Liettuan vaikea vuosisata pyrkii luomaan kattavan yleiskuvan modernin Liettuan kehityksestä lähelle nykypäivää. Kallio taustoittaa aluksi käsiteltävää aihetta monipuolisella katsauksella alueen ja etnisten liettualaisten historiaan keskiajalta ensimmäisen maailmansodan siivittämään itsenäistymisprosessiin saakka. Vaikka tämä kasvattaakin jo muutenkin monisivuisen kirjan laajuutta, ratkaisu tulee toisaalta ymmärrettäväksi erityisesti Liettuan ja Puolan suhteita käsiteltäessä.

Näiden kahden valtion yhteen kietoutunut historia ja kulttuurinen polonisaatio 1300-luvulta 1700-luvun lopulle selittää esimerkiksi niitä vaatimuksia, jotka johtivat Vilnan historiallisen pääkaupungin ja alueen osaksi Puolaa vuosiksi 1922–39.

Teos etenee pääasiassa kronologisesti seuraten itsenäisen valtion elinkaarta vaihtuvine vallanpitäjineen, rajakiistoineen, sotineen ja miehityksineen. Poliittista historiaa täydentävät taloutta ja kulttuurielämää (kirjallisuus, kuvataide, musiikki, elokuva) käsittelevät alaluvut. Kirjoittajan nimeämät kaksi alateemaa, liettualaisten suhde juutalaisiin ja katolisen kirkon yhteys kansalliseen liikkeeseen, nousevat toistuvasti esiin tarkastelun eri vaiheissa.

Liettuan rauhattomat rajat

Sadan vuoden historia on jäsennetty kahdeksaan päälukuun, joiden painopiste laajuutensa perusteella on toisessa maailmansodassa. Tarkastelu käynnistyy vuodesta 1918, jolloin Liettua julistautui itsenäiseksi. Maailmansodan jälkimainingeissa kamppailu alueellisesta itsemääräämisoikeudesta jatkui vapaussotana, jota käytiin vuosina 1919–20 kolmella rintamalla.

Tämän Suomessa varsin heikosti tunnetun sodan rajat ja rintamat hahmottuvat sekavina, sillä useat eri tahot operoivat mielestään oikeutetusti Liettuan alueella – vastaitsenäistyneen Liettuan pikaisesti koottu armeija, uuden Puolan tasavallan armeija, saksalais-venäläinen ”Länsi-Venäjän vapautusarmeija” sekä Neuvosto-Venäjän puna-armeija, jonka riveissä taisteli myös liettualaisia. Kamppailuun yhdistyi myös Puolan taistelu puna-armeijaa vastaan. Jatkumona kamppailulle alueellisesta legitimiteetistä voinee pitää myös Puolan ja Liettuan kiistaa Vilnan hallinnasta vuosina 1920–22 sekä Itä-Preussille kuuluneen Memelin-Klaipėdan alueen valtaamista osaksi Liettuaa vuonna 1923.

Rajojen – niin paikallisten kuin ajallistenkin – epävakaus leimaa Liettuan historiaa poikkeuksellisella tavalla. Esimerkiksi sodilla ei tunnu olevan selkeätä alkua ja loppua, vaan niitä ympäröivät painostuksen, uhkailun, provokaatioiden, partisaanitoiminnan ja terrorin hämärät välikaudet. Kallio osoittaa, että 1920-luvulla Liettuassa koettu sotilasvallankaappaus ja oikeistolainen diktatuuri heijasti toisaalta nuoren valtion kypsymättömyyttä demokratiaan, mutta myös yleiseurooppalaista virtausta, joka nosti valtaan Mussolinin ja sittemmin myös Hitlerin. Liettuan tasavallan ensimmäinen kausi päättyi vuonna 1940 Neuvostoliiton miehitykseen.

Maantieteellinen sijainti suurvaltojen välissä on ollut Liettuan kohtalona vuosisatojen ajan. On kiinnostavaa, ettei alueella tapahtuneiden konfliktien taustalla ole pääasiassa olleet monikulttuurisen yhteiskunnan eri ryhmien väliset jännitteet vaan jääminen naapurivaltioiden välisten sotien pelinappulaksi ja myös taistelukentäksi. Toiseen maailmansotaan liittyvissä tapahtumissa Liettua ehti kokea neuvostomiehittäjän terrorin karkotuksineen ja maan sosialisoinnin (1940–41), Saksan miehityksen, holokaustin, pakkotyövärväykset ja alueiden saksalaistamisen (1941–44), sekä neuvostomiehityksen palaamisen, mitä seurasi partisaanisota ja terrori: teloitukset, joukkokarkotukset ja vankileirit (1944–53).

Passiivisia pelinappuloita liettualaiset eivät toki olleet. Teos avaa selvin todistein liettualaisten osuutta holokaustissa ja osoittaa, että juutalaisten murhaamiseen ja heidän omaisuutensa takavarikointiin osallistui laaja joukko liettualaisia ampujista vartijoihin, poliiseihin ja jopa papistoon saakka.

Liettualaiset olivat usein omatoimista. Kallio pitää ilmiölle vakuuttavimpana selityksenä liettualaisten turhautumista omaan laimeaan vastarintaansa neuvostomiehittäjää kohtaan. Juutalaiset saivat syntipukin osan, etenkin kun heidän katsottiin ottaneen neuvostojoukot avosylin vastaan.

