Joensuun yliopiston dos. Pekka Nevalainen ja prof. Hannes Sihvo ovat koonneet yksiin kansiin huomattavan osan suomalaisesta Karjala-tuntemuksesta historian, maantieteen sekä kulttuurintutkimuksen aloilta. Suomen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia-sarjassa julkaistu "KARJALA. Historia, kansa, kulttuuri" on oiva hakuteos Karjalan historiaan, kehitykseen sekä kulttuuriin. Teos on kattava. Siinä on kaikkiaan viisi itsenäistä osaa, joissa kussakin yhdestä seitsemään kirjoitusta. Artikkeleita on kaikkiaan 19. Kirjoittajajoukko koostuu kulttuurintutkijoista, kielitieteilijöistä, historioitsijoista ja onpa mukana myös yksi kulttuurimaantieteilijä sekä kirjailija. Tämän tyyppisten teosten yksi mielenkiintoinen piirre on se, että kirjoittajissa on mukana emeritus ja emerita professoreja (Kirkinen, Leskinen, J. Sihvo, Virtanen) sekä "nuorempia" kulttuurintutkijoita. Tätä ei missään nimessä voi laskea teoksen kannalta heikkoudeksi: yhtäältä pitkä henkilökohtainen tutkimushistoria ja tavallaan ajaton tarkastelukohde sekä toisaalta uudemmat tuoreet tulkintatavat tuovat kirjaan oman arvokkaan lisänsä.

Temaattisesti Nevalaisen ja Sihvon toimittama teos jakaantuu, kuten todettu, viiteen teemajaksoon. Ensimmäinen koskee spesifisti Karjalan maisemaa. Dosentti Petri J. Raivo käsittelee aluksi Karjalaa fyysisen maiseman näkökulmasta. Kokonaisvaltaista Karjalan aluetta koskevaa maisema-analyysiä ei, sattuneesta syystä, ole tuotettu suomalaisen maantieteen alalla pitkään aikaan. Tässä suhteessa Raivon tekemä analyysi on paikallaan. Se muistuttaa myös suomalaisen maisemamaantieteen perinteestä. Raivo keskustelee artikkelissaan myös Karjalan maiseman kulttuurisemmasta puolesta. Karjalalla on merkittävä osa suomalaisuuden maisemakuvastossa. Vaaranäkymät, kyläyhteisöt sekä esimerkiksi ortodoksinen perinne ovat lyöneet leimansa koko suomalaisuutta koskevaan ihannemaisemaan. Kirjan avausartikkelina Raivon kirjoitus on onnistunut.

Toisessa osassa käsitellään Karjalan esihistoriaan sekä asutuksen vaiheita. Museoviraston tutkijan Pirjo Uinon kirjoituksessa esitellään Karjalaan koskevaa arkeologista tutkimusta ennen ja nyt. Uinon artikkelissa pyritään myös selittämään karjalaisten alkuperää. Samaan teemaan liittyy myös professori emeritus Heikki Kirkisen kirjoitus. Jäljittelemättömään tyyliinsä Kirkinen kertaa Karjalan historian vaiheita eri aikaisten identiteetti- ja muiden kriisien jaksoissa. Vaikka Kirkinen piirtää lohduttoman kuvan Karjalan kansa kohtalosta hän päättää kirjoituksensa varsin positiivisiin näkemyksiin Karjalan tulevaisuudesta. Vain keinoarsenaali jää mainitsematta.

