpiä kirjallisia virityksiä, mitä käsiini on vaatimattomien vajaan 50:n ikävuoteni aikana osunut. Keskivertolukijan mielessä väikkyy lähes luonnostaan ajatus, että tutkimuksia julkaistaan jotta joku ne lukisi, ja jotta joku ehkäpä vielä nauttisi lukemastaan ja saisi uutta tietoa käsiteltävästä asiasta. Sääksmäen vanhoja paikannimiä tarkasteleva Museoviraston Rapola-sarjan teos näyttää kuitenkin olevan julkaistun, jotta tutkijat saisivat pituutta henkilökohtaiselle julkaisuluettelolleen ja Museovirasto käytettyä vaatimattomat julkaisumäärärahansa.

Kun lisäksi vielä muistaa, että tutkimustyö on tehty rahoitettuna – tekijät siis ovat saaneet työstään (todennäköisesti melko vaatimattoman) maksun – ja että yhteisin varoin kustannetun julkaisun järjetön ylihinnoittelu (omakustannushinta liikkunee 5-10€/kpl tienoilla), ei työstä lie odotettavissa tulevan vuoden best-selleriä. Museoviraston toiminnan rahoituksen kannalta myyntitulot ovat olemattomat, joten olisi ollut ehkä syytä radikaalimpaan hinnoitteluun myynnin lisäämiseksi.

Itse teoksen ulkoasu ylittää rikkaimmankin mielikuvituksen rajat, ja tulos onkin ylivertaisen karmea. Lukunautinnosta ei voine puhua, kun edes teoksen otsikointi ei vastaa sisältöä – jo proseminaarityön keskeinen vaatimus. Kyseessä on nimittäin kaksi erillistä tutkimusta, ei yksi tutkimus niin kuin kansilehti antaa ymmärtää, mikä selviää vasta kirjaan tutustuessa; Alasen ”Sääksmäen vanhaa paikannimistöä nykyisellä Valkeakoskella” ja Lehtisen ”Kylät ja maisema – Valkeakosken Rapola ja Sääksmäen Kirkonpuoli historiallisissa kartoissa 1640-1959”. Jotta lukeminen tulisi vielä hankalammaksi, on toimitustyöstä vastaava ”humoristi” laittanut teosten sisällysluettelot omiin osioihinsa, Alasen sivuille 7-8 ja Lehtisen sivuille 70-80. Loppusilauksen antaa loppuviitejärjestelmän käyttö ja molempien teosten lähdeluetteloiden laittaminen erikseen ao. tutkimuksen loppuun – Alasen osalta siis keskelle kirjaa, sivuille 62-76. Mustaa huumoriako?

Paikannimistöä Sääksmäeltä

Huolimatta Museoviraston päättäväisistä yrityksistä, kirja(t?) kannattaa kuitenkin lukea. Alasen paikannimistötutkimus on kattava, vaikka siinä onkin selviä puutteita. Kun nimistöhistoriaa ja nimien etymologioita esitellään yleisölle suunnatussa popularisoidussa tutkimuksessa, olisi syytä esitellä ainakin jonkin verran niitä perusteita ja metodeja, joita kielihistoriassa käytetään. Näin etenkin, kun Kotimaisten kielten tutkimuskeskus on toinen julkaisija. Nyt nimistöstä on esitetty pääasiassa erilaisia selityksiä, jotka näyttävät jäävän väitteen luonteisiksi.

Alanen aloittaa nimistön esittelyn vesistönnimistä, ja vaikka Vanajavesi nyt varsinaisesti ei olekaan ”paikka” olisi ollut mielenkiintoista lukea edes jonkinlainen selitys tälle koko tutkimusalueen keskeisen liikenneväylän nimelle – etenkin kun tämä ikivanhalta vaikuttava nimi löytyy aineistosta ensi kerran vasta 1640-luvulta. Kyseessä tuskin kuitenkaan on tuolloinkaan uudisnimi. Samoin olisi ollut mukava lukea edes jonkinlainen selitys jakokuntatermille ”booli”. Onko kyseessä väännös, < ”puoli”, hyperkorrekti väännös