Kiinnostavimpia kirjassa ovat yksittäisten ihmisten tai perheiden kohtalot. Erityisesti vähemmän tunnetun, toista maailmansotaa seuranneen historian tapahtumat ja tilastot saavat ihmiskasvot muutamien partisaanien, vankileireille kuljetettujen ja vastarintaan osallistuneiden lyhyistä henkilökuvista.

Kaunasissa vuonna 1972 polttoitsemurhan tehneen 19-vuotiaan Romas Kalantan kohtalo on kuvauksen lakonisuudessaankin järkyttävä. Myös Vilnan verisunnuntaina tunnettu tammikuun 1991 yhteenotto neuvostotankkien ja väkijoukon välillä piirtyy mieleen elävästi.

Menneisyydenhallinta Liettuassa

Historiaa kirjoitetaan tänä päivänä uusiksi erityisesti menneisyydessä tehtyjä rikoksia selvittämällä ja tulkitsemalla. Kirjan viimeinen osio onkin omistettu Liettuan menneisyydenhallinnan tarkastelulle. Paikallisväestöjen ja vapaaehtoisten osallistuminen juutalaisten, romanien ja muiden Natsi-Saksan vainoamien tuhoamiseen on tutkimusaihe, joka repii auki vakiintuneita tulkintoja useassa nykyisen Itä-Euroopan maassa (ja myös Suomessa, kuten muun muassa Lars Westerlundin selvitys osoittaa). Esimerkiksi Puolassa virallista historiapolitiikkaa määrittää myytti puolalaisten oikeamielisyydestä toisessa maailmansodassa, mitä muun muassa Jan Gross on tutkimuksillaan horjuttanut. Kallion mukaan Liettuassa tutkitaan holokaustin perintöä enemmän kuin muissa Baltian maissa, mutta aihe on edelleen monelta osin tabu.

Liettuassa holokaustin jälkipyykkiä pestään yhdessä neuvostomenneisyyden kanssa. Maassa esimerkiksi on hyväksytty laki ”kansanmurhista Liettuan kansalaisia vastaan” (1991), jonka mukaan kansanmurhiksi ymmärretään sekä Saksan miehitysvuosina toteutettu juutalaisten kansanmurha että neuvostoajan sortotoimet Liettuassa vuosina 1940–41 ja 1944–1953. Monet tahot ovat kritisoineet kansanmurhan käsitteen laajentamista. Natsi- ja neuvostoaikojen rikoksia tutkitaan muun muassa valtiollisessa Liettuan kansanmurhan ja vastarinnan tutkimuskeskuksessa sekä kansainvälisessä tutkimuskomissiossa, johon kuuluu joukko alan arvostettuja tutkijoita, esimerkiksi Yalen yliopiston historian professori Timothy Snyder.

Kuten useimmissa itäblokin maissa, Neuvostoliiton hajoamista seurasi Liettuassa yhteistoimintaan vallanpitäjien kanssa osallistuneiden paljastaminen. Sodanaikaiseen neuvostopartisaanitoimintaan osallistuneita on tuomittu vankeuteen (siinä missä, kuten Kallio huomauttaa, esimerkiksi juutalaisten surmaamiseen osallistuneet ovat pääsääntöisesti välttyneet tuomioilta). KGB-yhteyksistä paljastuneiden työskentely julkisen ja yksityisen sektorin avaintehtävissä on kielletty lailla. Maassa on myös langetettu tuomiot Neuvostoliiton entiselle puolustusministerille ja KGB-kenraalille Liettuan lopulliseen irtautumiseen johtaneen Vilnan verisunnuntain 13.1.1991 yhteydessä tehdyistä sotarikoksista.

Neuvostoajan kipeät muistot heijastuvat liettualaiseen menneisyydenhallintaan monella tavalla. Kuten Virossa, Neuvosto-Liettuan sijaan puhutaan mieluummin neuvostomiehityksen kaudesta. Kallion teoksessa tämä näkyy muun muassa kirjan lukujen nimeämisessä. Liettuan ensimmäisen (1918–40) ja toisen (1990–) tasavallan väliin sijoittuvat neuvosto- ja saksalaismiehitysten kaudet, joista toisen neuvostomiehityksen (1944–1991) kausi vastaa Liettuan sosialistisen neuvostotasavallan olemassaolon aikaa. Suhtautuminen Neuvostoliittoon ja osin myös maailmansotia edeltäneeseen Venäjään on kirjassa jokseenkin kirpeää. Tämä ilmenee toisinaan esimerkiksi sanavalintoina, jotka muutenkin ovat usein värikkäitä ja kuvailevia.

Aulis Kallion kirja on tervetullut suomenkielinen kokonaiskuvaus Liettuan lähihistoriasta sadan vuoden akselilla. Tekijä piirtää havainnollistavasti esiin Liettuan yhteiskunnan useita eri kehityskaaria aina tähän päivään saakka. Suhteellisen lukuisista toimitustyöllä korjattavissa olevista epätasaisuuksistaan huolimatta teos on hyvä tiedonlähde keskisen Itä-Euroopan yhden alueen kehityksestä halki raskaan 1900-luvun ja toivon mukaan kohti valoisampaa 2000-lukua.