Selkeästi laajimmin teoksessa käsitellään Karjalan taloudellista sekä kulttuurista kehitystä. Ne muodostavat kirjan kolmannen ja neljännen osan. Osissa on yhteensä 14 kirjoitusta, joiden syvällisyys sekä aiheiden valinnat antavat monipuolisen käsityksen alueen kehittymisestä. Kolmannessa osassa esitetään näkemyksiä alueen taloudellisesta sekä kaupankäynnin kehityksestä. Kauppasuhteiden, sotien, valtiollisten olojen sekä luovutetun Karjalan palauttamiseen kohdistuva pohdinta liittää tarkastelun 1500-luvulta aina nykyaikaan. Erityisesti Pekka Nevalaisen kirjoitus 1900-luvun jälkipuoliskon palautuskeskustelusta on paikallaan. Se osoittaa paitsi asian herkkyyden valtiollisella tasolla myös palautuskeskusteluun liittyvät nykyaikaiset piirteet. Teoksen neljäs osa painottuu kansakulttuurin sekä kielen tutkimukseen. Samalla Karjala-käsitys laajenee koskemaan luovutetuiden alueiden lisäksi Tveriä, Vienaa sekä Aunusta. Alueellisia eroavaisuuksia selitetään paikallisilla kulttuurisilla piirteillä, jotka käsittelevät runoutta, sukuperinteitä, rakennusperinteitä ja jopa ruokataloutta. Myös kansalauluja ja -leikkejä sekä karjalan kieltä käsitellään omina kokonaisuuksinaan. Tämä osio muodostaa kokonaisvaltaisen katsauksen alueen kulttuuristen piirteiden muodostumisesta sekä nykytilasta. Artikkeleita ei voi moittia Karjala-aihetta romantisoiviksi, mutta niissä on määrätynlainen kaukokaipuun jälkimaku.

Viimeisessä osassa keskitytään alueen uskonnolliseen elämän (ortodoksisuuden sekä luterilaisuuden) piirteiden tarkasteluun. Teoksen päättävässä kirjoituksessa tehdään, itseoikeutetusti, synteesi Karjalan kulttuurialueesta ja kulttuurista alueella. Hannes Sihvon tarkastelussa pääpaino on alueen sivistyksellisen historian pohdinnassa sekä Karjalan vaikutuksessa suomalaiselle itsetunnolle. Tunnettujen suomalaistaiteilijoiden Karjala-aiheiset työt, Karjalan merkitys suomalaisuuden käsitteen muodostumisessa sekä alueen kulttuurinen merkitys nousevat tärkeimmiksi merkityksen antajiksi tulevaisuudessa tapahtuvalle Karjala-tutkimukselle. Sihvo juoksuttaa taitavan orkesterinjohtajan tavoin lukijan eteen suuria joukkoja kulttuurivaikuttajia, jotka ovat lähtemättömästi osa suomalaista kulttuuriperintöä.

Vaikka kirja teemojensa puolesta on kattava ja hyvin informatiivinen on siinä joitain ongelmia. Suurin, ja kriittistä lukijaa eniten haittaava heikkous on siinä, että kirjoitusten toimitus ei ole yhtenäistä. Toisin sanoen, näinkin arvokkaassa (ovh: 320,-) teoksessa olisi voinut vaatia jäntevämpää toimituksellista otetta. Samalla kieliasua olisi voinut yhtenäistää. Toisaalta monivivahteinen kieli korostaa kirjoittajien omakohtaista roolia ja artikkelien itsenäistä luonnetta. Teoksen taitto on onnistunut, vaikkakin käytetty tekstityyppi ei palvele parhaalla mahdollisella tavalla lukijaa ja vaikka taittoon ei selvästikään ole haluttu käyttää liikaa aikaa. Myös kuva- ja karttatoimituksessa on huojuntaa (kartat: Joensuun yliopiston karttakeskus). Olisi kuvitellut, että teoksessa olisi käytetty yhtenäistä karttamuotoilua. Nyt esimerkiksi sivulla 60 esitetty Karjalan kartta 1500-luvulta on suorastaan heikko. Myös taulukoinnin osalta olisi voinut toteuttaa yhtenäistä käytäntöä.

Kaiken kaikkiaan voi sanoa, että kirja toimii oivallisena apuvälineenä Karjala-aiheiselle tutkimukselle. Ainakin sen temaattinen kattavuus puolustaa teoksen akateemista arvoa. Toisaalta tämän kaltaiset teokset, kuten saman kustantajan "SUOMI. Maa, kansa, kulttuuri" (toim. Markku Löytönen & Laura Kolbe 1999) päätyvät valistuneiden Karjala- ja Suomi-entusiastien sofistikoituneisiin kirjakokoelmiin. Sitä voi pitää myös osuvana lahjakirjana aiheeseen vihkiytyneille: omien tai sukulaisten kohtaloiden läpikäyminen tieteellisten kirjoitusten näkökulmasta antaa perspektiiviä myös aika-ajoin esille nousevaan "Karjala-kysymykseen". Mikään lopullinen ratkaisu "KARJALA. Historia, kansa, kulttuuri" -teos ei kuitenkaan ole.